Isä on muuttunut agressiiviseksi
Olen 16 vuotta & tyttö. Menneisyydessä äitini on ollut agressiivinen ja pahoinpidellyt minua ja siskojani. Lisäksi henkinen väkivalta oli fyysistäkin pahempaa. Äiti sai lääkehoitoa ja nykyään hän on okei. Isä on aina ollut minulle tosi tärkeä ja pidimme yhtä yli äidin vaikean ajan. Olen isän kanssa ollut aina todella läheinen ja olen jakanut hänen kanssaan kaiken. Häneen pystyi surun tullessa luottamaan. Nyt asiat ovat muuttuneet.
Isällä on korkea verenpaine, ja joutui lopettamaan masennuslääkkeensä sen takia. Hän meinasi kuolla niihin. Lopetuksen jälkeen hän on voinut fyysisesti paremmin, mutta hänestä on tullut pelottava, etäinen ja aggressiivinen. Hän yleensä on aina halunnut keskustella asioista, mutta nykyään hän huutaa ja kiroilee. Ennen meillä oli korkea moraali kiroilun suhteen, nyt isä huutaa vittua kaikille, jopa minulle. Järkytyin pahasti kun hän huusi päin naamaani että olen todella vittumainen ja paska tytär. Niin kovaakin, että korviin sattui. En ole koskaan kuullut häneltä vastaavaa.
Hän huutaa äidille usein ”vitun ämmä”, ”turpa kiinni”, tai ”ole vittu hiljaa”. Hän paiskii ovia ja uhkailee itsemurhalla tai kotoa lähtemisellä. Pelkään häntä nykyään ja en uskalla puhua hänelle peläten seurauksia.
Hän on alkanut halveeraamaan masennustani. Hän huutaa minulle koska joutuu käymään puhumassa psykologini kanssa olostani. Jos kerron hänelle että oloni on huono, hän huutaa ja halveksii minua. Yleensä sanoo että hän voi paljon huonommin joten olen säälittävä että valitan. Enää en saa kommentoida asioita mitkä kotona on vialla. Isäni on muuttunut todella kylmäksi. Hän ei anna minun koskaan kertoa tunteistani koska hänen tunteensa ovat kuullemma tärkeimpiä. Pahinta oli, kun hän sai kuulla itsemurhayrityksestäni ja sanoi, että ei usko että koskaan teen sitä. Hän sanoi sen oudon ilkkuvalla tavalla. Perään hän sanoi, että minussa on jotain vialla, koska olen niin vajaa päästäni.
Olen alkanut vihaamaan isää. En enää uskalla sanoa mitään, koska hän on niin epävakaa. Hän sai juuri unelmiensa työn, mitä odotti yli 7 vuotta. Tuin häntä siinä ja hän sanoi, että hän alkaisi nauttia elämästään kun saa sen työn. Nyt hän valittaa työstänsäkin.
Hän haukkuu meitä lapsia paljon (10v sisko, 12v veli) ja on myös alkanut juomaan. Ennen humalassa hän oli rauhallinen, nykyään todella agressiivinen ja huutaa huutamistaan. Juuri äsken hän huoritteli äidin ja huusi tälle niin että äiti meni itkien toiseen huoneeseen. Isä juoksi perään ja heitteli tavaroita ja huusi lisää. Lisäksi huusi niin kovaa että me lspsetkin kuulimme. ”akka on vittumainen ja kakarat on vittumaisia, tapan itteni nii kaikki on hyvin. Kakaratkin on sellasia ongelmia!”. Itken huoneessani enkä enää jaksa. Nyt voin sanoa että en rakasta häntä enää yhtään.
kaikki ihmiset ovat pettäneet minut lopulta. Isä ei koskaan, luotin häneen hirveästi. Nyt hänkin petti minut. Hänestä on tullut hirviö. Vihaan häntä. Haluan pois 😭
😭
Hei!
