Joku jonka joskus tunsin
Mistä sitä aloittaisi? Siitäkö,kun tapasin pojan pienenä ja vuosia myöhemmin kohtasimme uudestaan ja pidimme yhtä 9-vuotta. Erosimme 2012 keväällä.Nyt 30-vuotiaana huomaan eläväni yksin pitkästä aikaa ja tunnen vanhenneeni vuosikymmeniä. Nämä viimeiset 9-vuotta ovat vieneet elämän mehut useammin kuin kerran.Suhteeseen sisältyi paljon pahaa,hyvää siitä syntyi onneksi myös ja siitä on todisteena pieni tyttömme. Hän kantaa minua,joskus tuntuu että hän on se joka meistä on vahvempi vaikka ikää vasta 5-vuotta.
Jälkikäteen ajatellen tiesin jo alusta asti että olemme aivan liian erilaisia.En ollut tarpeeksi vahva lähtemään aikaisemmin pois,vaikka syytä olisi ollut. Sain kontolleni haukkumisia, nöyryytystä, tukea hyvin vähän, vaatteet heitettiin kerran parvekkeelta alas, mehut niskaan, nostettiin seinälle, heitettiin tuoli päin kasvoja, lyötiin ilmat pihalle syntymäpäivänäni, hän vihasi kissojani ja kohteli niitä kuin likaa jotka piti saada pyyhittyä pois, koti oli aina hänen mielestään liian likainen enkä siivonnut tarpeeksi hyvin,sain kuulla olevani laiska,luuseri,ruppana,huora,paska jne…pahoja sanoja eikä anteeksipyyntöä kuulunut,hän petti minua tutun kanssa raskausaikanani ja lopulta vielä toisenkin kerran. Kyseisen naisen kanssa asuvat nykyisin yhdessä.Viimeinen niitti oli se, kun exäni kävi kiinni syöpäsairaaseen isääni ja otti tilanteeseen tyttömmekin. Muutin pois asunnosta,jonka olimme vasta 6kk aikaisemmin ostaneet.Hän jäi siihen. Isä kuoli ja perheemme jälleen kerran suri, olimmehan me vasta menettäneet äidimmekin.
Ironista tässä on,että äitini varoitti hänestä.Isä myös.Äidin kuoleman jälkeen isäni vain sieti häntä, olihan hän avopuolisoni. Koskaan hän ei vienyt minua kihloihin tai naimisiin vaikka se silloin aikoinaan tuntui niin kovin tärkeältä.Halusin,että minut merkataan. Sitä ei tapahtunut ja hyvä niin.
Suhteemme loputtua sain tietää, ettän hänellä oli jo kuvioissa uusi nainen. Olivat käyneet viikko eron jälkeen jo ”perheenä” saunassakin. Exäni vietti kaiken aikansa uuden naisen talossa ja tyttöni kertoi jo hyvissä vaihein etteivät he isän kotona enää vietä aikaa. He ovat seurustelleet reilun vuoden ja jo nyt he ovat kihloissa.Ensi vuonna kesänä on häät tiedossa josta olen jo saanut tietää. Tämä on pieni kaupunkin ja tyttöni kertoo avoimestinkaikesta mitä he yhdessä tekevät.Pakollinen paha mikä pitää sietää. 🙄
Tähän mennessä exäni on toiminut aivan eri tavalla kuin minun kanssani. Tämä satuttaa,koska herkästi ajattelen että minussa on ollut pahasti jotain vikaa. He ovat ainakin päällisin puolin onnellisia,rahaa on ja matkoilla käydään.Ei muuten exän kanssa käyty 9-vuoden aikana ulkomailla koskaan. Naisella on aikaisemmasta liitostaan tytär,jonka kanssa oma tyttöni tulee toimeen. Tytärtäni ajatellen tämä on hyvä asia.
Miksi vaikka hän oli minua kohtaan paha niin hän on aivan erilainen tämän toisen kanssa? Minulla ei ole hyvä olla,olen katkera ja vihainen vaikka minun täytyisi nauttia vapaudesta. On epäoikeudenmukaists nähdä toinen onnellisena vaikka on tehnyt niin paljon pahaa. Ja minä mietin jo kaatunutta maitoa.
Vastatkaa ja kertokaa mitä kirjoitus teissä herätti,pahoittelen mahdollisia kirjoitusvirheitä.nTällä tabletilla on hurjan vaikea kirjoittaa ja hidasta…Kaipaisin myös neuvoja kuinka päästä tästä tulesta ylös.
😟
Älä vertaa itseäsi hänen uuteen suhteeseen. Ja jos hänellä on nyt uudenlainen sinun mielestä hyvä suhde, niin miksei sinullakin voisi olla. Vaikutat hyväsydämmiseltä ja kiltiltä naiselta, jota ainakin itse pidän naisessa suuressa arvossa. Ansaitset parempaa, ja saatkin kunhan vaan jaksat ottaa vastaan aikanaan.
Kiitos Susi, näin se pitäisi ajatellakin. Ja päivä kerrallaan on mentävä eteenpäin. On merkillistä,miten suhde joka oli päällisin puolin pahaa pitää edelleen kiinni. Eniten ihmetyttää ja valvotuttaa kysymys miksi hän (exä) toimii nyt niin eri tavalla? Hän on kuin eri ihminen tai ainakin tuntuu olevan. On jotenkin niin epäoikeudenmukaista,että ihminen joka teki paljon pahaa onsaanut kaiken eron jälkeen kuin hopeatarjottimella. Ja minä sinnittelen pitääkseni langat käsissä, yksin. Luojan kiitos on tyttäreni ja muun perheeni tuki, sillä muuten olisin varmasti hyvin pohjalla. On osattava päästää irti vanhasta ja tarttua uuteen tai muuten sitä äkkiä huomaa heränneensä 10-vuotta vanhempana ja miettivän edelleen mikä meni vikaan. Se on pahin painajaiseni jonka pelkään toteutuvan.
Olen huomannut täällä toisten elämäntilanteita lukien, että irtipäästämisen vaikeus on todella vaikeaa. Ajattelin lapsellisesti ja pumpulimaisesti ettei kukaan tee niin kuin minä tein. Pidin kiinni kynsin ja hampain jostain sellaisesta jonka oli tarkoitus hiekan lailla valua sormien lävitse ☹️ Mietin,muiden kirjoituksia lukiessani että hyvä ihminen lähde, juokse kauas pois parempaa huomista kohti ja tajuan että olen toiminut aivan samalla tavalla. Se on aina helpompaa neuvoa kun on irti tilanteesta. Ei se ole niin helppoa, päästää irti ja yrittää unohtaa. TOSIN kaikkea ei saakaan unohtaa, niistä on otettava opetus sydämeen ja muistaa se tulevaisuudessa.
Voi tätä ihmisen tyhmyyttä ja inhimillisyyttä, miksi kohdistaa energiaansa sellaiseen mikä on jo ohi.Kuollut ja kuopattu? Se mikä oli opetti kuitenkin paljon, enää en tule tekemään samoja virheitä ja mie niin toivon että jos joskus viereeni tulee jäämään niin hän rakastaa minua juuri sellaisea kuin olen. 🙂👍
Jokainen täällä on uuden paremman alun ansainneet. Oli kyseessä sitten mikä elämäntilanne vaan.
Tästäköhän on omalla kohdallanikin kiinni, irtipäästämisen vaikeudesta, kynsin ja hampain pitämisestä kiinni jostain sellaisesta jonka on tarkoitus hiekan lailla valua sormien lävitse :-(?