Pupulainen73 kirjoitti 19.4.2018 11:15
Kyselisin vinkkejä sellaisiin hetkiin kun tulee hirveä ikävä sitä entistä puolisoa? Olo tuntuu totaalisen yksinäiseltä, mikään ei tunnu kivalta tai kiinnostavalta. Sillä hetkellä elämä tuntuu täysin yhdentekevältä.

Voi kun olisi jokin ihmekikka, jolla selviää ikävästä! Mieheni rakastui ja muutti toisen naisen luokse kohta kolme kuukautta sitten. Mielialat vaihtelevat niin tiuhaan, etten aina pysy itsekään perässä. Nyt on ollut pari päivää yhtä itkua, enkä tee silloin muuta kuin itken. Elämä onkin pääosin yhdentekevää, kun emme ole mieheni kanssa yhdessä. Minä huomaan puuhastelevani kaikenlaista ikävän iskiessä: kotihommia, kaappien järjestelyä, erilaisten aiheeseen liittyvien artikkeleiden lukemista, tämän ryhmän juttujen lukemista, yhden asiasta tietävän ystävän kanssa viesteilyä. Kirjoitan tunnepäiväkirjaa, johon suollan kaiken. Ikävä on pohjaton, enkä tiedä, miten tästä pääsisi yli. Mutta niin vain päivä menee toisensa jälkeen. Olen ajatellut, että kaikki tunteet täytyy käydä läpi - myös se suunnaton suru ja ikävä. Nyt on ollut kauniita ilmoja, joten kävelen äänikirjaa kuunnellen ulkona. Aina ei pysy kirjassa kärryillä, mutta se ei haittaa. Lähden museoon tai muuten ihmisten ilmoille. Joskun käperryn peiton alle ja annan itseni erakoitua ikävään. Minulla ikävä on jokapäiväinen vieras, joka hallitsee elämääni aika lailla. Se kertoo mielestäni siitä, kuinka rakas mieheni oli ja kuinka hyvä meillä on ollut yhdessä vuosien varrella. Järkyttävä shokki miehen lähtö oli ja on edelleen, mutta en voi häntä väkisinkään täällä pitää. Siksi en pyri ikävästä eroon kovinkaan voimakkaasti. Ajattelen, että se vaimenee ja hiipuu omaa tahtiaan. Samalla minä eheydyn. Voimia sinulle kaipaukseen!