Juu kyllä minä olen lapsellisesti jaksanut uskoa,mutta nyt olen tullut tilanteeseen että en enää jaksa.Olemme eronneet.En jaksa enää pelkoa,kiristystä,alistamista,uhkailua,väkivaltaa,turhia lupauksia,pettämistä……Nyt olen saanut itsestäni voimia erota senkin uhalla että mieheni sanoo poikkasevansa välitt minuun kokonaaan.Tahtoisin olla ystävä ja jutella ja saada tunne että hän ymmärtää käyttäytyvänsä kuin hirviö.NYt huomaan että se että jos erotaan ja että välit menee kokonaan oli vain hänen tapansa taas kerran hallita ja pelotella minua.Ei hän pysty olemaan pitämätttä minuun yhteyttä.Nyt käyn eroa läpi ja kerään positiivisia asioita ja voimia etten enään koskaan palaaa tuohom helvettiin.