En ole ollenkaan varma olenko oikea henkilö sinua neuvomaan mutta muutama kysymys heräsi viesteistäsi.
Minulle jäi epäselväksi sellainen, minkälaista parisuhdetta oikeasti kaipaat? Etsitkö elämänkumppania jonka kanssa kokea sielujen sympatiaa ja jakaa niin ilot kuin surutkin? Vai etsitkö vain henkilöä joka suostuu käyttämään seksissä fantasioimiasi asuja?

Ovatko tavoitteesi tarpeeksi korkeat kumppanin metsästyksessä?
Miksi suostut kituuttamaan parisuhteessa joka ei selvästikään täytä henkisiä tai fyysisiä tarpeitasì?
Oletko keskustellut nykyisen kumppanisi kanssa tilanteestanne? Siis siitä, mitä hän suhteeltanne haluaa ja siitä, miten koet hellyydenosoitusten puutteen ahdistavaksi.

Oletko miettinyt, minkälaisia kompromisseja itse olet valmis tekemään hyvän parisuhteen eteen?
Minkälaisista asioista elämäsi täyttyy muuten, vai onko se pelkästään seksin miettimistä tai yksinäisyyttä? Onko sinulla ystäviä tai harrastuksia joissa saisit etäisyyttä kehää kiertäviin ajatuksiin?
Oletko varma että pärjäät ilman ammattiapua ahdistuneisuuteesi?

Kaipaan ehdottamasti elämänkumppania, mutta sellaista, ettei minun tarttisi haikailla toisten naisten perään. Kun ainoastaan sen yhden kerran onnisti vain noin 2 kk niin siinä ajassa ei kerinnyt voittaa niitä fetissejä, varsinkin kun lähes koko ajan jouduin pyytämään seksiä eli siinä vain pikemminkin nälkä kasvoi, enkä voinut uskoa että olisin tyytyväinen ilman niitä fetissejä. Vastaavasti eilisen jälkeen alan hitaasti luovuttamaan tästäkin toivon tyngästä ja otan serkkuni neuvosta vaarin eli hän naisena ja matkailuvirkailijana on todennut, että jos nyt menee puihin, lähde Thaimaahan hakemaan vaimo, kun kerran tapaamani naiset ovat niin tyhmiä, etteivät tajua arvostaa minua.

Yritin tehdä kompromissia sen ensimmäisen ja ainoa tyttökaverini kanssa eli hänellä eli esim. jenkkakahvat, mutta hän sanoi, että hän pitää mitä tahansa, mitä ostan eli hän ei ollut mikään missi, mutta koko sen seurustelun ajan katselin mielessäni toisten naisten perään ja kun sitä seksiäkään ei herunut kuin pyytämällä, niin toista kertaa en lähde suhteeseen toivoen rakkauden voittavan fetisseni. Yritin sitä ja turpiin tuli. Lopulta hän sanoi suhteen irti eli minä en jättänyt häntä.

Ystäviä ei ole, koska olen sieltä pohjoisesta ja sielläkin olin naurettu intopinko. Lukiossa ystävystyin yhden toisen poikkeuksen kanssa, jota epäiltiin homoksi, ja pidimme yhteyttä lukion jälkeenkin, kun hän muutti Helsinkiin ja minä Tampereelle. Valitettavasti hän kuoli auto-onnettomuudessa Keminmaassa 2000. Ajoi kuulemma lyhtypylvääseen, enkä ole vieläkään pystynyt käymään hänen haudallaan tai esittämässä surunvalitteluni hänen äidilleen. Opiskeluaikana sain joitakin tuttuja, mutta suurin osa heistä on hajautunut ympäri maata. Harrastuksia ei ole, koska kaikessa joutuisin tekemisiin vastakkaisen sukupuolen kanssa ja se jälleen aiheuttaa tunteita, jotka haluan piilottaa. Yritän käydä uimassa, mutta sekin on mahdollista vain koska minulla on niin heikko näkö eli kummasssakin silmässä noin -7.

Lopuksi olen siis ottanut lääkkeitä jo noin 7 vuotta, mutta eipä nuo ole auttaneet ja aion luopua lääkkeistä kokonaan jouluun mennessä. Odotan Kelan lopullista päätöstä terapiasta, mutta sen saamisessa vaikuttaa kestävän aikaa ja sitten kun se päätös tulee, pitää alkaa sopimaan aikataulua terapeutin kanssa, joka on myös ongelmallista, koska aloitin tällä viikolla työt, jossa olen sidottu ma-pe 12.00-18.00 ja valitsin nimenomaan tämän terapeutin, koska ajattelin että voisin käydä terapeutilla 16.00-18.00 välissä. Olen jättänyt terapeutille kyselyn, onko hänellä aikoja aamusta, mutta vastausta ei ole kuulunut.

Että tälläistä
utopisti

Tiesithän etteivät fetissit katoa silloin kun niitä pääsee harrastamaan tarpeeksi? Yleensä ne muuttavat vain muotoaan useasti aina vain rajumpaan suuntaan. En usko että vaikka löytäisit minkälaisen naisen tahansa, pääsisit fetissistäsi eroon lainkaan vaan aina vain haaveilisit jostain muusta ja paremmasta.

Mitä seksi sinulle merkitsee? Onko se maailman kaunein asia, mitä kaksi rakastunutta voi toisilleen antaa? Pyritkö tuottamaan toiselle nautintoa vai onko seksi pelkästään omien fantasioittesi toteuttamista?
Mietin vain omalla kohdallani että jos joku lyhyen tuttavuuden jälkeen ruinaamalla ruinaisi seksiä ja haluaisi minun pukeutuvan omien fetissiensä mukaisesta, voisi oma innostukseni koko touhuun lopahtaa.
Jos kelpaa toiselle vain tiettyjen ulkonäöllisten seikkojen mukaan niin mitä järkeä koko asiassa on?
Eihän se toinen rakasta ja halua minua sellaisena kuin olen? Eihän häntä silloin oikeasti kiinnosta ajatukseni tai tekemiseni, hän vain haluaa tyydyttää itsensä avullani.

Koetko voivasi toimia normaalissa kanssakäymisessä naisten kanssa? Voisiko sinulla olla naispuolisia kavereita ilman seksuaalista kanssakäymistä? Voisitko ajatella treffeillä käymistä tai tutustumista toiseen pitkällä tähtäimellä kaveripohjalta ilman että seksi olisi heti mukana? Eikö olisi ihana tuntea toinen ihminen perusteellisesti ilman ulkonäöstä piittaamista, rakastua toisen sieluun?

Niin ja kumpa lehmät lentäis. Ystävyys naisen ja miehen välillä kuulostaa tällä hetkellä aika haavekuvalta, koska minulla ei ole halua tutustua kenenkään naiseen. Jos se vain ystävyyttä, se tulee kuivumaan kasaan, koska minulla ei ole aikaa tai intoa leikkiä hyväntuulista ystävää. Olen tappavan tylsä ja vakava ja huumorini aika hirteistä, miksi pilata oma ja toisen päivä? Mieluummin roikun netissä.

Rakastelu ei ole kauneinta miehen ja naisen välillä, mutta jos se ei toimi, koko homma alkaa kaatumaan. Itseasiassa rakastelu on kovin iljettävää ihan fyysisesti ajatellen. Vastaavasti se on se kokonaisuus, joka merkitsee. Kuten sanoin tämä ainoa tyttöystäväni ei ollut kovin kaunis, mutta kun yhteiselo ja siinä yhteydessä rakastelu ei sujunut, koko homma kaatui. Myönnän, että jollei ole sitä sielujen sympatiaa, koko homma myös kaatuu. Mutta ei sielujen sympatialla pelkästään suhdetta voi rakentaa taikka voi sitä yrittää, mutta sitten miehet käy salaa vieraissa ja siihen minä en lähde. En ota mukiinmenevää, jos tiedän, että samalla katsoisin toisten naisten perään. En ala pettämään, joka vaikuttaa olevan nykyään nykyajan nuorten miesten normi. Eli naisten on turha narista siitä, että miehet katsoo ulkonäköä. Vai haluaisiko kukaan ajaa pottulaatikko Ladalla, vaikka kuinka hyvin ylläpidetty se olisi tai kumman auton ottaisit, jos pitäisi valita uuden ruman ympästöystävällisen halvan auton ja mukavan kauniisti rakennetun vähän kalliimman perheauton välillä? Eli on turha valittaa ulkonäöstä miesten tai naisten, kun kuitenkin sillä on merkitystä.

Lopuksi uskon, että fetissit voivat pysyä kurissa, kunhan löytää sen sielunkumppanin, joka myös ulkonaisesti jotenkin tyydyttää, jonka kanssa voi harrastaa fetissejään. Jos ei pääse harrastamaan, silloin ne vasta kasvaa, ihan kuin itsellä on käynyt.

Tiesithän etteivät fetissit katoa silloin kun niitä pääsee harrastamaan tarpeeksi? Yleensä ne muuttavat vain muotoaan useasti aina vain rajumpaan suuntaan. En usko että vaikka löytäisit minkälaisen naisen tahansa, pääsisit fetissistäsi eroon lainkaan vaan aina vain haaveilisit jostain muusta ja paremmasta.
Mitä seksi sinulle merkitsee? Onko se maailman kaunein asia, mitä kaksi rakastunutta voi toisilleen antaa? Pyritkö tuottamaan toiselle nautintoa vai onko seksi pelkästään omien fantasioittesi toteuttamista?
Mietin vain omalla kohdallani että jos joku lyhyen tuttavuuden jälkeen ruinaamalla ruinaisi seksiä ja haluaisi minun pukeutuvan omien fetissiensä mukaisesta, voisi oma innostukseni koko touhuun lopahtaa.
Jos kelpaa toiselle vain tiettyjen ulkonäöllisten seikkojen mukaan niin mitä järkeä koko asiassa on?
Eihän se toinen rakasta ja halua minua sellaisena kuin olen? Eihän häntä silloin oikeasti kiinnosta ajatukseni tai tekemiseni, hän vain haluaa tyydyttää itsensä avullani.

Koetko voivasi toimia normaalissa kanssakäymisessä naisten kanssa? Voisiko sinulla olla naispuolisia kavereita ilman seksuaalista kanssakäymistä? Voisitko ajatella treffeillä käymistä tai tutustumista toiseen pitkällä tähtäimellä kaveripohjalta ilman että seksi olisi heti mukana? Eikö olisi ihana tuntea toinen ihminen perusteellisesti ilman ulkonäöstä piittaamista, rakastua toisen sieluun?

Mitä muita ominaisuuksia haet naiselta kuin pelkkää ulkonäöä tai seksiä? Minkälaisen haluaisit hänen olevan luonteeltaan tai harrastuksiltaan?
Jos et jaksa olla kaveri kenellekään, miten jaksat olla hyvä kumppani puolisollesi? Täytyyhän sinulla olla jotain yhteistä rakastamasi naisen kanssa (siis muutakin kuin seksi).
Parisuhdehan on ottamista ja antamista - siihen kuuluu kaksi ihmistä, kaksi yksilöä joilla kummallakin on omat ajatukset ja tunteet. Kummankin osapuolen täytyy ottaa toinen huomioon.

Oletko itse niin täydellinen että voit huoletta asettaa hakemalle kumppanillesi täydellisyyden vaatimuksen? Millä perusteilla koet voivasi hakea Thaimaasta naisen vain itseäsi varten? Samanlaisia ihmisiä ja naisia hekin ovat - eri kulttuuripohjalla kyllä mutta tuntevia ja ajattelevia ihmisiä kuitenkin. Ei heistäkään saa muokattua itselleen sopivaa "orjaa" tai hyväksikäyttövälinettä samoin kuin ei kenestäkään muusta, omilla aivoilla ajattelevasta ihmisestä.

Ja lopuksi: uskollisuus on tietoinen valinta! Aina on houkutuksia ja ruoho vihreämpää aidan toisella puolella. Mikään parisuhde ei ole täydellinen. Kukaan ihminen ei ole täydellinen. Parisuhde on kompromisseja, toisen hyväksymistä ja kannustamista, rakastamista huonoinakin hetkinä, ongelmien ratkomista, hyvien ja huonojen aikojen yhdessä läpikäymistä, kasvamista niin yhdessä kuin erikseen.

Toki naiseni täytyy olla ahkera, luotettava ja rehellinen. Ottaen nykyisen ammattilisen tilanteeni voisin alkaa hyvinkin hoitamaan yhteistä kotia, kun vaimo ansaitsee elannon talouteen. Toki pidän tanssimisesta ja olisi kiva käydä lavatansseissa, mutta kun olen vain keskinkertaisuus silläkin alalla, niin eipä sieltä daamia mukaan lähde. Yhtenä kesänä kävin joka viikonloppu tanssimassa. Maksoi vain todella paljon ja lopulta hermot petti ja sairaalaan jouduttiin, kun viikonloppuna ei saanut nukkua pitkään. Olen myös ollut opiskelijapolitiikassa, mutta nuorten naisten poliittinen epäkysyttömyys oli suorastaan oksettavaa. Kävin myös uskovaisten opiskelijoiden tapaamisessa ja tulos oli sama tunne kuin poliittisissa piireissä. Että kaikenlaista on koettu ja kokeiltu.