Voi, voi kun se raju rakastuminen aina muuttuu vaativaksi arjeksi. Olet yrittänyt tekemällä kaikenlaista, mutta se ei riitä koska sinun täytyy itsenäistyä ja irrottautua riippuvuussuhteista.

Olihan se todella ilkeä temppu kakkosnaiseltasia lähteä suin päin toisen kanssa. Ei kai tässä ole kysymys siitä, että pettäjä alkaa suhteeseen pettäjätoverinsa kanssa eikä tajua että tämä samainen pettäjäkumppani voi aivan hyvin pettää sinutkin.

Varmaan ne lääkkeet ovat sinulle hyväksi (eikä tarvitse hävetä, masennuslääkkeet ovat Suomessa eniten myydyintä lääkkeitä) ja varmaan terapia tai muuvertaistukiryhmä olisi hyväksi. Nyt sinun täytyy vain keskittyä siihen ,miten saat itsesi kyllin vahvaksi ettet tarvitse tueksesi alkoholia tai läheisriippuvuutta. Varmasti voit herkkyydestäsi huolimatta kylläkin kovan työn ja ponnistelun kautta saada itsellesi vahvan itsetunnon, jolloin et tarvitse näitä kainalosauvoja.

Hyvää jatkoa, eihän sinuklla ole mitään menetettävää vain voitettavaa ja tulet siinä onnistumaan!

HERÄÄ TAISTELEMAAN

Oletpa saanut asiasi aika solmuun AnttiJ! Tuli oikein paha mieli lukiessani viestiäsi. Sinun kannattaisi kuitenkin yrittää ajatella ettet ole kokonaan yksin ja kaiken avun ulottumattomissa. Ihmisiä on hyvin lähellä sinua täälläkin ja jo pelkästään itsemme takia olemme toki käytettävissäsi jos ylpeytesi antaa periksi meitä kohdata vaakatasolla, ja rehellisesti.

Asioittesi rehellinen tarkastelu saa minut ainakin ajattelemaan meitä suomalaisia jonkinlaisina geneettisinä "puhdasverisinä", luonnonlapsina, jotka ovat yhtä suojattomia kuin Australian aboriginaalit suhteessaan alkoholiin. Se ei kertakaikkiaan suurina annoksina sovi meille. Alkoholihan on LUONNOSTA EROTETTU myrkky, joka saa meidät aluksi haavellisiksi ja onnellisiksi ja lopulta syöksee meidät käsittämättömään ahdistukseen ja tuskaan kuin vajoaisimme valtameren syvimpään onkaloon. Tällä matkalla rikomme useimmat niistä rajoista, jotka normaalisti estävät meitä tekemästä karkeita virheitä: loukkaamasta, pettämästä, käyttämästä sen enempää fyysistä kuin henkistäkään väkivaltaa.

Kukaan meistä ei kai halua viinan takia tulla hulluksi koiraksi. Viinaa vain alamme ryypiskellä aluksi sen hyvien vaikutusten, rentoutumisen ja unelmien takia. Se tekee useista meistä harvasanaisista subliikkimiehiä. Miten tahansa, mutta minun mielestäni sinua auttaisi nyt A-klinikkasäätiö ensi hätään.

Minun mielestäni olet jo riittävän kauan pahoinpidellyt omaa mieltäsi että nyt olisi varmaan tilaisuus alkaa jääräpäisesti opiskella arjen sietokykyä. Parisuhteen päättymisestä aiheutuvaa tuskaa voit täällä purkaa, ja me muut kuuntelemme ja myötäelämme kanssasi. Kunnioita meitä olemalla rehellinen. Se riittää.

Voi kunpa jaksaisit lähteä turvaan! Turvassa olet, kun opit olemaan nyt hetken aikaa - edes vuoden - yksin ja pikku hiljaa alkaa rakastaa ja huolehtia itsestäsi ja alkaa varovasti tunnustella ja makustella ajatusta, että maailmassa on toki uskollisia ja luotettaviakin ihmisiä, jotka eivät muista virheitäsi vaan sinussa piileviä mahdollisuuksia, sinun ainutkertaisuuttasi, sinun silmiesi takana väikkyviä unelmia.

Voi kunpa jaksaisit lähteä turvaan!

