Kaipaan tukea ja ymmärrystä

Kaipaan tukea ja ymmärrystä

Käyttäjä powder aloittanut aikaan 30.01.2019 klo 20:47 kohteessa Parisuhde, koti ja perhe
Käyttäjä powder kirjoittanut 30.01.2019 klo 20:47

Kirjoitin tämän saman tekstin toiselle sivustolle, mutta ajattelin lisätä tämän vielä tänne. Kiitos jos jaksat lukea koko tekstin.

Mulla ei ole ystäviä joihin turvautua, ja facebookissa en uskalla avautua asiasta.

Ollaan miehen kanssa reilu parikymppisiä, asutaan yhdessä. Mies oli alkuun ihana ja hurmaava, mutta tuntuu kuin sen käytös olisi muuttunut heti yhteenmuuton jälkeen.
Mä itse sairastan vaikeaa masennusta ja ahdistuneisuushäiriötä, lisäks paino on tippunut kesästä noin 15 kiloa. Mies on tällä hetkellä mun ”ainut” tuki ja turva, kun ystäviä/perhettä ei ole.
Mulla on välillä hyviä päiviä ja välillä niitä huonompiakin, kun ei jaksais edes sängystä nousta. Syön todella huonosti ja tiedostan sen. Teen ruokaa muutamana päivänä viikossa, kun yleensä ruuasta jää miehelle seuraavaksi päiväksi ruokaa. Mä ite syön niinä päivinä pelkkää leipää, jos ite haluan jotain muuta syötävää niin mun on ne ostettava. Toisinsanoen, syön lämpimän aterian muutamana päivänä viikossa, useinmiten syön yhden leivän päivässä ja pakotan itseni jaksamaan sillä. Tiedän että syömättömyys vaikuttaa omaan hyvinvointiin, mutta monesti mulla on vaan niin kova nälkä että en jaksa tehdä edes sitä leipää välillä. Sitten vain odotan että se nälkä menee jossain vaiheessa ohi.

Mutta ”ongelma” ja mieltä raastava asia on miehen muuttunut käytös mua kohtaan. Hän suuttuu todella herkästi, ja kerran siivotessa hän suuttu jostain, mä itse vetäydyin tilanteesta pois, koska en vaan halua kuunnella sitä öyhöttämistä enkä myöskään haluaisi riidellä. Tilanne johti siihen, että mies, joka jätti myös hommat kesken, tuli huutamaan miten kiittämätön olen enkä voi evääkään liikauttaa että auttaisin häntä. Tämä kiittämättömyys liittyy siis siihen että mies työssäkäyvänä huolehtii talouden raha-asioista, ja itse autan menoissa parhaani mukaan, ja pidän kodista huolta.
Muutenkin kaikki tuntuu olevan aina mun vika, kerran esimerkiks olin heittänyt viimesen leivinpaperin roskiin ja mies oli ostanut pakastepizzaa kun tuli töistä kotiin. Mä en tienny että leivinpaperi on loppu, ja kotona sain kuulla asiasta, mies potkas pizzat roskiin, jonka seurauksena ne roskiksen kiskot väänty. Loppupäivän hän paisko ovia ja oli hiljaa.

Tänään sitten lämmittelin edellispäivän ruokaa, josta jäis jopa mullekin. Hoputin miestä ottamaan ruokaa että pääsisin itsekin syömään, mutta hän rupes miettimään että siitä jäisi sopivasti huomiseksi ruokaa hänelle. Sanoin että ni en ole syönyt ja että hoputtelin häntä jotta pääsisin itse syömään, mies tokaisi että sähän olet tänään syönyt herkkuja niin mahdatkohan jaksaa syödä. Vastasin vain, että mulla on nälkä, mutta mies jatkoi vaan tuota pohtimistaan että mä en taida jaksaa syödä. Sanoin sitten että okei, en syö ja siirsin tarvikkeet pois ja vetäydyin omiin oloihin.
Mies tuli kyselemään ”ootko sä suuttunu mulle?” ”mitä mä nyt taas sanoin?” Ja sitten kun selitin hänelle, että ethän sä nyt voi noin sanoa ihmiselle joka ei muutenkaan syö, nii hän alkoi vaan nauramaan ja sanoi, että eihän mitään pahaa ole tarkoittanut, ja että itse tulkitsen hänen sanoman negatiiviseksi.
Tähän väliin täytyy sanoa, että kun olen aiemminkin tullut suorastaan surulliseksi miehen sanoista, ja yrittänyt keskustella siitä, niin mies aina vain nauraa ja sanoo että ei ole tarkoittanut pahaa. Anteeksipyyntöä tai ymmärrystä ei tule, kun olen yrittänyt kertoa että asiat voi myös ilmaista eri tavalla, eikä niin että ne saa toisen surulliseksi. Samaa yritin jälleen sanoa, niin mies tokaisee että suutu sitten ja häipyi.
Muutoinkin mies puhuu aina mun päälle tai ei edes keskity kuuntelemaan jos kerron jotain.

