Järkyttävä salamaero - kokemuksia ja kommentteja surulliselle avuksi?
Miesystäväni ilmoitti viime viikolla, että on ihastunut vanhaan tuttuunsa ja haluaa lopettaa suhteemme. Yhdessä olemme olleet pari vuotta, uuteen naiseen mies on ollut nyt reilun viikon ihastunut. Tämän naisen hän on tavannut kerran lyhyellä kurssilla 10 vuotta sitten. Silloin heillä synkkasi miesystäväni mukaan hyvin, mutta molemmat olivat tahoillaan naimisissa.
Suhteemme on toiminut erittäin hyvin, mitään ongelmia ei ole ollut – ei miesystävänikään mielestä. Mistään teinirakkaudesta ei ole kyse; itse olen 35-vuotias ja mies 48. Tämä uusi nainen on viisikymppinen.. Miesystäväni sanoi, että meidän suhteemme on täysi kymppi, mutta tämä uusi tuntuu vielä paremmalta. Kun kysyin selitystä tähän hulluuteen, hän sanoi: ”että hänestä vaan tuntuu siltä, että uusi kortti on katsottava.” Sanoi myös ettei hänestä ole pettämään ja pitämään rinnakkaissuhdetta selkäni takana. Rehellistä toimintaa kyllä, mutta miten joku voi toimia noin tunteen viemänä?!
Olen kysynyt häneltä useaan otteeseen, että oletko nyt miettinyt loppuun asti – samaa ovat kysyneet hänen muut läheisensä. Aina vastaus on sama: ”en ehkä ole miettinyt loppuun saakka, mutta nyt tuntuu tältä.” Nyt tämä ”toinen nainen” on eroamassa, mutta asuu 200 km päässä ja vielä aviomiehensä kanssa. Kotona on vielä kaiken lisäksi kaksi lukioikäistä lasta. Ja nyt hän suunnittelee jo yhteen muuttoa miesystäväni kanssa! Olen myös hienovaraisesti sekä suoraan sanonut, että pahimmassa tapauksessa miesystäväni on tälle naiselle vain laastari.
Onko kenellekään muulle tapahtunut tällaista? Olen niin puulla päähän lyöty tästä, että kuulisin mielelläni muiden kommentteja. Miten tällaisesta voi ikinä selvitä? Ja onko exänne palannut maitojunalla kotiin tajuttuaan millaisen virheen on tehnyt?
Ymmärtäisin paremmin jos meillä olisi ongelmia, mutta päinvastoin – meillä oli joka päivä läheisyyttä ja koskemista, aamulla kun herättiin ja yöllä ennen nukahtamista suukoteltiin aina kuin teinit, kävelimme aina käsi kädessä ja kerroimme avoimesti välittävämme, suunnittelimme vielä vähän aikaa sitten yhteistä lomaa kesäksi, naimisiinmenoa ja yhteisen lapsen hankkimista.
Kyllä on kokemusta, juuri siltä toiselta puolelta. Eli ihastuin salamannopeasti ja kaikki oli omassa suhteessa tavallaan hyvin. Ei puuttunut mitään. Menin vain typerän tunteen viemänä.
Voin sanoa, että jos miehesi tosiaan on päättänyt tehdä tämän typerääkin typerämmän päätöksen, anna hänen mennä. Mitä tahansa teet, kuinka ihana olisitkaan nyt, ei saa häntä muuttamaan mieltään.
Sano suoraan, että jos nyt lähtee, takaisin ei ole tulemista. Sano ettet kerjää häntä jäämään. Et odota hänen tajuavan virhettään, vaan ovi on suljettu jos hän sen nyt avaa ja lähtee. Jos hän ei tajua, hän ei tajua.
Olen lähes varma, ettei tuo suhde tule heillä toimimaan. On hirvittävää kuinka ne tunteet voivat tosiaan viedä. Ihmiset jotka eivät tunne toisiaan, he eivät voi tietää miten arki sujuu.
Olen pahoillani puolestasi. Miehesi ei ole järjissään ja tunteet ovat nyt muualla. Älä kerjää, tee mitä teet mutta älä kerjää, vaan sanot suoraan miten asiat ovat. Miettikää mihin toisissanne rakastuitte, kysy häneltä mihin se on kadonnut muka?
Keskustelkaa kaikki asiat. Jos hän yhä lähtee, sano että tervemenoa.
Olet onneksi vielä nuori nainen. Tämä ei nyt paljon lohduta, mutta onneksi silti näin.
Anna miehen mennä. Typerä mies. Yhtä typerä kuin minä aikoinani. Haaveilen yhä etten olisi koskaan ikinä tehnyt mitään niin typerää.
