Yli 20 vuotta yhdessä, sitten erossa vajaat 5 vuotta vaimon toimesta – yhteenpaluusta reilusti yli vuosi. Toinen seurusteli eroaikana ”elämänsä onnellisimmassa parisuhteessa” aivan erilaisen tyypin kanssa. Yhteenpaluu huumasuhteen ja naisen epärealististen odotusten jälkeen pettymystä ja tuskaa – no, onhan se ollut toiselle vain tylsääkin. Rima liian korkealla.
Voiko sen asian kanssa elää? Olemmeko yhteensopimattomia – tai ehkä vain olen parisuhteeseen kykenemätön riivaajineni. Olenko jo riittävästi tuhonnut toisen elämää heikkouksillani, ero paras ratkaisu? Näyttöaika riittää, muutosta ei tule? Oma jotenkin ahdistava ja turhauttava elämäntilanteeni pahentaa asiaa. Itsellä vapaudenkaipuuta – kun vaan tietäisi mihin. Kello käy, aika loppuu. Sitoutumisvaikeutta. Miksi? Kaipa takana on muutakin kuin päivittäinen tietoisuus häviäjänä olemisesta. Pariterapiaa tiedossa; saaneeko kallonkutistaja asian tuskattomaksi. Ja miksiköhän pariterapiaan, kun toinen kokee olevansa kutakuinkin syytön.
Kellään viisautta?
Hei!
Laitan tähän väliin vinkin myös ryhmächatistä, josta myös voisit saada tukea tilanteessasi.
Miessakit ry järjestää Tukinetissä Erosta Elossa -chattejä joka maanantai klo 21-23. Chatit on tarkoitettu vain miehille ja niihin voi osallistua, jos on eronnut tai ero on mielessä.
Chateissä voi jutella ihan kaikista eroon liittyvistä ajatuksista ja tuntemuksista. Seuraava Erosta Elossa -chat on siis jo tänään 4.2. 🙂👍