Nyt varmaan ihmiset kyselevät toisiltaan, että miten teidän juhannuksenne meni? Minun ei mennyt hyvin ja nyt haluan jakaa näitä kokemuksia tänne teille ja mahdollisesti saada myös mielipiteitä asiaan.
Minä ja lasten isä asumme erillämme, mutta vietimme juhannusta yhdessä lapsien (allle 5 v) kanssa. Onhan se kiva asia lapsille, että perhe on yhdessä, mutta olisi pitänyt muistaa ne ongelmat, jotka kytevät kaiken alla. Ollaan tavallaan yritetty elvyttää meidän suhdetta, mutta siis nyt kerron yhden illan tapahtumia. Tämä ilta ei mennyt niinkuin olisin sen halunnut, enhän muuten kirjoittaisi täällä. Lasten isä oli ottanut muutaman alkoholiannoksen, myöhemmin laskeskelin että semmoista 4-5 ja minulle alkoholi on ollut vaikea paikka. Itse sitä en käytä, koska lasteni isä käyttää senkin puolesta. Hänellä on mennyt yli alkoholin kanssa, enkä pysty täten luottamaan häneen. Hän on kännipäissään käynyt minuun käsiksi, saanut kadulla turpaansa ja muuta tämmöistä mukavaa, mitä sattuu ihmisille, jotka ei osaa käyttää alkoholia oikein.
No minua alkoi ahdistamaan, sen ymmärtää menneiden asioiden valossa ja käytökseni muuttui siten, että vetäydyin. Mies huomasi sen ja sanoi, ettei tänne halua jäädä. Seuraavaksi oli että heitä minut, siihen en suostunut, koska kello oli jo sen 20 ja olisin joutunut ottamaan pienet lapsemme mukaan sekä toisekseen minulla ei ole ollut ajokorttia kovin pitkään ja auto olisi ollut uusi, niin ajattelin, että tilanteeseen liittyy riskejä ja sitäpaitsi en ole velvollinen olemaan kännikuski. Sitten siinä mies heitti, että okei, jos ei niin, niin minä sitten ajan. Hän on ennenkin ajanut alkoholin vaikutuksen alaisena niin ei olisi ollut mitään uutta.
Tämä nyt vähän pomppii, mutta seuraavaksi hän oli jo sanomassa että ottaa isomman lapsemme mukaansa. Asutaan siis erillämme ja käytännössä isompi lapsi on ollut nyt enemmän isällään kuin minun luonani. No tähän kohtaan minulla iski semmoinen paniikki, ajattelin että hitto se lähtee autolla pian meidän lapsen kanssa kännissä – on uhannut kerran aiemmin ajavansa kännissä lapsen kanssa. Huusin tai sanoin, että et lähde ajamaan lapsemme kanssa ja siinä tartuin myös hänen paitaansa kiinni. Hän totesi, että oleta vain liikaa. Siitä se sitten lähti, olisin voinut luovuttaa ja antaa olla ja antaa lapsen mennä, mutta minulla kaikki oli liikaa, siis siinä valossa mitä hän on aiemmin kännissä sekoillut sekä minun käsitykseni on semmoinen että aikuisen pitää olla vesiselvä, tai ehkä 1-2 alkoholiannosta juonut, että lähtee lapsen kanssa minnekään. No tästä alkoi fyysinen käsirysy, jota valitettavasti lapsemme todistivat. Aikeeni sinällään ei ollut paha, halusin suojella lastani siltä, ettei kännissä oleva isänsä häntä vie, mutta minkä minä mahdan minua isommalle miehelle – olin vain niin tyhmä että lähdin tähän. Mutta olisi mies voinut vaikka sanoa, että mitä ihmettä teet eikä päinvastoin, kuten teki. Siinä käsirysyssä alkoi uhkailemaan ”hakkaanko sinut”. Sanoi myös, että soitanko poliiseille, sanoin vain että soita vain, olisin ollut iloinen jos ne poliisit olisi oikeasti tulleet tilanteeseen. Noh sitä käsirysyä ja sitten ”tapanko sinut”. Kun oli pukemassa isommalle lapsilleen kenkiä niin otti puhelimen ja soitti isälleen sanoen että ”x on sekopää, käy käsiksi”. Okei itse aloitin ja olen vastuussa omista tekemisistäni, mutta minulla oli oma syyni, vaikka ei ehkä se maailman fiksuin veto ollutkaan. Siinä sitten vielä huusi ulkona, että ” apua, hullu nainen estää minua tai jotakin sen suuntaista”. Olin typerä ja yritin hätäpäissäni vetää lastamme takaisin sisällä ja hänen päänsä osui oveen ja hän alkoi itkemään vuokseni. Toinen pienempi lapsemme itki aiemmin sen vuoksi kun mies korotti ääntään ja muutenkin kun joutui tilanteeseen mihin lapsen ei tulisi joutua. Olen pahoillani lasteni vuoksi, että niin tapahtui, minun olisi kuulunut suojella lapsiani eri tavalla ja lopettaa tilanne.
