tässä hieman taustaa itsestäni. Olen päälle 20v nainen, naimisissa. Lapsia minulla ei ole. Minulla on pitkä yhteinen historia mieheni kanssa yli 9vuotta. naimisissa siitä noin vuoden. Taustalla on isän väkivaltainen käytös ollessani pieni.
Suhteemme mieheni kanssa on aika normaali, mutta mieheni on todella pomo tyyppiä, kaiken pitää mennä hänen ehtojen mukaan, muuten hän osoittaa heti mieltään. Joskus jopa puheillaan antaa ymmärtää etten tee tarpeeksi (oli asia sitten kotitöihin tai mihin vaan liittyen) Sanon tai teen mitä vain, aina jotain on vialla. Kotona hän sättii minua, mutta muiden nähden esittää niin täydellistä aviomiestä. Lisäksi hän käyttää joskus voimakeinoja suuttuessaan, niistä jää jäljet, mutta syvemmät jäljet jää henkisesti. Sitä ei tapahdu usein, mutta noin kerran vuodessa. Valitankohan turhasta vai pitäisikö harkita vakavasti eroa, väsyttää.
Soppaa hämmentää vielä se, että olin löytänyt itselleni hyvän ystävän, jolle saatoin kertoa kaikki asiat. No niin, tämä ystävä on mies puolinen. Aloimme lähentyä, joten meidän oli pakko laittaa välit poikki. Olenhan naimisissa. Mutta nyt elämässäni on suuri tyhjä aukko, en voi puhua kenellekkään. En olisi halunnut laittaa poikki, mutta oli pakko ☹️ Paremminkin hän toivoi niin. Ymmärrän, ettei toisena miehenä olo helppoa ole. Joten en ota yhteyttä kun niin olen luvannut. Mutta mä oikeasti välitin hänestä. Välitän edelleen… ☹️
En haluaisi erota. mutta taidan tietää ettei hänen luonteensa muutu. Meillä on talo ja velka. Yhteiset tavarat ja kaikki, mitä ihmettä pitäisi tehdä. Ero on vaikea, ja onkohan se ruoho kumminkaan vihreämpää toisella puolella..
Ei tämä helppo tilanne ole. mitä pitäisi tehdä? Olen ajatellut sitäkin, että jos mua vielä kerran lyödään, niin lähden. Vai pitääkö lähteä sitä ennen? 😯🗯️
Tämä on kokemuksen sanelemaa, tuntuu mies määräävän, miten sinun on elettävä.
Jos mies käyttää voimakeinoja, niin niitä ei saa hyväksyä, normaaliin parisuhteeseen.
Parempi olisi jos voisit lähteä, ennenkuin sinulle käy huonosti, mutta tiedän, sinä tarvitset pätevän syyn lähtöön, varsinkin kun nyt jäytää omaatuntoa se toinen mies.
Jos lähdet, sinun on oltava valmis siihen ettei sen toisen miehen kanssa olekkaan yhteistä tulevaisuutta, voit katsoa häntä nyt vaaleanpunaisten silmälasien läpi, sillä hän ilmeisesti on kokonaan toisenlainen kuin miehesi.
Sinun on myös hyvä varautua taisteluun vapaudestasi, sillä miehesi voi ajatella, että sinun on pysyttävä paikallasi.
Jos elämä väkivaltaisen ihmisen kanssa on vaikeaa, niin ero se vasta onkin.
Minusta kukaan ulkopuolinen ei voi kertoa sinulle, mitä sinun pitäisi tehdä. Se on tietysti turhauttavaa tilanteessa, jossa haluaisi jonkun kertovan, mitä tehdä. Olen itsekin ollut sellaisessa tilanteessa. Minua harmitti pitkään, kun terapeutti tai lääkäri ei voinut kertoa, mitä minun olisi vain pitänyt tehdä, jotta oloni olisi parantunut. Lopulta se olet sinä itse, joka tekee päätökset, niin oikeat kuin väärät. Yksi hyvä neuvo on, että vaihtoehtoja on olemassa aina enemmän kuin yksi - aina.