Voit vaikka näyttää tämän kirjoituksen jos pahvi vaikka heräisi? Mutta en usko. Hän ei tajua tällä hetkellä mitään, koska on niin ihastunut.
Tämä ei ole sinun vikasi. Et ole tehnyt mitään väärää. Älä ajattele että jos olisit tehnyt jotain toisin hän olisi jäänyt jne. Hän tapasi sen naisen, ihastui.. Vaikka olisit tehnyt mitä se ei asiaa olisi muuttanut. Typerä mies.
Koita jaksaa, käy juttelemassa jossain ja yritä alkaa miettiä miten jatkat elämääsi, missä aiot asua jne. Jos se turjake todella lähtee, sinun on todella mietittävä käytännönkin asioita.. Pidä ystävät lähelläsi! Älä jää yksin.
Kirjoittele mitä kuuluu. Tsemppiä.
hei! olet joutunut myrskynsilmään. salamaero kuten ero yleensäkin on voimia vievä tuskallinen kokemus, josta kuitenkin selviää hengissä. siitä minulla on omakohtaista kokemusta.
En ehdi nyt kuin toivottaa sinulle voimia tunteiden, pettymyksen ja epätietoisuuden kestämiseen, miehesi teko on mielestäni käsittämätön ja ehkä hän tuleekin järkiinsä ajan kanssa, se, toivutko sinä entisellesi ja häntä varten jää ajan näytettäväksi. kovasti voimia ja pidä itsestäsi huolta. Kirjoittele tänne tuntemuksiasi, mikäli tunnet että siitä on apua, meitä on monta erilaista kohtaloa täällä auttamassa toinen toistaan.
Lämmin kiitos teille molemmille tuestanne - ette arvaakaan kuinka hyvää teki lukea tekstinne. Annoitte paljon ajateltavaa ja pohdittavaa.
Olimme taktisesti viikonlopun erossa, emme edes soitelleet. Kumpikin tahoillamme mietimme asioita. Mieheni rupesi empimään jo näin nopeasti ja sanoi, että onnellisin hän on minun kanssani. Hänellä on paljon suhteemme ulkopuolista taakka ja hän myönsikin, että pitäisi mennä terapiaan käsittelemään niitä asioita. Terapiaan menosta olen puhunut hänen kanssaan jo vuosi sitten. Mieheni siis myönsi että ei ole tasapainossa itsensä kanssa, minua hän ei syytä mistään.
Päätin, että muutan ensi kuussa omaan asuntoon ja hän pysyy omassaan. Ja sitten pikkuhiljaa katsotaan mitä tässä käy. Tahdon nyt välimatkaa ja perspektiiviä asioihin. Sitä en tiedä mitä tulevaisuus näyttää. Pystynkö ikinä unohtamaan henkisen pettämisen? Saammeko enää ikinä välejämme kuntoon? Päivä kerrallaan, ei kai tässä muu auta.
Tunturisopuli: kirjoitit että olen vielä nuori. Olenhan minä periaatteessa, mutta näin lapsettomana 35-vuotiaana olen aika yksin. En ole vieläkään kokenut minkäänlaista vauvakuumetta, mutta silti minua kokoajan jäytää ajatus, että jäänkö lapsettomaksi junnatessani tässä suhteessa joka ei oikein mene eteen eikä taakse päin. Ajatus siitä että joutuisin lähteä nyt etsimään lapsentekijää, tuntuu hirvittävältä. Eihän homma käytännössä tietenkään toimi niin, enkä edes tiedä voinko saada lapsia. Tuntuu että pää räjähtää näistä kaikista ajatuksista, ja kun ei mistään saa oikein kiinni..
Missä mies oli viikonlopun?
Kuulostaa siltä, että hän ei ole malttanut olla yksin vaan on ollut naisen kanssa. Minua nimittäin hämää se, että yhtäkkiä hän onkin alkanut ajatella asioita. Ei tämä tarkoita että näin olisi käynyt. Itse vaan toivon, että olisin harrastanut seksiä koska se olisi jäänyt siihen. Olisin katunut niin paljon, ettei ihastumiselle olisi ollut enää yhtään tilaa kasvaa. Sitä paitsi jälkeenpäin kun oikea suhde oli jo päättynyt eli salamaero oli sekin: mies vaihtoi minut toiseen, myös tällaiseen kurssikaveriin.. Mistä näitä oikein tuleekaan? 🙂
No joka tapauksessa, jos olisin itse mennyt sänkyyn tämän ihastukseni kanssa, se olisi kyllä aivan varmasti jäänyt siihen.