Mutta jokatapauksessa huusin itse perään että teen ilmoituksen, kun lähdet kännissä lapsen kanssa. Siinä olin aiemmin ehdottanut, että lähtee vain itse ja jättää lapsen, mutta ei, ei se sitten käynyt. Nyt tilanne on se, että mies syyttää ainoastaan minua ja mustamaalaa minua isommalle lapsellemme ”äiti on paha”. Hän on tehnyt sitä ennenkin, että niin varmasti on nytkin. Lisäksi minun vuoroviikkoni olisi ollut nyt, emme ole tehneet kirjallista sopimusta tapaamisista, niin pompottelee minua ja lapseni ei ole täällä kanssani, en tiedä milloin seuraavaan kerran tuleekaan. Lähtevät kuulemma huomenna reissuun ja mies uhkaili että muuttaa pois lapsemme kanssa tästä kaupungista.
Nämä on vain tämmöisiä yksittäisiä asioita nyt, on tässä tapahtunut vaikka mitä. En ole uskaltanut lähteä siihen, että tekisimme edes sopimuksen lasten tapaamisista, koska pelkään, että mies kostaa siten, ettei sitten halua nähdä toista lastaan. Nythän pienempi on minun kanssani ja näkee isäänsä luonani ja isompi on sitten isänsä luona enemmän. Tämä tilanne on niin epäreilu ja pelkään, että jos otan yhteyden viranomaisiin, niin isä ”katoaa” toisen lapsemme kanssa tai sitten kostaa pienemmän lapsemme kautta. Ei nämä ajatukseni varmaan kaikista järkevimpiä ole, mutta kertokaa te ihmiset, että olenko niin hullu ja sekopää mitä isä väittää. Mitä ajattelet isästä? Entä koko tilanteesta? Miten neuvoisitte minua? Inhottaa elää näin, mutta parempi näin kuin samassa osoitteessa, mutta se ei ole hyvä että toinen pompottelee sillä että milloin vanhempi lapsi saa olla luonani. Itse en tee siten tai mustamaalaisi isää, olen kyllä sanonut, että isi on tehnyt tuhmasti tai tyhmästi, mutta on niin väärin, että minut nähdään vain kaiken pahan alkulähteenä, vaikka isällä itsellään on ongelmia sen alkoholin kanssa. Mm. juhannusta edelsi se että oli juonut ja toinen lapsemme oli kanssaan ja ajattelin että hitto vie minun on pakko mennä sinne heidän kanssaan. No sitten sai lastenvahdin ja pääsi käymään parilla. Lopputulos oli se että oli siinä kunnossa, että välillä makoili maassa ja vanhempi lapsemme todisti sitten tätä. Nuorempi onneksi ei. Nuorempi onkin kasvanut paremmassa ympäristössä, ei ole tarvinnut nähdä oikeastaan tätä ennen mitään noin pahaa tappelutilannetta. Mutta voi, kun kaikkeen olisi ratkaisu, minulle helpointa olisi että saisimme vain olla kolmistaan ja isä sekoilisi keskenään, mutta meillä on yhteishuoltajuus.
Haluaisin jonkinlaista kommenttia, mitä ajatuksia tuo kaikki herättää? Mitä olisi järkevää tehdä tämmöisessä tilanteessa? Varmaan kannattaa antaa pölyn laskeutua ja yrittää saada jollakin tavalla puheyhteys lasten isään ja yrittää saada nähdä toista lastani tai edes että pienempi saisi nähdä sisarustaan. Kai se pikkuhiljaa muuttuu paremmaksi, mutta on niin väärin, että annan itseäni pompotella lapsilla. Todella ahdistavaa.
