Olen joskus aikaisemminkin kirjoittanut tänne. Silloin oli kriisi, kun miehellä oli suhde työkaveriinsa. Siitä on nyt kolme vuotta ja mielestäni asia oli käsitelty. Pariterapiassa kävimme ja keskustelimme asiasta.

Meillä ei ole yhteisiä lapsia vaan olemme uusperhe. Miehen nuorin asuu vielä kotona (meillä), muut laset ovat jo aikuisia.

Silloin kolme vuotta sitten, kun suhde tuli ilmi, mies lupasi heti, että lopettaa tapailut, mutta viikko sen jälkeen katsoin miehen puhelinta ja siellä oli poistetuissa naiselta viesti, jossa nainen pyysi miestä lounaalle ja kysyi miten mies voi. Mies oli vastannut, että nainen on suloinen kun on huolissaan ja totta kai lähtee lounaalle. Sen jälkeen eivät ole mielestäni tavanneet kuin pakollisissa työasioissa. Enkä edes epäile enää, vaikka yli vuosi meni mustasukkaisuudesta kärsien. Akuutissa vaiheessa hakkasi. itseni usein mustelmille.

En ole noita oikeasti miettinyt yli vuoteen, mutta viikko sitten perjantaina sain käsittämättömän masennuskohtauksen. Olin ollut pitkään kipeä (hengitystieinfektio) tätä ennen ja olin väsynyt. Mutta viime perjantaina ja vielä lauantaiaamunakin olin aivan varma, että haluan avioeron. Kerroin sen miehelle, itkin kun olin rikkomassa perhettä jne.. Kurja tilanne. Sitten la päivällä, kuin olisi katkaisijasta väännetty, en halunnut mitään avioeroa ja aikaisempi käytökseni tuntui aivan pimeältä.

Olen nyt käyttänyt kolmisen päivää aisan pohtimiseen. Olen tajunnuta ainakin sen, että koko suhteemme ajan on ollut säännöllisesti jotain. Alku oli huono. Kun tapasimme, mies oli juuri muuttanut erilleen lastensa äidistä. Miehellä oli myös suhde naimissa olevaan naiseen ja sen lopettaminen oli takkuista, kunnes sanoin, että minä tai tuo toinen nainen. Tässä suhteen alussa opin lukemaan miehen kännykkäviestejä 😔
Kun olimme olleet yhdessä nelisen vuotta, miehen kännykästä löytyi miehen vieraalle naiselle lähettämä viesti, jossa halusi ”maistaa” tätä naista. Tiesin, että he olivat käyneet kahvilla yhdessä (työkavereita), mutta en tiennyt että jutut olivat niin iholle meneviä.
Vedin siitä herneen nenään ja miehen ensimmäinen reagtio oli, että eikö hänellä saa olla ystäviä.
Tuota asiaa ei juuri oikeastaan koskaan käsitelty. Kerran mies tuli baarista yöllä kotiin fritsu kaulassa. Se oli kuulemmma kaverinsa Pasin tekemä, ihan pilailumielessä. Sekin asia jäi siihen.

Sitten meni vuosi tms. ja miehelle alkoi tulla outoja puheluita öisin. Hän ei koskaan niihin vastannus, mutta aina sama nro. Mies oli myös soittanut ko numeroon yhtenä iltana, kun minä olin ollut poissa yötä.
Yhtenä iltana, kun mies oli suihkussa, kyseisestä numerosta soitettiin. En vastannut, mutta soitin siihen numeroon takaisin. Sieltä vastasi joku nainen. Kerroin naiselle, että numerosta oli soitettu. Siihen nainen sanoi, että hän ja miehensä ovat ihmetelleet, kun naiselle tulee soittoja siitä numerosta mistä minä soitan. Sitten nainen kysyi, että missä puhelimen omistaja on ja kerroin että suihkussa. En muista puhelusta enempää.
Kun mies tuli suihkusta, kerroin soittaneeni numeroon. Miehen kädet alkoivat täristä, mutta hän kielsi kaiken, sanoi ettei tiedä kenen nro ja miksi sieltä soitettu. Vasta kolme vuotta sitten mies tunnusti, että kyseessä oli ollut liian pitkälle mennyt flirttailu ja kuulemma tämä nainen oli ymmärtänyt väärin ja alkanut ahdistelemaan.