Siksi aina ajattelenkin, että henkinen pettäminen on niin paljon pahempaa kuin fyysinen. Seksi kun usein jää kertaan: se on niin hirvittävä virhe että ajatukset palaavat siihen mitä kaikkea hyvää omassa suhteessa on, ja miten sen voisi mennä pilaamaan tällaisen jutun takia.. Olisimme todennäköisesti selvinneet pelkästä seksikriisistä, koska mies oli pettänyt minua useasti. En vain tiennyt siitä. Siis tosin vain yhden naisen kanssa, useasti saman, ei monen. Mutta olisimme olleet "tasoissa."
No joka tapauksessa. Mielestäni jos näin on miehesi kohdalla käynyt, että hän olisi mennyt pettämään nyt, se olisi ehkä vain hyvä asia. (Ehkä outoa ymmärtää kantaani, mutta tätä mieltä olen.) Minun on vaikea käsittää miten hän on aiemmin vastannut kaikille läheisillenne, että on ihan varma lähdöstään ja yhden viikonlopun jälkeen ei olekaan. Sinun tuleva muuttosi voi olla kylläkin tämä syy.
Olet erittäin järkevä kun olet laittanut asiat noin nopeasti pyörimään. Hyvä että muutatte hetkeksi erilleen. Silloin ajatukset saavat tilaa. Miehellesi ei jää fiilistä, että ruikutat hänen peräänsä, vaan hän on tajunnut että hän todella menettää sinut ja ihan omien tekemistensä johdosta. Niin kauan kun puoliso ei ole koko ajan "itsestäänselvänä" siinä, on mahdollisuus herätä. Hyvä.
Sinä olet saman ikäinen kuin minäkin. Minulla ei ole sitä miestä jonka kanssa lapset haluan. Olisin nyt onnellinen äiti jos olisin tehnyt asiat eri tavalla. Mutta kun en tehnyt. Älä kuitenkaan ajattele noin että jos et jää hänen kanssaan niin et löydä isää lapsillesi. Mitä tahansa voi elämässä tapahtua, jopa minä elän toivossa..
Mutta jos rakastat häntä.. Jos saatte asiat kuntoon.. Perustakaa perhe sitten kun on sen aika. Sinun täytyy muuten tietää tämäkin asia kun saatte asioita selvitettyä, että haluaako hän lapsia. Muuten onkin turhaa olla siinä suhteessa.
Kaikkea hyvää! Jatkathan kirjoittelua.
Missä mies oli viikonlopun?
Kuulostaa siltä, että hän ei ole malttanut olla yksin vaan on ollut naisen kanssa. Minua nimittäin hämää se, että yhtäkkiä hän onkin alkanut ajatella asioita. Ei tämä tarkoita että näin olisi käynyt. Itse vaan toivon, että olisin harrastanut seksiä koska se olisi jäänyt siihen. Olisin katunut niin paljon, ettei ihastumiselle olisi ollut enää yhtään tilaa kasvaa. Sitä paitsi jälkeenpäin kun oikea suhde oli jo päättynyt eli salamaero oli sekin: mies vaihtoi minut toiseen, myös tällaiseen kurssikaveriin.. Mistä näitä oikein tuleekaan? 🙂
No joka tapauksessa, jos olisin itse mennyt sänkyyn tämän ihastukseni kanssa, se olisi kyllä aivan varmasti jäänyt siihen.
Siksi aina ajattelenkin, että henkinen pettäminen on niin paljon pahempaa kuin fyysinen. Seksi kun usein jää kertaan: se on niin hirvittävä virhe että ajatukset palaavat siihen mitä kaikkea hyvää omassa suhteessa on, ja miten sen voisi mennä pilaamaan tällaisen jutun takia.. Olisimme todennäköisesti selvinneet pelkästä seksikriisistä, koska mies oli pettänyt minua useasti. En vain tiennyt siitä. Siis tosin vain yhden naisen kanssa, useasti saman, ei monen. Mutta olisimme olleet "tasoissa."
No joka tapauksessa. Mielestäni jos näin on miehesi kohdalla käynyt, että hän olisi mennyt pettämään nyt, se olisi ehkä vain hyvä asia. (Ehkä outoa ymmärtää kantaani, mutta tätä mieltä olen.) Minun on vaikea käsittää miten hän on aiemmin vastannut kaikille läheisillenne, että on ihan varma lähdöstään ja yhden viikonlopun jälkeen ei olekaan. Sinun tuleva muuttosi voi olla kylläkin tämä syy.
Olet erittäin järkevä kun olet laittanut asiat noin nopeasti pyörimään. Hyvä että muutatte hetkeksi erilleen. Silloin ajatukset saavat tilaa. Miehellesi ei jää fiilistä, että ruikutat hänen peräänsä, vaan hän on tajunnut että hän todella menettää sinut ja ihan omien tekemistensä johdosta. Niin kauan kun puoliso ei ole koko ajan "itsestäänselvänä" siinä, on mahdollisuus herätä. Hyvä.
Sinä olet saman ikäinen kuin minäkin. Minulla ei ole sitä miestä jonka kanssa lapset haluan. Olisin nyt onnellinen äiti jos olisin tehnyt asiat eri tavalla. Mutta kun en tehnyt. Älä kuitenkaan ajattele noin että jos et jää hänen kanssaan niin et löydä isää lapsillesi. Mitä tahansa voi elämässä tapahtua, jopa minä elän toivossa..
Mutta jos rakastat häntä.. Jos saatte asiat kuntoon.. Perustakaa perhe sitten kun on sen aika. Sinun täytyy muuten tietää tämäkin asia kun saatte asioita selvitettyä, että haluaako hän lapsia. Muuten onkin turhaa olla siinä suhteessa.
Kaikkea hyvää! Jatkathan kirjoittelua.
Kiitos Tunturisopuli tuestasi! Mies oli viikonloppuna töissä. Olemme samalla alalla ja vielä aika pienellä, joten tiedän 100% missä hän viikonlopun vietti. En viitsi selittää tarkemmin, koska en halua puhua työstämme julkisesti. Hän ei siis pettänyt minua silloin. Tuo toinen nainen luojan kiitos asuu niin kaukana, joten "salatapaamisia on" kovin hankala järjestää.
En malta odottaa ensi viikon muuttoa. Tämä tunteiden vuoristorata on henkisesti ihan hirveän kuluttavaa. Välillä uskon, että meidät on tarkoitettu toisillemme, välillä tuntuu että tämä oli tässä. Olen yrittänyt lukea netistä aiheesta ja lainasin pari kirjaa kirjastostakin. Eilen myös kirjoitin kirjeen miesystävälleni, koska oli pakko saada tunteita vähän purettua päästä ulos.
Puhuimme tosiaan sunnuntai-iltana paljon ja maanantaina jatkoimme. Sen jälkeen emme ole työ- ja muiden kiireiden vuoksi ehtineet hirveästi nähdä. Miesystäväni sanoi, että hän rakastaa minua ja edelleen uskoo minun olevan se, kenen kanssa haluaisi sitoutua loppuelämäkseen. En vaan voi enää uskoa sanaakaan mitä hän sanoo. Olenkin miettinyt että onko tämä vain hänen tapansa päästä eroon minusta? Että minun pitäisi nyt vaan myöntää se, että miesystäväni ei rakasta minua tarpeeksi. Vai vaatiiko tämä tilanne sen, että muutan pois ja hän tajuaa millaisen helmen on päästänyt käsistään? Minulla on se pieni toivonpilkahdus vielä, koska välillämme on vielä rakkautta ja läheisyyttä. On hämmästyttävää miten vähän suhteen "taiasta" on edes kadonnut tämän selkkauksen myötä. Unohdamme hetkeksi aina ongelmamme, silloin nauramme ja hellimme toisiamme ihan niinkuin ennenkin. Siksi en osaa päästää irti.
Jos tämä suhde nyt kuitenkin kaatuu tähän, esimerkiksi siihen ettei miesystäväni haluaisi lapsia kanssani niin mistä ihmeestä sitä löytää miehen ja miehen joka haluaa lapsen? Sen takia on jotenkin lohdutonta erota tämän ikäisenä. Kun ei ole enää hirveästi aikaa päätöksien miettimiseen. Olenkin ajatellut, että pitää varmaan sitten tehdä lapsi yksin. Minulla on onneksi tukiverkostoa, rakkaat vanhemmat ja läheisiä ystäviä - sanoinkin äidille tuossa taannoin, että mitä ihmettä tekisin ilman heitä.
On myös hienoa, että on tällainen palsta netissä, jossa ei tarvitse pelätä ilkeitä kommentteja. Ja vaikka olet Tunturisopuli tuntematon, on tukesi ja sanasi ensiarvoisen tärkeitä. Mielestäni on tärkeää saada objektiivisia kommentteja - erityisesti sinulta, kun edustat sitä "vastapuolta". Lämmin halaus sinne!
Hyvä juttu ettei mies ole ollut väärillä poluilla. 🙂
Pelkosi perheen menettämisestä on todellinen. Olemme saman ikäisiä. Kuitenkin, kannattaako olla miehen kanssa, joka ei perhettä halua? Mutta sitähän emme vielä tiedä, jos ette ole vielä asiasta keskustelleet.
Minäkin olen päättänyt hankkia lapsen joka tapauksessa, jos en sopivaa miestä löydäkään. En tiedä miten, mutta toivottavasti ihan niin kuin normaalistikin, eli rakastun ja mies haluaa kanssani perheen.
Miten siellä sujuu? Olet ajatuksissa, koita jaksaa.