Itse pettäjänä ja jätettynä, kuinka elämä jatkuu sen jälkeen?

Itse pettäjänä ja jätettynä, kuinka elämä jatkuu sen jälkeen?

Käyttäjä lumienkelii aloittanut aikaan 19.05.2014 klo 15:11 kohteessa Parisuhde, koti ja perhe
Käyttäjä lumienkelii kirjoittanut 19.05.2014 klo 15:11

Hei,

haluaisin kertoa teille oman tarinani ja olisi lohduttavaa tietää, että jos jollain muulla olisi joskus ollut tai tällä hetkellä on saman tyyppinen tilanne kuin minulla. Kuinka teillä jatkui suhteenne asioiden selviämisen jälkeen? Saitteko anteeksi ja pystyitte jatkamaan eteenpäin yhdessä vai erosiko tienne asian tultua julki?

Olimme aloitelleet mieheni kanssa suhdettamme ennenkuin ensimmäinen hairahdukseni kävi. Se tapahtui entisen mieheni kanssa. Olimme eronneet entisen kanssa alle puoli vuotta ennen tapahtunutta. Menimme sänkyyn jonka jälkeen itselleni tuli niin karmea olo, että ilmoitin heti tapahtuneen jälkeen miehelleni asiasta. Hän järkyttyi ja oli todella pettynyt ja vihainen. Keskustelimme asiasta ja hän antoi minulle mahdollisuuden.

Tästä tapahtumasta meni muutama kuukausi, tässä ajassa suhteemme rakoili ja välillä oltiin eroamassa. Itsellänikin oli asioita, jotka vaikuttivat siihen, voinko olla mieheni kanssa. Ne asiat eivät liittyneet millään lailla entiseen mieheeni.
Tällöin heikkona hetkenä tapasin eksäni ja tein taas pahan virheen. En halunnut kertoa miehelleni tapahtuneesta. Annoin ajan kulua ja ”unohdinkin” asian.

Asia pysyi salassa kunnes mieheni sai tietää asiasta muualta.
Hän loukkaantui sisäisesti niin pahoin ettei halunnut jatkaa kanssani. Anelin ja anelin päivittäin uutta mahdollisuutta, halusin kovasti näyttää että pystyn olemaan vielä hänen luottamuksensa arvoinen. Hän ei halunnut yrittää. Hänestä ei ollut enää siihen, että oltaisi voitu saada suhteemme kasaan. Itse olin valmis laittamaan kaikkeni peliin näyttääkseni sen, että haluan olla hänen kanssaan ja hän voi luottaa vielä joskus minuun. Hän vaan ei silti jaksanut yrittää. Hän perusteli, että kun ensimmäinen kerta jätti niin syvät arvet ettei jaksa enää yrittää parannella auki revittyjä haavoja.

Jouduin muuttamaan omilleni ja erosta on jo kuukausia. Silti itken lähes päivittäin mieheni perään ja kaipaan häntä. Hän kuitenkin pyysi jos pysyttäisiin kavereina eron jälkeen. Minusta taas ei ole siihen, miten voi olla toisen kanssa kaveri jos haluaa enemmän? Ajatus siitä että hän tapaisi uuden ja rakentaisi uuden elämän toisen kanssa saa minut murtumaan. Itse haluaisin vain mieheni takaisin ja olla hänen kanssaan.
Sen jälkeen kuin viimeisen kerran petin häntä, meillä alkoi mennä hyvin. Eroomme asti olin hänelle uskollinen. Tiedän että tein väärin salatakseni asian, mutta en halunnut kuitenkaan menettää häntä. Jos olisin kertonut niin juttumme olisi loppunut siihen.

Pistin eksääni silloin välit poikki kun asia tuli ilmi, harmittaa kun en ollut tehnyt sitä aikaisemmin. Minä todella kadun tekemisiäni eikä kumpikaan hairahduskerta merkinnyt mitään minulle. Eksäni sattui todella heikkoina hetkinä siihen ja tilanne lähti käsistä. Olin itsekin sekaisin minun ja mieheni suhteesta. Tiedän, ettei pettämistä voi mitenkään puolustella. Se on äärimmäisen törkeää toista kohtaan, mutta sellaista miksi niin tekee, ei voi selittää sanoin. Silloin ei ajattele todellakaan järkevästi..

Kuten aiemmin sanoin, olisi kiva kuulla jos muillakin on ollut vastaavanlaisia tilanteita. Itse olen kaikkeni yrittänyt ja tehnyt, jottai suhteemme olisi saatu vielä toimimaan. Jos toinen ei tule vastaa, niin pakko on silloin perääntyä ja yrittää hyväksyä tosiasia siitä ettei yhteenpaluuta enää ole. Vaikka se tekeekin helkkarin kipeää…

Käyttäjä Beren kirjoittanut 19.05.2014 klo 17:00

Hei,

Vaikea on pettämäsi miehen puolesta sanoa mitä tarvittaisiin jotta hän voisi palata yhteen. Joka tapauksessa paluuta helpottaa, jos pystyt ymmärrät miksi petit ja pystyt sen hänelle kärsivällisesti selittämään ja vielä monta kertaa. Jos kerrot, että se vain tapahtui ja toisaalta vannot ettei tapahdu uudestaan, on siinä välissä ammottava uskottavuuskuilu. Miten voit olla niin varma, ettet petä tulevaisuudessa, jos et kunnolla hahmota syitä pettämiselle. Sinä olet avain pettämisestä toipumiseen, mikäli palaatte yhteen. Sinun tulee olla valmis keskustelemaan pettämisestä mahdollisesti pitkäänkin ja kyettävä asettumaan miehesi asemaan ja olemaan myötätuntoinen.

