Ymmärränkö nyt siis oikein? Miehesi on humalassa noin kerran kuukaudessa - joskus kerran kahdessa kuukaudessa? Silloinkaan miehesi ei örvellä, on vain ihan selvästi humalassa? Haittaako tämä miehen juominen normaalia elämäänne? Onko hän humalassa ikävä, väkivaltainen, aggressiivinen, mököttäjä tai jotain muuta vahingollista? (Selvää on, että humalassa ajaminen totta kai on äärihuono asia, mutta ymmärsin, että tämä on tapahtunut kerran.)

Te olette kyllä kehittäneet tuosta valtavan ongelman ja mä joudun myöntämään, että en oikein ymmärrä, miksi. JOS mies ei aiheuta ongelmia humalassa, miksi hän ei saisi vaikka kerran kuussa juoda halunsa mukaan? Jos mies tykkää juhlissa ottaa, miksi hänen pitäisi olla kuskina?

En sano, ettet saisi häiriintyä, sinulla on täysi oikeus tunteisiisi, mutta kiinnostaa, miksi tämä on sinulle niin valtava asia. Miksi et tule toimeen sen kanssa, että miehesi juo?

Toinen on se, että ripustat nyt omat tunteesi siihen, mitä miehesi tekee. Jos odotat jatkuvasti hänen muuttavan käytöstään, totta kai petyt kerta kerran jälkeen katkerasti, kun näin ei käykään. Ja ihmiset aika harvoin muuttavat käytöstään. Mua hämmentää tää, että oma hyvinvointi pistetään toisen harteille ja kun toinen ei täytäkään häneen ladattuja odotuksia, sitten se on kuitenkin HÄNEN syytää, että tuntuu pahalta.

Ymmärrät sikäli oikein, että tämä "ongelma" on käsillä kuukausittaisella tasolla - ei läsnä arjessa jatkuvasti, saati edes viikottain. Ongelma tilanteessa on se, että koen mieheltä puuttuvan kontrollin sen suhteen missä tilanteissa hän juo. Hän ei käy baareissa, satunnaisesti saunailtoja kavereiden kesken - mutta yleensä nämä nollaukset on hänen omia pimeitä hetkiään mistä se sitten lävähtää koko perheen silmille kun todetaankin esimerkiksi kesken sunnutai päivällishetken, että jaahas - tänään onkin lähdetty nollaamaan tilannetta alkolla. En ymmärrä miten se tulisi sallia? Voisinko minä äitinä tehdä samoin, hävitä puutarhaan häärimään omiani ja saapua sieltä miehen kutsuessa syömään selkeästi humalassa? No en totisesti voisi. Se on kaukana siitä tavasta minkä näen oikeaksi lapsiperheessä. Mies ei ole aggressiivinen, ei örvellä - mutta sopertaa puhuessaan ja on selkeästi humalainen. Oma käsitykseni on, että jos ihminen juo yksinään - on tilanteessa jokin väärin.
Tästä on muodostunut mörkö parisuhteeseemme, myönnän. Se menee minulla tunteisiin, koska koen sen niin suurena uhkana perhe-elämämme jatkumiselle. Tuo autolla ajo oli aivan totaalinen ylilyönti, ja herättää sikälikin pelkoa että mietin mitä se tekee seuraavaksi? Onko kontrolli häviämässä vai mitä? En ripustaudu mieheen, enkä elä elämääni hänen kauttaan. Olen akateeminen uraa tekevä nainen, mutta koen tämän asian todella vaikeaksi - juuri sen miten siihen suhtautua, villaisella en osaa enkä aio painaa.

Tätä asiaa ei voi ulkopuolelta ymmärtää eikä sitä kokematta tajuta. Eivätkä kaikki varmaan sittenkään.

Meidän suhteeseen on kuulunut A samalla tavoin kuin ketjun aloittajan. Hyvä, osallistuva isä ja puoliso, paljon hyvää perheelle ja ei ole ollut mikään baarikärpänen. No, pettämisepisodi myös käyty läpi ja pari ylilyöntiä vuosien saatossa aiheeseen liittyen.