Heippa
Vastaan sinulle huomenna kun nyt on ollut taas niin kiireellinen työ päivä.
Mutta kyllä asiat ja elämä järjestyy.
Kaunista kesää sinulle
Hei!
Entä jos juttelisit sosiaalipuolen kanssa asioistasi? Mitä mieltä? Mielestäni jos isä juo näin paljon ja on näin arvaamaton niin en kyllä lapsia veisi hänelle missään tapauksessa, mitä tahansahan voi sattua. Etkö voisi ajatella yksinhuoltajuuden hakemista ja tarvittaessa sitten ongelmatilanteiden sattuessa lähestymiskieltoa jos sellaista tarvitaan. Näin äkkiä ajateltuna tuli mieleeni. Sinähän ne päätökset teet. En kuitenkaan suosittele jatkuvaa vuoristorataakaan, sekin heijastuu lapsiin kauttasi. Voimia ja kaikkea hyvää elämääsi 🙂!
Heippa
Hyvä kun itse et käytä alkoholia ja pysy vaan raittiina.
pyri että ensin sopisitte ex äsi kanssa sovussa kaikista tapaamisista ja muista
asioista jos pystytte.
Mutta jos ette pysty niin sosijaali toimistossa on sosijaali työntekijä joka on siinä
sitten mukana ja voi tehdä kirjallisesti sopimukset.
Kauanko teillä on kun olette eronneet ????
ei tosijaankaan pidä antaa lasta jos toinen on juovuksissa ja ei ikinä pidä
antaa jos viellä juovuksissa ajaa autoa.
siihen kannattaa viranomaiselle ilmoittaa rattijuoposta. !!!
Onkos sinulla ketään ystävää / kaveria jolle voisit kertoa iloja ja suruja ???
Sillä ihminen ei saisi ongelmien kanssa jäädä yksin.
Kuinkas pystyt ex- äsi kanssa sopimaan asioita sovussa ???
kuinka sinä olet nyt jaksanut ???
Kaunista kesää sinulle
Onhan tässä erilleenmuutosta mennyt jo aika tovi, sen 1,5 vuotta, välillä on ollut kausia, että ollaan erillään, mutta sitten on taas lähennytty. Aivan alkujaan kävin turvakodissa kääntymässä ja mies hetken kävi a-klinikalla ja lupasi muutosta, myönsi, että on viinaan menevä ja että pystyy kyllä muutokseen, oli raittiina vuoden verran, mutta sitten kummasti kääntyikin asiat niin, että kaikki on minun syyni, että minä olen meidän perheemme pilannut, kun en ole osannut puhua. Tällä hetkellä on siis sitä mieltä, että syy on vain minussa, minä olen se paha ja olen valehdellut siellä turvakodissa ja muutenkin sosiaalityöntekijöille. Että minun se pitäisi mennä hoitoon.
Minulla on ollut vaikeaa, kun minä olen se, joka muistan ne kauheudet, mitä se mies on minulle humalapäissään tehnyt ja sanonut, on oltu mustelmilla, kuristettu, on läimitty päähän ja kasvoihin, lievän pahoinpitelyn mittakaavathan nuo teot on täyttänyt - en ole kuitenkaan rikosilmoitusta aikoinaan tehnyt. Tämä siis edelsi sitä turvakodin jaksoa, hetken sen jakson päätön jälkeen muutin pois.
Niin sitten oli se parempi kausi ja kyllähän se taas alkoi se viina kiinnostamaan, eihän se minua niin häirinnyt, kun eri osoitteissa asuimme, että menköön vaan jos kiinnostaa, mutta sen kun vähitellen tavallaan itse sallin sen tilanteen, niin eihän siitä mitään hyvää voi seurata tuollaisen ihmisen kanssa, jolla on alkoholin kanssa ongelmia.
Olen minä ja ollaan me yhdessä käyty sosiaalityöntekijöiden juttusilla, mutta ne käynnit lopetettiin, kun mies ei halunnut siellä käydä. Tapaamissopimukset olisin halunnut tehdä jo aikapäiviä sitten, mutta mies ei halunnut. On ne tapaamiset tavallaan toimineet, mutta on se mies minua lapsilla pompotellut. Olen minä lastani sitten nähnyt, mutta tulee semmoinen olo, että varmaan jatkaa tuota samaa peliä tulevaisuudessakin, saa tekosyyn jostain pahemmasta tai sitten pienemmästä riidasta ja sitten lapsi ei tulekaan luokseni, vaikka on niin sovittu. Itsehän en ole tehnyt hänelle niin, enkä tekisikään, mutta silloin turvakotijaksolla tietenkin vein lapsen ja luulen, että hän edelleen kostaa sitä nyt tässä minulle. Oman äitinsä kanssa kun hänellä on ollut riitaa, niin on kehdannut sanoa, että et nää ikinä lapsenlastasi enään eli tuommoista uhkailua on puolin jos toisinkin.
