Oma lapsi on aina sydäntä lähinnä. Vaikka hänet yrittäisi ns. hylätä mielestään, ainakaan minä en siinä onnistu.

Itselläni on pian 18 v. lukihäiriöinen lapsi, jonka elämään, ihan arkipäivään,
tuo pieni, mutta niin merkityksellinen juttu tulee aina vaikuttamaan. Ilmoitti
minulle yksi päivä, että syksyllä muuttaa pois (opiskelee nyt) ja ihmettelin,
että miten aiot pärjätä, tarkoitan rahallisesti. Hän sanoi, että mitä se minulle
kuuluu.

Silloin sanoin, että äidin rakkautta suurempaa ei maailmassa ole. Olet aina tavalla
tai toisella ajatuksissani. Minulla on huoli sinusta ja yritän auttaa, minkä pystyn.

Olen jo tuplasti eronnut ja nytkin yh. Nykyisen seurustelukumppanini on vaikea
ymmärtää, että minulla on ongelmia lasten kanssa, kun hänellä ei omiensa kanssa
ole niitä ollut. Hän on eronnut, kun lapset ovat olleet jo omillaan täysin.

Minulla on useampi lukihäiröinen lapsi, joten tätä elämää riittää ja ymmärrystä
tarvitaan.

Onneksi oma äitini on minua aina tukenut, tavalla tai toisella. Olen siitä aina,
kiitollinen, voi kun sen aina muistaisin hänelle sanoa.

Jaksamista sinulle!!!

Hei sinulle, rakastava äiti!🙂🌻

On todella surullista, että tyttäresi on vakavasti sairas.🤕 Onko sinulla ketään, kenelle puhua asiasta? Oman lapsen sairauden tuskan ja raskauden lisäksi miehesi tekee tilanteen vielä vaikeammaksi. Todella ikävää. Pitäisikö teidän etsiä apua parisuhteeseenne? On tietysti ymmärrettävää, että mies kokee esim. mustasukkaisuutta ajastasi, jos sinulla on hänelle sitä vähän tyttäresi ja lapsenlapsesi takia. Kunpa saisitte puhuttua asiasta ilman riitaa. Että miehesi voisi kokea, että kuulet myös hänen tarpeensa sinuun nähden. Ja, että miehesi ottaisi osan huolestasi tyttäreesi nähden jakaakseen tai edes kuulisi sinua.

Olisiko sinun mahdollista jakaa omaa taakkaasi jonkun muunkin tahon kanssa, mistä voitaisiin auttaa tytärtäsi?😑❓ Saisiko neuvolan kautta jotain selville? Onhan tyttäresi 'päivittäinen auttaminen' (kuten kirjoitat) varmasti sinullekin raskasta. Jos tyttärelläsi perheineen olisi muutakin apua, ehkä miehesi olisi helpompi ymmärtää sinunkin tyttären auttamisesi.

Onko sinun mahdollista kertoa miehellesi sekä rakkaudestasi häneen että tyttäreesi? Onhan sinulla oikeus viettää aikaa lapsesi ja lapsenlapsesi kanssa. Mikäköhän siinä miestäsi mahdollisesti ärsyttää? Harmittaakohan häntä, kun hänellä itsellään ei ole omia lapsia? Tai, jospa huolehtimisesi tyttärestäsi muistuttaa (vaikka alitajuisesti) häntä jotenkin jostain, mitä itse on jäänyt vaille? -Nää on tällasia mieleeni nyt tulleita asioita, mitkä saattavat vaikuttaa mieheesi. Toki hän voi olla myös itsekin huolissaan tyttärestäsi, mutta ei ehkä osaa asiaa kohdata tai ei ehkä jaksa sitä kestää? -Onko miehesi saanut sellaisen mallin, että asioita ei selvitetä vaan aina vaan riidellään? Minulle on tullut sellainen olo, että joissain perheissä riidellään aina. Useinhan se on merkki (jonkun tai koko perheen) pahasta olosta. Niihin pahan olon 'juuriin' pitäisi jotenkin päästä käsiksi. Vihan ja suuttumuksen 'taakse' kätkeytyy monia muita tunteita.

Te olette olleet kauan raskaassa tilanteessa. Oliko suhteessasi mieheesi missään vaiheessa riidatonta aikaa? Toki miehesi sinut valitessaan tiesi sinun olevan myös äiti, mutta ehkä hän ei osannut ajatella, mitä kaikkea se tarkoittaa edelleen lapsen ollessa aikuinen.

Anteeksi kaikki kyselyni. Ehkä niistä on jotain hyötyä tai sitten ei. Kirjoittele tunnoistasi, jos vaan ehdit ja jos siitä on sinulle apua. Toivotan voimia ja viisautta sinulle, parempaa vointia ja apua tyttärellesi, iloa yhteisistä hetkistä...🙂👍