Miksi sitten vaimona ja äitinä ärsyttää jo tuokin, että se alkoholi tuntuu olevan tosi tärkeää? Ystävät ovat sanoneet, että mitä sitten jos vähän ottaa? Kun ei ota päivittäin tai ei kulje kylillä tai... Mutta tuo piilottelu on pahinta. Miksi piilottelee? Tietää että tulee riita? Pakko saada juoda? Valehteluahan se on. Itselle ja puolisolle.

Ja neuvoja en osaa antaa. Eikä niitä oikeastaan ulkopuolelta voikaan antaa.
Sitä joko tyytyy tilanteeseen tai laittaa rajan ja lähtee? Niin kauan kuin juojan mielestä ei ole ongelmaa, se on vain puolisolla?😑❓

KuningasA: Mä niin ymmärrän sua!

Lyhyesti meidän tarina. Yhdessä liki 15v,2 lasta, talo, molemmilla työpaikat. Pettäminen tapahtui kuopuksen odotus/vauva-aikana, mies haksahti nuorempaan työkaveriinsa, kuukausien suhde.

Meillä mies ei vedä selkeesti kännejä kun todella harvoin, mutta se joka iltainen tissuttelu, 2-4 kaljan juominen ja viikonloppuisin/vapaalla saattaa mennä se 4-8olutta, se on niin raivostuttavaa! Ja sit kun siitä asiasta olen syksyllä sanonut niin hän alkokin juomaan salaa! Salaa joi kaljan aina kun ulkoilutti koiria, haki puita tms. Siis se saa mut niin raivon partaalle että ei oo tosikaan! Ennen joulua annoin vaihtoehdon että alkoholi tai perhe, no parannusta tapahtuikin mut kappas ku on taas alkanut kalja maistuun. Ja tossa yks sunnuntai hiippaili keskellä päivää autotalliin jotain touhuaan ja olut tölkki taskussa 😠

Nyt aletaan oleen siinä pisteessä et mä en tiedä kuinka mä ton miehen herättelen siihen että sillä on ongelma. Ja mä luulen että se vaan pahenee aikaa myöten ja mä en halua sitä olla lasten kanssa seuraamassa vierestä.

Ja musta tuntuu että kaveri/sukulaispiireissä miehellä on jo maine että se on AINA olut tölkki kädessä. Työnsä hoitaa kyllä aina, siinä ei ole ongelmaa... mutta kyllähän toi nyt rasittaa meidän suhdetta, koska mä en siedä tolladta ja ennenkaikkea sitä että sitten juodaan salaa. Mun mielestä se on merkki että on riippuvuus.

Hei KuningasA!

Kyllä salapullot salaajuomisineen on ongelma, joka pahenee ja pahenee vuosien myötä!
Tuokin jo kertoo alkoholin tärkeyden/riippuvuuden, kun aina tilaisuuksissa, joissa alkoholia tarjolla muitten pitää olla kuskina!
Perheessä salailu on se sitten mitä vaan, niin toistuessaan ja toistuessaan johtaa paljastuessaan vuosien myötä isoksi ongelmaksi!

Toivottavasti miehesi ymmärtää hakea apua itselleen!

KuningasA kirjoitti 14.2.2017 11:39
Nyt ilmoitin miehelle, että hänellä on kaksi vaihtoehtoa - avioero tai hoitoon meno. Hän on menossa lääkäriin huomenna. Pelkään että vähättelee tilannetta, ja lääkäri ei näe todellisuutta. Sanoin miehelle, että jos tässä tilanteessa ei olisi lapsia - hän olisi lentänyt pihalle jo ajat sitten. Tuntuu ihan hurjan vaikealta lähteä hajoittamaan perhettä, se tarkoittaisi kodista luopumista jne.. Jotain apua - vinkkejä, tukea kaipailen..?

En osaa sanoa, mitä sinun kannattaisi tehdä, mutta näen tässä toimintatavassasi ongelmaa. Viestistäsi meinaan paistaa kauas, että et aio miestä jättää ja kuitenkin uhkailet ja kiristät häntä avioerolla, mihin et tunnu itsekään uskovan. Kaiken lisäksi tunnustat miehellekin, että JOS EI OLISI LAPSIA, niin... Eli toteat perä jälkeen miehelle, että lapset estävät sen eron, jolla miestä kiristät. Pelkäänpä että puheesi kuulostaa pelkältä nalkuttamiselta, minkä mies voi kokea hyväksi syyksi lisätä juomistaan.