Osittain tuntuu, että halua miehen takaisin jotta voit näyttää, että et enää petä eli osoittaaksesi, että olet parempi ihminen kuin mitä hän nyt mahdollisesti sinun ajattelee olevan. Tämä ei kuitenkaan ole hyvä syy paluulle. Kuinka kauan on riittävän kauan uskollisuuden todistamiselle? Parempi syy on, että edelleen rakastatte toisianne sellaisina kuin olette ja haluatte jakaa elämänne toistenne kanssa ilman mitään näyttämisen tarvetta.

Joka tapauksessa toista ei voi pakottaa takaisin, eikä tulos olisi hyvä, vaikka voisikin.

Hyvää kesää toivottaen.

Käyttäjä lumienkelii kirjoittanut 20.05.2014 klo 03:58

Niin.. olet oikeassa Baren. En olekaan ajatellut asiaa, että mistä tiedän petänkö enää kun en löydä syitä pettämiselle. Todella hankala se on itsekin yrittää ymmärtää, miksi olen aikoinaan niin toiminut. Harmi kun en voi palata ajassa taaksepäin ja katsoa mitä olen sillä hetkellä miettinyt. Olenko hakenut vain lohtua tutusta ihmisestä..?
Silloin meidän suhde oli todella huonolla pohjalla, ei se syy silti ole.
Eksäni tiesi tilanteestani ja näin jälkeenpäin mietittynä käytti luultavasti tilaisuutta hyväkseen (hän itse oli vielä kiinni minussa). Olen myöntänyt virheeni ja pyydellyt anteeksi. Mieheni kysyi minulta syytä silloin kun pettäminen tuli ilmi, en osannut silloinkaan sitä selittää. Sanoin, että siinä tilanteessa ei ajattele järjellä vaan menee tunteiden mukaan.

Suurin syy, miksi haluan mieheni takaisin on se, että rakastan häntä. En pelkästään halua todistaa hänelle, että voisin olla vielä luottamuksen arvoinen. Nimenomaan haluan olla hänen luottamuksen arvoinen. Aikaahan ei voi sanoa kauan se veisi, että luottamuksen saisi takaisin. Se voi olla kuukausi, vuosi, neljä vuotta, loppuelämä..
Tiedän, että hän välittää minusta vielä. Sitä hän ei suoraan sano, sen huomaa rivien välistä ja teoista. Olen loukannut häntä niin pahasti, ettei hän näe muuta vaihtoehtoa kuin ero ja sitä hän on minulle takonut päähän useaan otteeseen. Oma mieleni ei vain pysty käsittelemään sitä asiaa loppuun asti.
Olen yrittänyt hänelle sanoa sen, että olen valmis keskustelemaan hänen kanssaan asiasta niin paljon kuin se vaatii, valmis kestämään kaiken mitä suhteen uudelleenrakentaminen vaatisi. Kaikki sen vuoksi, että saan olla ihmisen kanssa jota rakastan.

Käyttäjä hiljattainpetetty kirjoittanut 24.07.2014 klo 17:40

Moikka!

Itse olen ollut tuossa petetyn roolissa noin vuosi sitten ja siksi ehkä aihe onkin herkkä. Mikäli puolisosi on eron siitä syystä halunnut ja mitä tekstistä ymmärsin niin useasti? sanonut ettei suhde voi jatkua niin miksi, MIKSI et jätä häntä rauhaan ja anna olla omien ajatuksiensa kanssa? Kaikki eivät vain kykene jatkamaan ja se on täysin normaalia. Varmasti jos hänellä on voimakkaita tunteita sinua kohtaan ja joskus kokee antavansa anteeksi niin hän varmasti ottaa sinuun yhteyttä. Anna ihmiselle tilaa rauhoittua ja miettiä miltä hänestä tuntuu ja mitä hän haluaa, älä kääntele veistä haavassa. Koska se tuntuu PAHALTA!

Käyttäjä Toivo14 kirjoittanut 26.07.2014 klo 15:20

Muut täällä ovatkin vastanneet jo hyvin kirjoittaneelle.

Itsekin petettynä, ymmärrän hyvin , miksei kanssasi haluttu jatkaa suhdetta.
Loukkaantumisen tunne on niin syvä, että joskus on lähdettävä suojeltaakseen itseään.
Exäsi ei varmastikaan luota sinuun enää, ja elämänne olisi jatkuvaa epäluuloa.

Joskus vaan kamelin selkä katkeaa, toiset jatkavat, toiset lähtevät.

Itse asiassa, kunnioitan exääsi, että hän lähti. Silloin kun pettäjä pettää, niin silloin hän on jo tavallaan tietoisesti tehnyt valinnan. Ainakin valinnan olla kunnioittamatta puolisoaan.

Kehoitan sinua todellakin jättämään exäsi rauhaan, varsinkin, jos yhtään kunnioitat hänen elämäänsä.

Asia tuntuu todellakin pahalta, ja väännät vaan turhaan veistä haavassasi.

Uskotko itsekään, ettet enää pettäisi häntä? Kunnioita hänen päätöstään ja anna mahdollisuus suhteeseen, jossa on kunnioitusta ja luottamusta.