Hei,

itse olen ollut todella masentunut viimeisen neljän vuoden ajan. Miesystäväni on myös masentunut, mutta ei itse myönnä sitä. Se huokuu hänen luonteestaan, uhoamalla ja aggressiivisella käytöksellä. Itse söin masennuslääkkeitä pari vuotta sitten ja ne vain pahensivat tilannetta. Olin kuin tuuliviiri ja mielialani saattoivat heitellä puolelta toiselle viiden minuutin välein. Vieläkin on mielialanvaihteluja, mutta olen yrittänyt pyrkiä kontrolloimaan niitä.

Olemme seurustelleet nyt reilut kolme vuotta ja takana on todella haastava parisuhde. Se on ollut oikeaa vuoristorataa, niin fyysisesti kuin henkisestikin.
Mitäpä sitä voi muuta odottaa, kun kaksi masentunutta asuvat yhdessä. Olemme käyneet pari kertaa terapiassakin, mutta jotenkin motivaatio lopahti siihenkin. Olen löytänyt ratkaisun osaksi tähän sillä, että toisen kanssa kommunikointi on kaiken a ja o. Ennen emme puhuneet toisillemme lähes lainkaan tuntemuksistamme ja mitä liikkui päässä, ( itse olen todella huono avautumaan kellekään, mielummin suren yksin) mutta olen huomannut että se on auttanut jonkin verran.. 🙂👍