Sikäli minulla on aika läheistä kokemusta miehestä, jolla oli himo alkoholiin eikä hän oikein pysynyt uskollisenakaan. Sen minkä tilannetta läheltä seurasin, niin ainakin tällä miehellä oli muitakin ongelmia: Hän valehteli. Hän oli työnarkomaani. Hän salasi elämäänsä monilta mm. kumppaniltaan. Ja mikä pahinta, hän oli mielestäni tällainen narsistinen tyyppi joskaan ei ehkä ihan pahin mahdollinen narsisti.

Hyvä että olet lähtenyt etsimään apua itsellesi. Olisikohan viisasta turvautua myös johonkin muuhun tukimuotoon kuin vain nettikeskusteluun?

Hei!

Salapulloista salaajuontia ei tarvitse perheessä sietää!
Kaikki salailu parisuhteessa toistuessaan ja toistuessaan ilmitullessaan on loukkaavaa?
On todella tressaavaa jos, saa pelätä missä kunnossa puoliso milloinkin on.
Salajuojahan ei myönnä juoneensa vaikka on tuhdimmassakin kännissä.....eli ei myönnä itsellekkään juoneensa.

Onhan lapsillekin pelottavaa, kun isän tai äidin käytös muuttuu omituiseksi!

Toivottavasti miehesi ymmäsrtää hakea apua!

Minulla on kyllä kokemusta tästä aiheesta. Mieheni ei koskaan ole juonut salaa, mutta aiemmin suhteessamme hänen juomisensa oli minulle erittäin suuri ongelma - ja hän joi (ja juo yhä) paljon enemmän kuin aloittajan mies. Joka viikonloppu mieheni tahtoi baariin/bileisiin, joskus sekä pe että la. Lomilla mies tykkäsi juoda oluita janojuomina ja jos olimme jossain, esim. sukulaisillani, nämä onnistuivat aina juottamaan mieheni ihan tuhannen päreiksi, koska mies ei koskaan sano tarjotulle alkoholille ei.

Kupletin juoni on se, että tätä nykyä meillä menee erittäin hyvin. Lakkasiko mies juomasta? No ei. Hän juo kyllä vähemmän ja käy myös ulkona jonkin verran vähemmän, mutta lähes joka viikko ainakin kerran käy kyllä ja on yleensä pilkkuun asti.

Oleellisin ero entiseen on se, että minua asia ei enää haittaa. Mieheni haluaa juhlia? Juhlikoon. Niin kauan kuin se ei haittaa parisuhde-elämäämme, herra on hyvä ja hilluu niin paljon kuin huvittaa. Enkä koe, että se haittaa, koska esim. minusta on oikein kiva viettää lauantai-iltaa itsekseni kotona luukuttaen musiikkia. Jotenkin tuntuu, että kun asiasta on lakannut tekemästä ongelmaa, se ihan oikeasti ei OLE ongelma. Aiemmin mies esim. ei olisi halunnut lähteä bileistä kotiin minun mukanani "kesken illan", jos olimme yhdessä ulkona, mutta nyt lähtee ihan mielellään ilman mitään ongelmia.

Aikanaan olin kyllä vakuuttunut siitä, että juuri minä olen oikeassa ja mieheni alkoholinkäyttö ihan hirveänkamalaa. Koin sen valtavaksi uhaksi ja otin henkilökohtaisesti aina, kun hän tuli jostain aamuviideltä kotiin ympäripäissään. Kyllä ne tunteet aitoja olivat ja hyvin raskaita, jatkuvaa tuskaa ja pettymyksiä. Halusin tietenkin asioiden muuttuvan parempaan päin, joten käänsin maat ja taivaat, jotta saisin mieheni ymmärtämään, miltä minusta tuntuu, jotta saisin hänet lopettamaan tai ainakin vähentämään radikaalisti juomistaan - jotta saisin hänet muutettua enemmän sellaiseksi kuin minä haluan hänen olevan. Tein kaikkeni, nalkuni, sovin kompromisseja, anelin nätisti, uhkailin vihaisesti, kiristin, kierrätin parisuhdekurssin kauttakin (vaikka siinä oli muitenkin asioita). Auttoiko? Ei. En saanut miestäni toimimaan, kuten minä haluaisin hänen toimivan. Jäi siis vain kaksi vaihtoehtoa: hyväksyä ja muokata omia odotuksia - tai lähteä. Valitsin edellisen enkä kadu tippaakaan.