Kyllä hänen vanhempansa ja omat vanhempanio tietävät noista tilanteista ja kerroin juhannuksestakin, että on minulla tukijoukkoja sitä kautta. Kaverillekin puhuin asiasta. Tuli kyllä nyt semmoinen olo, että on sitä tätä asiaa vietävä taas eteenpäin, kun tuskin se tästä paranee, kun toinen pompottelee minua miten sattuu, vaikka ei ole mikään syytön, vaikka niin ainakin itse uskoo. Tiedän, että siinä menee hänen luottamuksensa minuun, kun olen luvannut etten soittele minnekään, mutta onhan se hänenkin etunsa, jos vähän taas heräisi siihen, että ei se alkoholin käyttö ole ihan ok-tasolla. En aio mitään alkaa tässä vaiheessa huoltajuuksista mennä tappelemaan, mutta sen sijaan haluaisin edes sen sopimuksen tapaamisista, vuovoviikkosysteemillä, niin jos se alkaisi pelaamaan. Pelottaa tietenkin hänen uhkailunsa, että katoaa lapsemme kanssa, mutta eiköhän ne tuolla sosiaalipuolella tiedä nämä tapaukset ja on näitä tämmöisiä varmasti ollut ennenkin ja toivottavasti on vain uhkailun tasolla, ettei ihan sekopääksi ala, kun ei tässäö oltaisi muuta kuin tapaamisista sopimassa. Jos oikein hankalaa on, niin täytyy miettiä tuota huoltajuusasiaa uudemman kerran, mutta ei se ole mikään lähtökohtani, vaan se, että saisi lapsi olla tasapuolisesti kummankin vanhemman luona, pienemmästä ei varmaan vielä tässä vaiheessa voi samalla tavalla tehdä samankaltaista sopimusta.
Heippa
Et todellakaan ole syyllinen ei yhdessä ihmisessä voi olla vain vikaa.
Mutta se on sellaista henkistä alistamista.
muista että ikinä ei pidä hyväksyä perheväkivaltaa eikä minkään laista
väkivaltaa parisuhteessa eikä muutenkaan.
Onhan ex puolisosi suomalainen ???
Kun jos oletan että on suomalainen niin ei se ole helppoa kadota ulkomaille
lasten kanssa.
Sano exälle että mistään asiasta ei sovita eikä jutella jos olet humalassa että
vain kun on selvinpäin.
Kuin myös jos ei sovita lapsen tapaamisesta sovussa niin sitten sosijaali viraston
ihmiset hoitaa asian.
Onkos sinulla ketään ystävää / kaveria jolle voisit kertoa iloja ja suruja ???
Oletkos työtön, työssä, äitiyslomalla ???
Onhan asunto asiat kunnossa ???
Kaunista kesää sinulle
Lähdin viemään asiaa eteenpäin, haluan, että sovitaan lasten tapaamisista kirjallisesti, niin ei voi kumpikaan pompotella toista - tosin sitä, en itse ole tehnytkään. Tässä vaiheessa tasapuolisesti haluan sopia tapaamisista, koska haluan vielä luottaa siihen, että jotain järkeä toisen ihmisen päässä on, miten olla lasten kanssa. Jos on himo viinaan, niin juokoon sitten, kun ei ole lapset luonaan. Mutta mitä muutakaan tässä tilanteessa voi tehdä, pitää luottaa, mutta sitten taas tietenkin olla varma siitä, että lapset ovat hyvässä hoidossa. Pulmallinen tilanne, mutta luulisi, että toinen tajuaa tilanteen ja osaa olla silloin kunnossa, kun on lapsista vastuussa yksin. Siinä tapauksessa jos tilanne menee niin ikäväksi, että toisella menee yli, niin minulla täytyy olla näyttöä siitä, että niin on todellisuudessa käynyt, jotta asiaan pystyy/voi puuttua. Mutta se on vain, jos niin tapahtuu. Eihän sitä toivo, mutta tavallaan on jonkinlainen pelko, että niin voi joskus käydä, mutta minulla täytyy olla tieto siitä, että miten semmoisessa tilanteessa sitten toimii ja nyt tiedänkin, kun olen selvittänyt asiaa.