Jos kuitenkin jotain mielipidettä kaipaat, niin väkivaltaan minä suhtaudun äärimmäisen kielteisesti, sillä kenenkään ei tarvitsisi kestää tai pelätä tulla lyödyksi läheisessä ihmissuhteessa, jonka pitäisi perustua rakkaudelle ja välittämiselle. Ei parisuhde mitään ruusuilla tanssimista aina ole, mutta jos valtaa ilmaistaan lyömällä niin se on kyllä väärin. Miehelläsi tuntuu myös olevan narsistisia piirteitä, jos kaiken on aina pakko mennä hänen mielensä mukaan. Sekään ei ole minusta oikein.
Ruoho ei ole mitä todennäköisimmin vihreämpää aidan toisella puolen, mutta teillä on takananne todella pitkä historia yhteistä elämää. Siinä on varmasti ollut myös paljon hyvää? Kun tuntuu pahalta ja ahdistaa, niin kaikki se hyvä tahtoo mennä piiloon ja kaikki on vain turhaa. Pystytkö puhumaan näistä asioista miehellesi vai onko yhteys sinne päähän näiltä osin poikki?
Kirjoittele.
heippa
Onkohan miehelläsi vähän narsistisia piirteitä???
Ei toinen voi määrätä miten eletään.
Kyllä ihmisellä pitää olla ystäviä ja kavereita kummankin sukupuolen edustajia ikinä
ihmisen ei pitäisi jäädä yksin.
Perheväkivaltaa ei pidä sallia eikä siihen pidä ikinä suostua.
Onkos sinulla ystäviä / kavereita???
Kaunista syksyä sinulle
Hei, ja kiitos vastauksista. Ystäviä on, mutta en uskalla kellekkään puhua näistä asioista. Pelkään miehen reaktiota jos hän saa kuulla että olen puhunut eteenpäin. Tälle toiselle miehelle uskalsin avautua, nyt hänellä on toinen nainen. Ymmärrän täysin, olihan hän kakkosena meidän suhteessa koko ajan, en itsekään jaksaisi olla. Olen irrottautunut hänestä nyt kokonaan, mutten unohtanut kuitenkaan... en halua sotkea asioillani hänen maailmaansa. Hän on ansainnut parempaa.
Nyt on mennyt periaatteessa pitkän aikaa ihan hyvin, mutta elämä tuntuu tyhjältä ja merkityksettömältä. Vaikka mulla on kaikkea, työ, oma koti, mies jne. Tuntuu vain, ettei millään oo mitään väliä.
Tosiaankin tarvisin ystävää, jolle voi puhua naamatusten, jolta saa tukea ja turvaa tarvittaessa, joka ei pidä tyhmänä jos itkettää. Mä oon yrittäny aina elää kunnollisesti, siksi nyt inhoon itteeni, kun vaan tuntuu että tarvisin ymmärtävää miestä lähelleni. Mullahan on jo mies... mutta kun aina jos yritän avautua, mies kääntää asian niin että kun tuo nainen aina valittaa ja enkö mä osaa tehdä mitään oikein, eli heittäytyy marttyyriksi. Kaikki vaan kääntyy jotenkin mun syyksi. Alkaa ittestäki pian untua että mussa on kaikki vika... parempi vaan kai luovuttaa, esittää että kaikki on hyvin
Heippa
Mene nettiin ja googleen laita hakusanaksi tukihenkilo niin saat keskusteluapua
niinse helpottaa elämää.
Laita myös hakusanaksi perheasiain neuvottelukeskus niin sieltä saat upeaa ammatti apua
niin auttaa elämää varmasti.
Äläpäs itseäsi inhoa äläkä itseäsi aliarvioi meillä on jokaisella heikkoutemme ja vahvuutemme
ja hyvät kuin huonot hetket mut sen vuoksi pitää olla ystäviä ja kavereita et voi kertoa
iloja ja suruja niin elämässä selvijää paremmin kun on tietty turvaverkko.
Yrittäkää puhua rauhallisesti ja rakentavasti kaikista asioista niin ne solmut hiljakseen
aukenesivat sillä se puhuminen on niin tärkeätä.
paha olo pitäisi
saada pois mielestä sillä se kyllä syö ihmistä sisältä.
Eikä ikinä syy voi olla vain toisessa.
Kaunista syksyä sinulle