Sitten menikin kuusi vuotta ihan mukavasti, ei mitään epämääräisyyksiä ja minä olin aikoja sitten lopettanut miehen puhelimen kyttäämisen. Olimme ostaneet talonkin. Kunnes kolme vuotta sitten pääsiäisenä hetken mielijohteesta katsoin puhelinta. Tai oli minulla jokin etiäinen, kun pari viikkoa aikaisemmin olin saanut keskellä työpäivää mieheltä viestin, että aja rakas varovasti, siellä on liukasta. Se viesti oli jäänyt kummittelemaan, koska en ollut silloin lähdössä ajamaan muutamaan tuntiin. Minulla oli myös ollut järkyttävä väsymys monta kuukautta ja juoksin lääkärissä etsimässä siihen syytä. Olin väsymyksen vuoksi surkea vaimo ja seksi oli olematonta.
No, kun pääsiäsienä kolme vuotta sitten katsoin puhelinta, siellä oli yksi viesti, joka veti maton jalkojen alta. Muistan sen vieläkin sanasta sanaan. Mies oli lähettänyt sen työkaverilleen, naiselle ja kertoi siinä haaveilevansa ja ajattelevansa naista.
Kun asiaa sitten käytiin läpi, kävi ilmi että mies oli lähentynyt naisen kanssa, kun oli puhunut tälle meidän avio-ongelmista ja minun väsymyksestäni. Tosin mies piti minua silloin luulotautisena. (Myöhemmin selvisi, että kyse oli B12 vitamiinin imeytymishäiriö ja siitä seurannut paha anemia). No, mies oli siis haukkunut ja arvostellut minua toiselle naiselle. Kertonut, että parisuhteemme ei ole sellainen mitä mies olisi parisuhteelta halunnut. Siitä oli melko vaikea päästä yli, mutta päästiin.
Sen jälkeen kaikki on tuntunut olevan hyvin, kunnes nyt sain sen ahdistuskohtauksen. Tai olin jo pari viikkoa sitä ennen tuntenut oloni synkkenevän, varmaan kipeänä olemisen vuoksi.

Nyt taas tuntuu olevan ihan ok olo.
Asioita pohtiessa mietin myös sitä, että mies haluaa elämältä jotain mitä minä en voi antaa. Mies haluaisi kokeilla ja harrastaa sellaista seksiä, johon en halua suostua. Se selvästi ahdistaa miestä ja häiritsee. Meillä on minusta johtuen aika vaisu seksielämä, sellaista perinteistä.
Joskus tekisi mieli juoda yhdessä viiniä hieman enemmän, mutta en halua humaltua, jos mies on juonut. Hänestä tulee piikikäs ja saan kuulla vihjailua siitä, ettei hän ole tyytyväinen seksielämäämme.
Mies on myös jonkin verran mustasukkainen. Vihjailee, ei oikeastaan sano suoraan. Siis epäilee että minulla olisi suhde tai suhteita.
Koko suhteemme aikana en ole kertaakaan pettänyt häntä. Olen ollut rehellinen ja kertonut missä olen, mitä teen, kenen kanssa jne. Mutta nyt se alkaa väsyttämään.

Meillä on myös hyviä asioita. Nuo edellä kirjoitetut ovat yksittäisiä ja useampi vuosi on mennyt ihan mukavasti.

Onko tämä jokin neljänkympin kriisi vai alanko vasta nyt käsittelemään kaikkia käsittelemättömiä asioita, kun lapset ovat isoja? Pelottaa, että saan taas samanlaisen masennuskohtausken ja rikon perheemme ☹️