Toivottavasti asiat olisi ihan hyvällä tolalla tuossa syksymmällä, niin saisi sen toisen lapsensakin tänne luokseni edes joskus. Kyllä minä sitä ystävällismielisesti aion kyselläkin tänne, mutta viimeistään sitten tapaamisten pitäisi toimia, kun on kirjallisesti sovittu asiasta.
Heippa
joo se on parempi sopia kirjallisesti paperille lasten tapaamis asiat jos
ei muuten sovussa pysty sopimaan.
Mutta vaikka on paperillakin sovittu niin aina kannattaa varautua yllätyksiin.
Niin alkoholisti pystyy kyllä parantumaan ja raitistumaan mutta halun pitää
lähteä itsestään.
Nämä huoltajuus riidat on ihan tyypillisiä juttuja suomessa ja niitä on
vaan yllättävän paljon.
Kuinkas sinä nyt olet jaksanut ???
Kaunista kesää sinulle
Ihan hyvin nyt tässä jaksan, kun on hieman päiviä kulunut tuosta konfliktitilanteesta ja ymmärtänyt taas ehkä vähän enemmän näitä asioita. Kyllähän sen miehen reaktio pelottaa, että mitä tuumii siitä, kun haluan kirjallisesti lasten tapaamisista sopia, mutta se on kaikkien etu, sillä ei siitä tule mitään, jos ei sisarukset näe toisiaan normaalisti, kuten kuuluukin tai etten itse näkisi vanhempaa lastani kuin ohimennen. Uhkailulla ja pelottelulla yrittää pitää sen vallan, kuten on ennenkin tehnyt, mutta toivottavasti kaikki menee loppujen lopuksi parhainpäin, ettei toinen ala ihan hulluksi.
Heippa
Joo tehkää vaan asiat kirjallisena kun ei sovussa pysty sopimaan.
Niin se on ikävää kun toinen uhkailee ja peloittelee.
Mutta ikinä ei saa alistua jos toinen uhkailee ja pelottelee
Mutta sekin asia on niin tyypillistä näissä asioissa.
Mutta pyri olemaan mahdollisimman vähän exäsi kanssa missään asioissa
jos toinen on hankala.
Niin hiljakseen asiat unohtuu.
Hiljakseen vaan elämää suunnittelet eteenpäin ja parempaa huomista rakentaen.
Kaunista kesää sinulle
Jep, jatkan nyt tätä omaa tarinaani. Tässä on mennyt tuosta juhannuksesta aikaa eteenpäin ja sillä välillä on arvatenkin tapahtunut jo jotain. Juhannuksen jälkeisellä viikolla vanhemman lapsen myös oli tarkoitus olla luonani, näin olimme sopineet, mutta isä kieltäytyi asiasta, vedoten juhannuksen riitaamme. Lähti lapsen kanssa pienelle reissulle, eihän siinä mitään. Tässä kohdin siis totean sen, ettemme ole tehneet mitään sopimusta lasten tapaamisista, käytännössä pienempi on kanssani ja isompi on sitten ollut kummankin vanhemman luona.
Hieman huoletti, miten heidän reissunsa menee. Ihan hyvin kaiketi se oli mennyt. Lasten isä laittoi viestiä, että oli ollut aikeissa olla ottamatta yhteyttä minuun, mutta nyt "täytyy" kun vanhemmalla lapsella on kuulemma sisarustaan ikävä. Vastasin tietenkin siihen, että niin on meilläkin - tottakai. No se oli lauantaiaamu ja kello oli noin 10, niin tämä lasten isä ja lapseni soittivat minulle. Vaistosin heti äänestä, että nyt ei ole kaikki ihan kohdillaan, lasten isä on juonut. Asiasta en mitään sanonut puhelimessa. Jokatapauksessa emmin, että mitä tehdä, soitin asiasta parille sukulaiselle ja sitten vielä kriisikeskukseen, jossa kehoitettiin menemään tarkistamaan tilanne, jos epäilyttää lapsen tilanne. No me mentiin oman isäni kanssa ja haettiin sitten lapseni pois, olin arvannut ihan oikein.