Kuulostaa todella surulliselta, että isäsi käytös on muuttunut näin paljon. Se ei ole sinun eikä kenenkään muun syytä. Lääkityksen muutos on voinut vaikuttaa. Voisitko ottaa äitisi kanssa yhteyttä isäsi hoitavaan lääkäriin? Ymmärrän kyllä, jos sinun on vaikea luottaa äitiisi kokemasi väkivallan jälkeen, mutta tässä tilanteessa äitisi on oltava vahvempi aikuinen. Huorittelua, tavaroiden heittelyä ja huutamista ei pidä sietää. Se myös saattaa helposti mennä entistä pahemmaksi.
Jos asutte isommalla paikkakunnalla, voitte mennä sisartesi kanssa nuorten turvataloon. Et tarvitse siihen vanhempiesi lupaa.
https://www.punainenristi.fi/hae-tukea-ja-apua/nuorten-turvatalosta
Voitte myös mennä äitisi ja sisartesi kanssa yhdessä turvakotiin. Niitä on hieman useammalla paikkakunnalla. http://www.ensijaturvakotienliitto.fi/liitto/haetko-apua/
Voimia!
Voisitteko te lapset ja äiti yhdessä keskustella tilanteesta ja sen jälkeen menette yhdessä puhumaan isällenne, miltä hänen käytöksensä tuntuu. Tuo käytös ei ole normaalia, isäsi on saatava lääkäriin. Masennuslääkkeitä on muitakin, joten sopiva saattaa löytyä, epäilen että isälläsi on paha olla sisältäpäin ja hänet täytyy saada hoitoon. Jos yhdessä perheenä vaatisitte häntä hakemaan apua itselleen.
Äiti on talossa toinen aikuinen, hänen pitäisi suojella lapsia, mutta jaksaako hän, miten hän voi? Tilanne kuulostaa pahalta, jos isäsi ei hae apua voi erilleenmuutto olla edessä, muuten sairastutte kaikki. Ehdotan ihan aluksi, että istutte äitisi kanssa alas ja puhut suusi puhtaaksi, miltä sinusta tuntuu ja että pelkäät isääsi.
Moikka ja kiitos tukevista viesteistä!
Mua hieman pelottaa tuoda huoleni ilmi. Olen varma että jos äidille puhuisin, hän varmasti ymmärtäisi, sillä olen kuullut hänen sanoneen isälle että lääkkeiden lopetuksen jälkeen hän on ollut todella kiukkuinen. Silti pelkään että jos puutun asioihin, sotken kaiken. Pelkään myös miten isä vaikuttaa äitiin ja ajattelen jo pahinta, että äitikin murtuu ja alkaa taas oirehtimaan.. Olen yrittänyt parantaa isän mieltä tuloksetta.
Turvataloon hakeutuminen tuntuu ylireagoinnilta ja vähän ääriratkaisulta ja jopa nöyryyttävältä... En usko turvautuvani siihen vielä, ellei isä lyö.
Yritän kuulostella jos äiti haluaisi puhua. Se voisi hieman helpottaa oloani, mutta vaatii rohkeutta..
onneksi viimeinen viikko koulua alkaa. Sitten on yksi murhe vähemmän!
Hei Itkettäävaan!
Olen huolissani sinusta. Muista, että olet vielä lapsi, etkä millään tavoin vastuussa isäsi mielialan parantamisesta tai perheen ilmapiirin luomisesta. Kuvauksen perusteella isäsi on sairas ja nyt teidät lapset pitäisi pelastaa tuosta ilmapiiristä. Voitko olla yhteydessä kuntasi lastensuojeluun ja kertoa siellä perheenne tilanteesta? Entä koulun terveydenhoitaja? He voivat tehdä lastensuojeluilmoitujksen, jotta perheenne saisi apua. Ei ole oikein, että sinä alaikäisenä yrität hoitaa vanhempiasi, sinua ei voi velvoittaa siihen. Olet rohkea, kun kerrot täällä perheenne tilanteesta. Toivottavasti rohkaistut hakemaan apua!