Juuri perustuen näihin omiin kokemuksiin mä tässä puhun. En usko enää siihen, että toisen saa muutettua. Ainoa, jota me oikeasti voimme muuttaa, olemme me itse.

Pitkästä virsi kaunis, tässä neuvoni. Sinulla, KuningasA, on kolme vaihtoehtoa.

1. Hyväksyt miehesi sellaisena kuin hän on eli ihmisenä, joka tykkää ottaa silloin tällöin, paljonkin, ja juoda olutta janojuomana. Salailu on toki ongelma, mutta toisaalta, jos miehen juominen ei aiheuttaisi teille massiiviriitoja, salaillakaan ei tarvitsisi. Mies voisi esim. fiiliksen iskettyä vetäytyä itsekseen hengaamaan puutarhaan tai jotain. Selvää toki on, että humalassa autoilu on ihan ehdoton ei, mutta sekään ei tässä skenaariossa toistuisi välttämättä, jos miehesi voisi ihan reilusti sanoa, että vaimo-rakas, nyt join, en voi autoilla ja sinä sanoisit, että selväpyy, minä menen, mene sinä tuonne kammarin puolelle hillumaan. Sinulla on selvästi hyvin tiukka suhtautuminen alkoholiin, mutta se ei ole minnekään lakikirjaan kirjoitettu asia vaan omassa päässäsi ja omaa suhtautumista asioihin on mahdollista muuttaa. Itse asiassa se on satakertaa helpompaa kuin muuttaa jotakuta toista. (Itse sitä paitsi tykkään ottaa yksin, joten en tosiaan näe, miksi se on niin kamalaa. Ihmiset ovat erilaisia. Ei ole muutenkaan minun asiani määritellä, mistä toinen saa nauttia ja mistä ei niin kauan kuin se ei ole vahingoksi kenellekään.)

Jos ykkönen ei kuitenkaan ole millään vaihtoehto vaan olet päättänyt, että sinä olet oikeassa ja piste, sitten jää kaksi seuraavaa vaihtoehtoa:

2. Jatkat entiseen malliin. Tilanne pahenee tai ei pahene - paha sanoa. Edellinen on ihan mahdollista, koska jos miehesi "nollaa" itseään juomalla, hankala perhetilanne saattaa tuupata siihen lisää. Se sitten pahentaa perhetilanne, mikä lisää tarvetta nollata jne. Kehä on valmis. Sinä olet onneton ja miehesi on onneton, kenelläkään ei ole kivaa. Jatkatte tätä rumbaa niin kauan, että tapahtuu jotain suurta, mikä aiheuttaa eron tai mitään niin suurta ei tapahdu ja olette vielä vuosikymmenten kuluttua yhdessä sinä miehesi juomista vahtien ja hän pulloja salaillen.

3. Eroat saman tien. Tää on nyt vähän karua, mutta mä en usko, että se tuosta muuksi muuttuu muuten kuin ykkösvaihtoehdon avulla. Olette olleet kauan yhdessä ja olet yrittänyt muuttaa miestäsi hyvällä ja pahalla vastaamaan sinun käsitystäsi soveliaasta juomisesta eikä se selvästi ole onnistunut. Sanonta kuuluu, että hulluutta on se, jos samaa toimintamallia toistamalla kuitenkin odottaa eri tulosta ja teidän kohdalla näin näkyisi vähän olevan. Toistatte samaa tanssia ja odotat joka kerta, että se TÄLLÄ kertaa muuttuisi. Ei niin käy. Ei se muutu ennen kuin muuttuu se, miten te lähestytte koko asiaa. Ja jos se ei ole vaihtoehto, kuten todettua, sitten jäljellä ovat nämä kaksi, jatkaa samaa tanssia tai pistää pillit pussiin ja hakea itselleen partneri, joka vastaa jo valmiiksi omia toiveita tässä asiassa.

Hei Theofano!