Oonko mä oikeasti liian herkkänahkainen? Miten voisin saada miehen sisäistämään mun puheet?

Tästä tuli aika pitkä avautuminen, mutta tälläkin hetkellä istun vain yksin pimeässä itkemässä, koska oikeasti alkaa tuntua että mies on mulle ”ilkeä” tahallaan

Käyttäjä black feather kirjoittanut 31.01.2019 klo 19:22

Hei powder. Mulla on vähän samaa ongelmaa eli otan liian herkästi avomiehen (ja välillä muidenkin) sanomiset itseeni. Hänellä on tapana sanoa asioita turhan karkeasti, mistä en itse pidä (oon sen sanonut hänelle) ja hän taas sanoo ettei joka asiasta voi itseensä ottaa ja mun pitäisi kovettaa itseäni ja saada parempi itseluottamus, opetella nauramaan itselleni ja "hassuttelemaan". Minunkaan mies "ei sano pahalla" ja on yleisesti ottaen huomaavainen. Kuitenkin itseluottamukseni on aika maassa kun olen jo pitkään koittanut saada töitä mutta ei vaan tärppää niin huomaan että tässä työttömyyden pitkityttyä oon tullut entistä herkemmäksi loukkaantumaan niin voisi jotkut asiat sanoa vähän nätimminkin.

Esimerkkinä viimeksi harmistuin siitä kun mies pyysi minua laittamaan auton lämmitykseen ja en ollut varma että menikö se oikein kun itselläni on erilainen ajastin tolpassa niin vähätteli että eihän sitä voi mitenkään väärin laittaa...ja kun en halunnut ajaa autoa parkkiin mielestäni ahtaaseen väliin niin sain vastaukseksi naurahduksen ja "tuossahan on kahden auton väli". Eräänä päivänä taas sanoi minua vätykseksi kun en mielellään hoida asioita puhelimitse ja kieltäydyin hoitamasta erästä yhteistä asiaa. Toki ymmärrän häntä siinä mielessä että onhan se ärsyttävää kun toinen on niin paljon kotona ja itse käy töissä, mutta parhaani oon tilanteen muuttumiseksi tehnyt. Kuitenkin minäkin pidän kodista huolta eikä hänen tarvitse juuri mitään kotitöitä tehdä. Ruokaakin teen, ja itse en kyllä millään pärjäisi pelkällä leivällä..voisitko ajatella tekeväsi kerralla vielä isomman satsin ruokaa niin riittäisi paremmin?

Kuulostaa oudolta tuo miehesi raivostuminen leivinpaperin loppumisesta, toki stressaantuneena pienikin vastoinkäyminen turhauttaa mutta pitäisihän sitä sen verran pystyä hillitsemään ettei ala paikkoja hajottamaan. En osaa mitään erityisiä neuvoja antaa, mutta meitä "herkkänahkaisia" on ja tiedostan itsekin, että mun pitäisi saada vahvistettua itseäni tai muuten tulee elämästä liian vaikeaa.

Käyttäjä 1Maisa kirjoittanut 01.02.2019 klo 07:08

Powder, miksi olet tässä parisuhteessa? Ymmärrän, että masennuksesi aiheuttaa omat jaksamattomuutensa, mutta ethän taida parantuakaan tuossa suhteessa? Sellaiselta kertomasi ainakin kuulostaa.

Et siis ole työelämässä tai muuten toimi kodin ulkopuolella? Saisitko itsesi lähtemään mihinkään toimintaan mukaan? Tai vaikka edes kirjastoon tms. ihmisten pariin.

Mitä ajattelet yhteisestä tulevaisuudestanne miehesi kanssa, jos se nyt jo kuulostaa sinua alistavalta ja joudut ehkä pelkäämäänkin? Ei varmaankaan ole teille kummallekaan hyväksi. Esim. seurakunnilla on ilmaista parisuhdeneuvontaa, mutta siellä voi käydä yksinkin. Eikä se kokemukseni mukaan ole mitenkään uskonnollissävytteistä, jos sitä vieroksuu.

Voimia sinulle! Yritä tehdä rohkeita sinua kannattelevia päätöksiä 😍

Käyttäjä tähtitalvikki kirjoittanut 01.02.2019 klo 14:40

Ymmärrän hyvin, että kaipaat tukea ja ymmärrystä. Niitä et kuitenkaan saa puolisoltasi. Et ole herkkähipiäinen vaan ymmärrät, että puolisosi kohtelee sinua huonosti.

Yritä hakea apua ammattiauttajilta, vertaistukiryhmistä tai seurakunnalta. Vointisi voi huonontua, jos pysyt tässä parisuhteessa. Kaikkea hyvää.