Minullekin on selvinnyt vasta vuosien yhdessäolon jälkeen, että puolisoni on jollain lailla epävakaa, johtuen hänen lapsuudenkokemuksistaan alkoholin ja väkivallan keskellä. Tiesin kyllä jotain hänen lapsuudestaan, mutta en ole tajunnut miten se on vaikuttanut hänen tunnelämänsä ja stressinsietokykynsä suhteen. Kun on tarpeeksi vaikeaa, puolisoni alkaa saada epävakaan oireita. Ihan kuin hänellä olisi sivupersoonia, jotka eivät ole täysin yhteydessä toisiinsa.
Olemme käyneet parisuhdeongelmien takia terapiassa (puolisoni olisi yhtäkkiä vaihtanut minut nuoruudenihastukseensa, vaikka ei saanut tältä edes vastakaikua). Hänellä on ollut hieman harhaisia pelkoja, erityisesti vihaa kohtaan. Terapian seurauksena hän kuitenkin palautui takaisin stressinsietoalueelle ja on sen jälkeen ollut taas "normaali", mitä se sitten ikinä onkaan.
Ahdistaa ajatella, mitä kaikkea hän kenties on elämämme aikana tehnyt tai tulee tekemään, kun taas jokin asia saa hänet "sekaisin". Itse hän ei tunnu näkevän yhteyttä pahan olon, sekavien ajatusten, identiteetin muutosten ja traumaattisten kokemustensa välillä. Minä sen sijaan olen viimein tajunnut, ettei hänen ajoittain tunteeton käytöksensä ja omituiset puheensa johdukaan siitä, millainen minä olen. On ollut vapauttavaa ymmärtää, ettei minun tarvitse ottaa hänen oireiluaan henkilökohtaisesti, vaikka sen seuraukset ikäviltä tuntuvatkin.
Mietin vain, miten pystyn pitämään elämämme niin vakaana, ettei ainakaan suhteen sisäinen stressi enää aiheuttaisi noita mielenterveyshäiriöitä. Onko kenelläkään kokemusta ja neuvoja? Tunnen myötätuntoa puolisoani kohtaan, tosin jos saisin tietää hänen pettäneen minua, en tiedä kauanko jaksaisin häntä tukea. Ehkä jaksaisin, ehkä en. Vaikea sanoa, kuinka pitkälle ymmärrys lopulta riittäisi.
-
Muokattu kirjoittajan toimesta 4 vuotta, 7 kuukautta sitten. Syy: virhe