Miksi panet Kuningas A:n sylliseksi miehensä salajuontiin!
Kuningas A:han mimenomaan kertoo ongelman olevan miehensä SALAA juominen....niinkuin itsekin totesit salajuonnin olevan ongelmallista!

Kun sinä nautit miehesi viikottaisista "avoimen" ryyppäämisen ja rilluttelun tuomista vapaailloista, niin sinä olet tehnyt itsellesi niin monen mielestä negatiivisesta asiasta positiivisen....onnittelen!!

Juomisen salailu saattaa johtua siitä, ettei mies halua kuulla ”nalkutusta”, mutta myös siitä, ettei hän halua myöntää itselleenkään, kuinka paljon tai kuinka usein juo. Saati, että siinä olisi mitään ongelmaa.

KuningasA, voit mielestäni jatkaa miehen kanssa, jos hyväksyt hänen juomisensa eli sen, ettei hänen läsnäoloonsa voi luottaa. Et voi ikinä luottaa siihen, että hän on tarvittaessa valmis kuskaamaan lapsia kouluun/harrastuksiin/ensiapuun. Et voi luottaa siihen, että hän vahtii lapsia. Et voi luottaa, vaikka niin olisi sovittu ja mies olisi luvannut. Et odota mieheltä mitään. Elät omaa elämääsi ja suunnittelet itsenäisesti omat ja lastenne menot. Mies on sitten mukana, minkä verran haluaa ja pystyy.

Karua? Kyse on siitä, mihin tyydyt. Kun ei odota eikä oleta mitään, ei myöskään pety, ja energiaa vapautuu muuhun. Mutta nostan tässäkin kysymyksessä lapsikortin esiin. Lapselle alkoholia käyttänyt vanhempi tuntuu usein vieraalta, vaikkei räyhäisikään, mikä aiheuttaa turvattomuutta. Pahempaakin maailmassa tapahtuu, mutta lapsiperheessä suhteen alkoholiin on syytäkin olla tiukka. Ymmärtääköhän mies, mitä lapset hänen juomisestaan tuumivat?

Karon: Niin. Olen tehnyt asiasta, joka monelle on negatiivinen, positiivisen. Koska voin. Koska paljon asioihin vaikuttaa ihan vain se, miten me suhtaudumme niihin. On toki asioita, esim. perheväkivalta, joka on vain negatiivista, mutta sitten on paljon asioita, jotka ovat negatiivisia vain siksi, että me koemme ne negatiivisina. Itse yritän päästä tästä eroon. Olen huomannut, että se tekee omasta elämästä kivempaa.

KuningasA:n miehen salajuominen ei toki ole vaimon syytä. Mutta halusi tai ei, se, että aloittajan perheessä riidellään juomisesta, on ilmeisesti vaikuttanut siihen, että mies sitä sitten salailee. Jos juominen olisi ok, miksi sitä salailtaisiin?

Jos nyt miettii niin mitkä ovat aloittajan miehen vaihtoehdot? Hän voi lopettaa juomisen, juoda avoimesti tai juoda salaa. Ensimmäinen ei häneltä selvästi onnistu, koska hän on moneen kertaan yrittänyt ja epäonnistunut. Toinen vaihtoehto johtaisi suuriin riitoihin vaimon kanssa, ehkä suoraan eroonkin. Kolmaskin johtaa ilmeisen usein riitoihin, mutta siinä mies ehkä elää toivossa, josko vaimo ei just nyt huomaisi ja ehkä riidan voisi välttää (mikä toki on itsepetosta, ei siinä). En mä sinänsä ihmettele, että mies on liukunut tähän strategiaan, vaikkei se oikein ole.

Näissä on myös se, että syyllisen hakeminen on vähän turhaa. Joo, me voidaan sopia toki, että aloittajan mies on syyllinen siihen ja tähän. Mutta auttaako se asiaa? Saako se miehen haluamaan lopettamaan juomisen ja salailun? Parantaako se liiton? Tuskin. Ei pariterapiassakaan koskaan haeta syyllisiä.