Itkettäävaan: Turvataloon meneminen voi olla ihan hyvä juttu, jos täytyy kotona vältellä ja pelätä toista ihmistä. Äitisi kuitenkin pakeni toiseen huoneeseen, se kertoo jo suuresta pelosta.
Ole rohkea ja keskustele asiasta äitisi kanssa. Hän on toinen aikuinen ja vastuussa perheestänne. Yritä saada hänet puolellesi, häneenkin varmaan sattuu isäsi käytös.
Toivottavasti saat isäsi lääkäriin äitisi kanssa. Vaikkei äitisi olisi puolellasi, voit silti ottaa selville isäsi lääkärin nimen (se näkyy usein reseptilääkkeiden tarroissa) ja kertoa hänelle tilanteesta.
Lastensuojeluun en olisi ensisijaisesti yhteydessä. Siellä on pienet resurssit ja usein tarjoavat tilapäistä tai pysyvää huostaanottoa ratkaisuksi.
Vaikutat reippaalta ja järkevältä isosiskolta! 🌻🙂🌻 Voimia viimeiseen kouluviikkoon!
Itselläni on vaikea keskittyä mihinkään ja yrittää pitää oma elämä kasassa kun perheessäni on isä, joka sanoo vastaan koko ajan. Haluaisin vaan niin kovasti, että vanhempani saisivat oman elämänsä kuntoon. Itseäni rasittaa todella paljon ja tekisi mieli huutaa ja muutaman kerran olen niin tehnytkin. Sanonut oikeasti niin lujaa jotain ja nyt kadun niitä sanomisiani ja tuntuu pahalta. Isäni ei ole koskaan ollut agressiivinen, mutta en itse kestä kohta enää.
Moikka jälleen kaikille. Vikalla kouluviikolla asiat eivät menneet kuten odotin. Jouduin isäni kanssa todella isoon riitaan pienestä asiasta. Isä alkoi puhelimessa huutamaan minulle törkeyksiä siitä kuinka hänen elämänsä on pilalla meidän lasten ja vaimon takia. Alkoi suututtaa joten iskin luurilla. Siitä se lähti.
Jouduin lopulta pakenemaan kaupunkiin enkä halunnut mennä kotiin. Vihaisia viestejä alkoi tulemaan siitä kuinka olen itsekäs enkä ymmärrä muita. Laitoin perään viestejä joissa yritin kertoa omaa oloani, mutta vältellen liian syyttäväksi menoa ja liian voimakkaita lauseita (kuten vihaan sinua - joka teki mieli laittaa, mutta en laittanut)
Lopulta murruin ja vuosin tiedot isolle siskolle, kerroin kaiken perheen tilasta ja tästä isän vihamielisyydestä. Hän kysyi esimerkiksi alkoholista, ja kerroin kaiken. Hän sanoi että isällä on alkoholiongelmakin, ja hän tarvitsee apua. En tiennyt ongelmasta, vaikka tiesin miten isä juo. Sisko on 27-vuotias. Hän soitti isälle ja velvoitti häntä hakemaan apua. Minulle sanoi ettei tarvitse enää olla peloissaan. Olin silti paossa koko päivän. Illalla kotona isä käyttäytyi normaalisti eikä ole tähänkään päivään asti puhunut tapahtumista mitään.
minä olen voinut aika kehnosti ja olen hakenut lohtua lukuisista miessuhteista... Tällä hetkellä juttelen yli 20 miehen kanssa, ikäjakauma jopa 35 asti. Kaikki siis etsivät kumppania minusta. En tiedä miksi se saa rauhoittumaan kun tiedän jonkun miehen rakastavan, mutta olen aina käyttänyt tätä reittiä pakokeinona asiasta. Se on tosi noloakin joskus. Olen tosin samalla turhautunut elämään. