Jätetty, surullinen ja mustasukkainen
Välillä tuntuu, ettei tätä elämää oikeasti jaksaisi enään yrittää jatkaa ☹️
Tilanne on se, että muutama kuukausi sitten mies kertoi haluavansa erota. Ei halunnut työskennellä meidän suhteen eteen, vaan ainoastaan pilkkoa palasiksi kaiken sen mikä oltiin usean vuoden aikana kasattu.. hästäkin oli vasta muutama kuukausi aikaa. Kertoi myöhemmin, että oli tehnyt töitä jo pitkän aikaa pitääkseen liittomme kasassa, mutta ei ollut ikinä minulle kertonut, että tilanne oli niin paha. Minä reppana ajattelin, että meillä oli vain pieni matalavireinen aika menossa ja se saataisiin korjattua jollakin, kun oltiinhan ihan vasta vannottu myötä ja vastoinkäymisissä. Jäkikäteen ajateltuna ei ole kumma, että mies ei halunnut fraasia ”kunnes kuolema erottaa” 🙄 Niin, siis ero tuli minulle todella suurena yllätyksenä ja koko elämäni meni ihan palasiksi.. tai tomuksi olisi vielä osuvampi nimitys. Itselläni on todella vähän ihmisiä, joihin voin todella luottaa ja turvata, kun tulee oikea hätä ja sen takia erityisen pahalta tuntuu se, että menetin tässä samassa rytäkässä ainoan ihmisen jolle pystyin kertomaan ihan kaikki tunteeni ja mielipiteeni. Lisäksi vielä menetin hänen puolen sukulaiset, joihin olin kaikkiin todella kiintynyt (oma suku on todella olematon).
Miten voi niin monen vuoden jälkeen vasta tajuta että se mies joka oli tuossa rinnalla, ei ollutkaan sellainen kuin luulin.
Nyt sitten tässä yritän kasailla niitä elämän pölyhiukkasia edes pieneksi keoksi ja jatkuvasti tulee pieni pöllähdys, joka lennättää hiukkaset takaisin levälleen ja jopa etäämmälle, kuin aiemmin. En voi käsittää miten pääsen yli tästä ja siitä, että miehelläni.. minun aviomiehelläni on uusi nainen, joka yrittää viedä elämän, mikä olisi kuulunut minulle. Ihan melkeinpä naurattaa tämä harkinta aika.. mies hommailee pitkin poikin sen naisen kanssa ja minä kärsin täällä kaikesta siitä kököstä mitä niskaan sataa. Aikuisten oikeesti.. ei meinaa enään jaksaa!
AUTS!!!
Melkain kuin minun tarinani. Löytyy jälkipuintia kohdasta "apua kaivataan erolta pelastumiseen".
Vaimo vain ilmoitti 14 vuoden jälkeen ettei suhde toimi ja että hän muuttaa. Siinä se.
Tiedän tunteesi,käyn samaa läpi,tosin taistelen edelleen avioliittoni puolesta ja vaimolla ei ole sitä uutta ja ollaan hyvissä väleissä. Toivoa vielä on.
Minulla otti noin 1½ kuukautta päästä pahimman yli. Cipralex lääkitys ja kerran viikossa terapialla käynti. Molempia jatkan edelleen.
Nyt pystyy jo välillä tekemään ja ajattelemaan muutakin mutta 3/4 päivästä asia on mielessä ja se miten etenisi perheen takaisin saamiseksi.
Vaikuttaisi että noin kulman takaa tullut ilmoitus moisesta ja noin tuoreen liiton päälle siltä että tuo "uusi" nainen onkin jo todellisuudessa vanha tuttavuus...
Eli on mukana kuvioissa ollut jo liiton aikana ennen kuin sinulle sanottiin ettei suhde toimi. Tuo syy ja ilmoitus tapa ja ehdottomuus hiukan haisee siltä.
Haluaisin sanoa sinulle,älä luovuta! Mutta en ole varma haluatko taistella,mielestäni kannattaisi koska nuo laastari jutut eivät yleensä kestä kauaa.
Itse olen entisessä avioliitossa tullut jätetyksi ja ilmeisesti petetyksi.
Ero tuli muutaman vuoden avioliiton ja kahden lapsen jälkeen kuin salama kirkkaalta taivaalta.
Emme eläneet enää mitään vastarakastuneiden hehkutusaikaa vaan aivan tavallista perhe-elämää emme edes riidelleet lähes koskaan.
Mutta niin elämä vei.. mies tapasi uudessa työssään uuden naisen (josta tiesin vasta kun hän oli jo lähtöpäätöksensä tehnyt) ja uskon että hänen oli huomattavasti helpompi lähteä kun oli ihana uusi suhde ja joku joka lohduttaa.
Elin päivästä toiseen viikosta viikkoon ja puhuin tuntuu etten muuta tehnytkään kun puhuin ja se helpotti aina hetkeksi.
Mutta vuosia kesti toipua koko erosta ja tietynlainen rakkaus tätä miestä kohtaan ei varmasti häviä koskaan.
Toivon sinulle valtavasti voimia ja jaksamista.
Uskon että selviät tästä kaikesta kun saat itsesi jaloillesi olet entistä vahvempi.
Toivottavasti löydät ystävän jolle voit puhua se helpottaa omaa oloasi.
voimia soffeli
Itse olen eronnut vasta vajaa pari kuukautta sitten ja omakin ero tuli samalla tavalla
yllätyksenä. Oma tarinani on "miten selvitä erosta?" jutussa.
Helppoa ei tule olemaan sullakaan mutta koita todellakin puhua niin paljon kuin mahdollista omaa pahaa oloa pois!! Ylä ja alamäkiä varmasti tulee mutta ajattele niin että voit mahdollisesti joku aamu tuntea olosi jopa hyväksi vaikka olet yksin?!
halusin vaan kertoa ettet ole yksin tunteiittesi kanssa🙂👍
Soffeli, onneksesi löysit tiesi tälle keskustelupalstalle. Täältä löydät meitä kohtalotovereita, jotka kärvistelevät samassa tilanteessa. Itse olen saanut uskoa elämään juuri täältä, nämä uskomattoman ystävälliset ihmiset kannustavat ja rohkaisevat jatkamaan, omasta vaikeasta tilanteestaan huolimatta. Vain ihminen, joka on kokenut saman, voi edes aavistaa miten yllättävä ero elämään vaikuttaa. Tiesi ehjäksi ihmiseksi on vaikea ja kivikkoinen, tunteet riehuvat laidasta laitaan. Tämän sanon siksi, ettet säikähdä tunteitasi, itse pelästyin omiani, kunnes huomasin, että se "kuuluu asiaan". Oma elämän pölypallojen kasaaminen on vielä hyvin alkuvaiheessa, mutta hiutale kerrallaan kokoan itseäni. Ehkä minä vielä joskun olen ehjä, haavoittunut, mutta ehjä.
Kiitos ihanista viesteistä, pakkohan se on vain yrittää sopetua 😞 Mieheni on nimittäin tehnyt erittäin selväksi, että paluuta yhteen ei ole!
Tuntuu ihan järkyttävän pahalta joka kerta, kun joudun törmäämään mieheeni (täytyisi ehkä jo kutsua häntä jollain muulla nimellä) ja hänen uuteen rakkauteensa.. menen joka kerta ihan sekaisin ja tuntuu, että koko maailma romahtaa ympäriltä. Juuri, kun hiukan toivun edellisestä näkemisestä, niin törmään taas uudelleen.. ihan pirun huonoa tuuriakin tässä mukana 🙄
Hei!
Myös minä koin tuon saman minkä sinä, ihan yllätyksenä tuli uutinen eroamisesta. Olin melkoisen huonossa jamassa pitkään. Aika auttaa, vaikka se kliseeltä kuulostaakin. Tsemppiä ja hali!
Hei!
Auttaisiko jos muuttaisit toiselle paikkakunnalle ettet joutuisi törmäämään exääsi ja kenties vaikka muuttaisit sitten takaisin kun olisit hänestä yli päässyt? Itse en ole kokenut eroa, kokenut vain sen että vuoden seurustelun jälkeen jätin ja sittemmin kaduin enkä saanut takaisin eli omaa hölmöyttä siis. Tosin itselläni oli sekin, että parempi se oli niin vaikka aika kultasikin muistot ja sen vuoksi kesti ennen kuin pääsin miehestä yli.
Mutta kannattaa puhua miehestäsi ex kumppaninasi. Sekin tuo ehkä realistisuutta peliin että alat tajuta, että avioliitto todella on ohitse. Sinä kestät sen ja vielä jokin pvä elämä hymyilee sinulle upeammin kuin ikinä olisit nyt voinut kuvitellakaan!🙂👍 Voimia surun ja pettymyksen keskelle!