Mä olen muuten Tamarindin linjoilla, mutta mielestäni Tamarindin maalaama kuva on vähän turhan karu. Jos mies ihan oikeasti juo kerran kuussa tai jopa kerran kahdessa kuussa, kyllähän tyyppi nyt sitten hoitaa lapsensa ja asiansa ilmeisesti muuten ihan hyvin. Toki tässä tulee se, että onko miehen juominen yhtään ennustettavaa tai voisiko se olla, jos siitä puolesta sovittaisiin. Kyllä kai vanhemmalla olis oikeus vaikka kerran kuussa käydä telttailemassa jossain, jolloin hän ei ole saatavilla hoitamaan lapsia, kuskaamaan näitä tai muuten. Tässä ero nyt vaan on se, että mies tykkäisi kerran kuussa nollata itsensä alkoholilla.

Lapset on validi pointti, mutta siinäkin mietin, että nykytilanteessa lapset joutuvat seuraamaan tilannetta osin siksi, että mies yrittää teeskennellä olevansa selvä ja siten yrittää toimia, kuten normaalisti perheen kanssa toimisi. Jos mies voisi itsekseen mennä jonnekin hillumaan vaikka päiväksi, olisko se sitten parempi vaihtoehto tässä?

Niin, semmonen vielä, että Tamarindi on kyllä ihan oikeassa siinä, että myös miehen oma asenne juomiseen voi hyvin vaikuttaa tuohon salailuun. Että hän ikään kuin salailee sitä myös itseltään. Kyllä KuningasA:n kuvauksesta vaikuttaa siltä, että mieskään ei ole sinut käytöksensä kanssa (mun mieheni oli aina sinut omien juttujensa kanssa, joten iso ero). Mutta toisaalta myös se käy todellakin ilmi, että oli mies sinut tai ei, hän ei kykene käytöstään muuttamaan ja siltä pohjalta on pakko lähteä eteenpäin miettimään tulevaisuutta.

Kuten aiemmin kirjoitin, koen ongelmalliseksi sen että miehellä ei ole kontrollia siitä missä tilanteissa hän näitä pään nollauksiaan suorittaa. Olemme useasti sopineet, että jos tarve / halu tälläiseen on - niin ei kun baariin tai sinkkuystävälle saunomaan, mutta että se ei ole soveliasta lapsille tai koko perheelle harrastaa päiväkännejä kotosalla. Mies kokee itsekin että ei ole täysin terveellä pohjalla tämän alkoholin kulutuksensa tai siihen liittyvän toimintamallin kanssa. Pään voi oppia nollaamaan toisellakin tavalla.

Tajutessaan vihdoin tilanteensa vakavuuden, mies kävi tänään työterveyslääkärillä. Lääkäri oli ensi töikseen onnitellut miestä rohkeudesta ja halusta hakea apua tilanteeseen. Edessä on nyt kolmen kuukauden antabus-kuuri ja jatkoseuranta ao lekurin toimesta. Todennäköisesti kuvaan kuuluu myös psykologi. Yhtä aikaa olen järkyttynyt (miehellä todellakin ON alkoholiongelma) mutta myös helpottunut. Mutta en luottavainen, en edes vähäisesti. Toivon parasta.

Miehen suvun puolella on jonkin verran alkoholiongelmaa, ja se on osittain syynä aika fanaattiseen suhtautumiseeni. Myönnän että osittain onneni on miehestäni riippuvainen - onhan hän rakas kumppanini vuosien ajalta. Tuntuu niin vaikealta että jokin niin turha asia kuin alkoholi on sekoittanut meidän elämämme.

KuningasA: Mahtavaa että miehesi on hakenut apua! Se kertoo siitä että tietää itsekin juomisen olevan ongelma.

Voi kun saisin oman puolisoni toimimaan myös noin... ☹️

PikkuMyy - yksi keino herätellä miestä on hankkia hänelle esim Terveystalosta "Miehen kuntokartoitus"-labrasetti esim synttärilahjaksi. Mieheni on suhteellisen hyvä kroppainen, lihaksikas (fyysinen työ) - mutta hänen silmiään avasi selkeästi lähes viisinkertainen trigylseridi-arvo.. Se kohoaa nimenomaan tälläisillä tissuttelijoilla ja johtaa rasvamaksaan tai kirroosiin jos alamäkeä ei oikaista ajoissa. Miehelläni oli myös paastosokerit koholla - joten terveydentilan kartoitus sai hänet myös osiltaan havahtumaan siihen tosiasiaan että kroppaa sa ei voi kohdella miten sattuu.