Hei, miten jaksaa itsekkään puolison kanssa?
Minulla on puoliso, joka ajattelee monessa asiassa vain itseään. Hän käyttää paljon aikaa töihinsä ja harrastuksiinsa ja menoihinsa. Hän ei juurikaan huomioi minua…jos juttelen hänelle, hän saattaa vaan samaan aikaan vaikka katsoa kännykkäänsä. En ymmärrä miten toiselle on niin vaikea olla läsnä. Tuntuu, että hän ei ole juuri tippaakaan kiinnostunut minusta.
Hei! Itse elin samanlaisessa suhteessa. Pyysin ja anoin aikaa ja huomiota. Hetken hän saattoi silloin olla lähelläni ja esim. silitellä hiuksia, kunnes kännykkä taas piippasi ja hän alkoi kirjoitella.. Siihen hän sitten jumittui, eikä huomiota enää tippunut. Kaikkein raastavinta oli se, että petipuuhien jälkeen hän ryntäsi puhelintaan etsimään. Jäin makaamaan itsekseni monet kerrat..
Myös hänellä oli ykkössijalla työ, harrastukset ja iltamenot. Iltamenoja oli viikolla ja viikonloppuina.
Monet kerrat otin asioita puheeksi ja hän lupasi skarpata ja panostaa yhteiseen aikaan. Kuitenkaan mitään ei tapahtunut. Lupaukset valuivat kuin hiekka sormien välistä. Vietin pitkiä iltoja yksin ja kävelin paljon. Jossain vaiheessa epäilin syrjähyppyä ja otin selvää, voisiko olla niin. Ei ollut. Puhuin hänelle asioista paljon ja vaadin, että voisiko kännykän unohtaa edes silloin kun on kanssani kotona. Pari päivää onnistuikin, mutta sitten hän alkoi ahdistua ja loppu on historiaa..
Suhteen päätti hän ja kun kysyin syytä, hän ilmoitti, ettei meillä ole mitään yhteistä. Hämmästyin, koska olin yrittänyt monta kertaa puhua hänen kanssaan yhteisistä harrastusmahdollisuuksista ja vapaa-ajan käytöstä, saamatta vastakaikua. Että se siitä sitten...
ymmärrän sinua aloittaja oikein hyvin. Neuvoni olisi, että koeta puhua. Ja toivon, että toinenkin osapuoli puhuisi ja asianne selviäisi. Tsemppiä!
Moi, tuo on hankala tilanne ja epäilen, että toinen ei edes tunnista olevansa itsekäs. Ainakin epäilen, että oma puolisoni ei edes huomaa, että hän ajattelee aina itseään joka ikisessä asiassa. Hän räplää koko ajan luuria, pelaa ja viestittelee, mutta jos minä katson jotain kännykästä jotain, hän sanoo, että ollaan aina kännykällä ja pitäisi pitää luuritonta aikaa.
Hän ilmoittaa minulla päivittäin kymmeniä pieniä ja suuri pyyntöjä, rahaa, lapsilleen kyytiä, kirpputori ostosten hakua, ruokakaupassa käyntiä, ruuan laittoa jne. Itse en osaa edes pyytää toista tekemään omia asioitani, vaan teen ne itse. Hän luistaa siis käytännössä kaikesta mistä voi ja kaiken mitä hän tekee, hän tarvitsee siihen jonkun apurin, vaikka ojentamaan jonkin tavaran.
Hän haluaa useamman kerran viikossa, että käyn ostamassa hänelle viiniä ja hänestä on todella ikävää kun seuraan hänen juomistaan, kun se ei hänen mielestä aiheuta mitään harmia. Mitä nyt riitelee humassa ja luokkaantuu joka asiasta. Ja juo viikossa selvästi yli riskirajojen.
Hän lainaa minulta rahaa, mutta ei maksa takaisin, eikä osallistu muutenkaan meidän yhteisten kulujen maksamiseen, vaan maksattaa omat ja lastensa kulut minulla, mutta vaatii ylelliset puitteet elämään.
Omasta mielestään hän tekee työnsä hyvin, on erittäin empaattinen ja hyvä ystävä ja äiti. Todellisuudessa hän on joutunut lähtemään joka työpaikastaan, kyllästyy itsekin nopeasti työpaikkoihin (vika aina muissa), lainaa ystäviltä rahaa tai riitautuu aina verisesti. Hän etsii ystäviä jotka hädässä jotta voi esiintyä hyväntekijänä, mutta ei jaksa ystävien ongelmia ja katkaisee yhteydenpidon. Hän peruu aina kyläilyt viime tipassa, mutta eipä meitä enää kutsuta kylään. Ja lapset ovat hänelle lähinnä taakka ja työvoima. Tosin hän tekee kaiken lastensa puolesta, joten he ovat täysin uusavuttomia ja heiltä ei vaadita mitään. Heidän tarpeensa ei kuitenkaan ole kovin tärkeitä, varsinkaan jos pitää valita viini tai lapsille ruokaa niin hän valitsee molemmat ja minä maksan.
Itsekeskeisyyteen voi olla monia syitä. Narsismi ja mielenterveyden ongelmat voivat tehdä puolison elämästä aika moista vuoristorataa. Joka päivä voi tuoda eteen uusia ongelmia.