Vastaavankaltaisia tilanteita on ollut pari-kolme ennenkin ja lapsi on haettu pois. Enhän minä voi tietää, onko niitä ollut enemmän. Olin siis katsonut asiaa läpisormien, enkä ollut tajunnut, mitä siinä sitten tekisi. Kriisikeskuksen työntekijä, kysyi, että teenkö itse asiasta lastensuojeluilmoituksen vai tekeekö hän - sanoin, että teen itse. Ja niinhän olen tehnytkin, tosin nyt on kesäaika ja sinällään mitään akuuttia ei ole nyt ollut, niin asian käsittely jää syksyyn. Ja se käsittely on ihan tässä korvilla, lasten isälle asiasta en ole mitään vielä sanonut. Olen ajatellut, että sopiva kohta on siinä, jos vastaavaa tapahtuu uudestaan, niin siinä sitten. Tai viimeistään siinä, kun saa kirjeen asiasta, niin siinä sitten kerron. Ja sen tiedän, että ei osaa ottaa asiaa asiallisesti, vaan rupeaa räyhäämään.
No tuo asia on tuo, niin se lapseni oli sitten kanssani siinä muutaman päivän. Lasten isä tuli kysymään lasta jätskille, sanoi tuovansa takaisin, mutta eipä lasta kuulunut. No otin sitten yhteyttä lastenvalvojaan ja sovin ajan, jossa sovitaan lasten tapaamisasioista. Isä ei tätäkään vielä tiedä. Olen tässä "väliajalla" useaan otteeseen ilmaissut tahtoni niihin vuoroviikkoihin, saamatta vastakaikua asialle. Isä pitää asianaan, että hän nyt pitää lasta luonaan ja "rankaisee" minua sillä tavoin, kun olen aiheuttanut riitaa. Viitaten siis taas siihen juhannukseen.
Olen minä nähnyt lastani kaksi kertaa sen jälkeen, kun isä haki lapsen "jätskille", mutta en ole saanut häntä yöksi, vaikka olen asiallisesti pyytänyt. En ole siis alkanut riitelemään, vaan aina kysynyt, että milloin **** tulee luokseni? jne. Viimeisimpänä olen ilmaissut haluni vuoroviikkoihin ja asian sopimiseen kirjallisesti. Huomenna aion ilmoittaa, että olen varannut ajan lastenvalvojalle asiasta sopimiseksi. Miksi toimin tällä tavoin peläten? Lasten isä osaa uhkailla ja pelotella minua ties millä asialla, joten olen antanut itselleni "rauhan", että minun ei tarvitse kestää sellaista tilannetta enään niin pitkään. Ja tällä "väliajalla" olen yrittänyt siis aina kysyä lasta luokseni, mutta isä on keksinyt typeriä verukkeita sille, miksi ei nyt sovi.
Minua hieman huolettaa, kuinka hulluksi tilanne voi sitten mennä, kun lasten isälle a) valkeaa, että olen varannut ajan lastenvalvojalle b) olen ollut yhteydessä lastensuojeluun. On tietysti kova ikävä lasta ja hänellä varmasti myös minua ja sisarustaan, mutta tällä hetkellä olen aika avuton. En voi oikeastaan tehdä mitään asialle, kun en minä väkisin voi lasta tänne repiä - siitä tulisi vain riitaa ja tuskaa lapsellekin. Voisinhan minä soittaa, mutta isä on ollut välillä niin "mukava", että on pitänyt puhelinta pois päältä. Toisekseen en jaksaisi kuulla hänen ääntään ja sitten voi olla että lapselle tulee vain enemmän ikävä ja isähän ei varmasti suostu lasta päästämään luokseni. Kai tämä tilanne tästä ratkeaa, mutta ikävää vain odottaa, kun ajatukset tietenkin pyörii paljon tämän asian ympärillä. Samalla sitä ihmettelee, miksi toisen pitää temppuilla, kun samalla tekee pahaa niin lapsilleen kuin itselleenkin ja tietysti myös minulle - kai se on vain pääasia "satuttaa" minua.
Jeps, parempaa huomista tässä vain toivoen. Halusin nyt vain avautua tästä asiasta tänne, niin ehkä se hieman helpottaa. : )