Olen jo käynyt AA-kerhossa 4 kertaa. Eipä se paljon ole mutta 18 päivää olin juomatta. Tunsin ilon tunnetta jopa kun menin maanantaisin selvänä töihin.
Ja A-Klinikallakin olen käynyt. Tuntuu vain oudolta puhua terapeutille.

Ongelmani on juuri tuo syyllisyys ja yksinäisyys. Ei ole ketään kelle purkaa tunteita.
Niin enkä ole pettänyt ketään. Pitkäaikainen liitto kaatui 11 vuoden jälkeen kun hyvä kaverini vei avovaimoni. Sillä miehellä 3 lasta ja kaikki eri äitien kanssa. Otin eron ERITTÄIN raskaasti. Olin mielisairaalassakin viikon.

Aino valopilkku oli tämä nyt kaatunut liitto. Hänen kanssa saatoin keskustella avoimesti ja hän tuki minua. Hänen takia menin AA-kerhoon ja A-klinikallekin. Miksi minulta sekin vietiin pois.

On kauheaa ajatella että työpäivän jälkeen pitää mennä asunnolle jossa vain patja lattialla. Kun aiemmin oli läheinen lähellä.

Kiitoksia viesteistä. Mulla päätä kiristää enkä saa ajatuksiani kasaan. Olen hermoraunio ja töissä pitää yrittää olla. Ei taida mies nyt jaksaa. Toivottavasti masennuslääkkeeet alkaisi jo kohta tehota.

MIkä tuo turva oikein on?

-Antti

ANTIN TURVA ON ANTIN SYLISSÄ

Sairasteltuani kauan ja toivuttuani vielä kauemmin koin mielestäni jotain todella merkittävää, ennen kokematonta. Tein rauhan kanssani. Se oli hyvin voimakas tunne. Olin ennen rauhansopimusta aivan räjähtäneessä tilassa, maassa maaten, kölin ali vedettynä, kuten sanotaan. Loppuun ajettuna, tilassa, jossa jalat eivät enää kanna, käännyin ja antauduin teloittajieni käsiin. Uskalsin tuskin katsoa koska pelkäsin niin kovin. Enää ei kuitenkaan ollut vaihtoehtoa. Ja mitä näin? Kun olin paennut raskaita rautakorkosaappaita ja hampaisiin asti aseistautuneita sotilaita, he muuttuivat pieniksi kissanpennuiksi, jotka kierähtivät selälleen ja odottivat että kutitan heitä vastasta.

Levottomista unistani herättyäni ja tuskasta puolikuolleena otin yksinäisyydessäni itseni kuvitteellisesti yhtäkkiä syliin. Annoin itselleni anteeksi, ikäänkuin armon. Tätä on vaikeaa muuttaa käsitettävään muotoon, tapahtumassa ei tietenkään käytetty sanoja vaan jotain sanatonta viestintää.

Se oli kuin jonkinlainen epileptinen kohtaus. Sen jälkeen lakkasin suuremmalti pelkäämästä, enää. Ongelmani eivät tietenkään kadonneet mihinkään, minun suhtautumiseni niihin kyllä.

Sitä on vaikeaa kuvailla. Tavallaan kuin olisin ruoskittavana ketjuin pylvääseen kiinnitettynä ja minua olisi ruoskittu niin kauan kuin saatoin muistaa ja sitten - yhtäkkiä - iskut eivät enää tehonneet.

Tätä tarkoitan turvalla. Mielestäni sinä, Antti, olet sodassa.

Koeta saada tästä söherryksestä irti jotain ymmärrettävää.

Hei Antti!

Voimia sinulle. Voisivatko AA-kerhosta ohjata sinua vertaistuki-ryhmään. Toisten monenlaisia kohtaloita kokeneiden kanssa keskustelu antaa asioille suhteellisuutta ja huomaa, ettei todellakaan ole yksin maailmassa. Minua kaikenlainen keskustelu on auttanut minun ongelmissani ja murheissani.

Älä anna periksi. Lääkkeetkin auttavat, tiedän kokemuksesta. Takapakkeja saattaa tulla, mutta täytyy yrittää ajatella, että selvisin tästä viimeksikin, joten selviän tästä nytkin.

Jaksamista!!!!