Hei!
Kirjoittelen tilanteestani, kun en oikein tiedä minne suuntaan lähtisin asiaa purkamaan tai mistä saisin itselleni apua. Olen kuusihenkisen perheen äiti, lapsia on 8v, 10v, 14v ja 17v. Sekä perheessä tietysti lasten isä. Elämän arki on helpottunut paljon lasten kasvaessa, teen itse suhteellisen vaativaa työtä – ja työhöni kuuluu myös yli yön työmatkat. Lasten isä on aikanaan toiminut yrittäjänä, nyt jo 8 vuotta työnjohtajana – ilman yrittäjyyttä. Olemme reilu 40-kymppisiä molemmat.

Mieheni alkoholinkäyttö on ollut aina ongelma. Se on suurin syy kaikkiin parisuhteemme riitoihin. Hän on erittäinen iloinen, ystävällinen ja hauska ihminen selvinpäin, mutta se selvänä pysyminen on hänelle vaikeaa. Hänen sosiaalinen verkostonsa on aika suppea, viihtyy perheen kesken – vaikkakin muutamia hyviäkin ystäviä on – valitettavasti matkojen päässä. Harrastamme yhdessä jonkun verran ulkoilua, ja näin talvisin hiihtoa – ja koiria lenkitämme yhdessä lähes päivittäin kun asiat ovat hyvin. Hän on onnellisimmillaan kun olen kotona, ja annan kaiken aikani perheelle ja hänelle. Itse olen erittäin aktiivinen, sosiaalinen ja menevä ihminen – mikä selkeästi aiheuttaa hänelle mustasukkaisuutta ja ahdistusta. Erinäisissä tilanteissa hän turvautuu alkoholiin. Hän juo salaa, tuo kaupasta saunaoluet jääkaappiin – ja varastoon jää sitten täydennyssatsi, mitä hän kuvittelee voivansa juoda ilman että minä huomaan. Parin vuotta sitten keväällä hän ajoi autoa 0.7 promillen humalassa ja kortti kuivui koko kesän. Silloin hän julisti alkavansa raittiiksi, joka pikku hiljaa lipui siihen, että voihan hän nyt muutaman saunaoluen ottaa – joka sitten ajan myötä jälleen ryöstäytyi käsistä. Ennen hän saattoi vetää olutöverit viikonloppuisin, nykyään se onnistuu myös arkena – myös minun ollessa työreissussa. Tämä järkyttää itseäni eniten, miten hän voi tehdä sen lapsille kun minä en ole heistä huolehtimassa?

Oluen kanssa läträämistä on paljon, ja kaiketi kuviossa on myös väkeviä juomia. En ole enää aikoihin jaksanut ratsailla pulloja – ja hän on myös erikoistunut niiden hävityksessä. Tuntuu, että minne tahassa kodissani katsonkaan – jokaiseen huoneeseen ja tilaan liittyy jokin negatiivinen muisto hänen alkoholin käytöstään. Olen itse tosi väsynyt tähän aiheeseen, mikä pommina tipahtaa noin kerran kuussa. Ts. tilanne on tällä erää se että hän pystyy noin kuukauden päivät ”käyttäytymään” ja sitten taas on vedettävä muutaman päivän ränni. Tämän kuukauden me yleensä pystymme elämään ns normaalia perhe-elämää, mutta sanomattakin lienee selvää, että olen todella ahdistunut, luottamukseni on nollassa – eikä parisuhde todellakaan kukoista. Mies kerjää seksiä ja läheisyyttä, mikä itseäni lähinnä kuvottaa – ja seuraava syy uuteen pommin tiputukseen on valmis.

Mieheni on nyt ollut yhteydessä johonkin henkilöön, joka on aloittanut avo-minnesota hoidon. Hän haluaa vertaistukea ja ehkä vinkkejä siitä miten päästä eteenpäin. Olen hänelle suoraan sanonut, että tekee mitä haluaa – omat evääni on loppu, enkä jaksa ajatella edes tukevani häntä tilanteessa. Haluaisin lomalle hänestä, lähettää ovesta ulos x ajaksi – mutta se on käytännön kannalta todella hankalaa – taloudellisten ja ylipäätään arjen pyörittämisen takia. En osaa päättää mitä minun pitäisi tehdä – erotako miehestä kenen kanssa luulin viettäväni eläkepäivät, ja miehen ketä monet pitävät minulle niin täydellisenä miehenä tietämättä mitään siitä käärmeestä tässäkin paratiisissa. Rakastan selvää miestäni todella paljon. Isälleni voisin asiasta puhua, mutta äitini olisi todennäköisesti itse parantolassa koska ei pysty tälläisiä asioita käsittelemään.

Onko mitään vinkkejä mitä tässä tilanteessa kannattaisi tehdä?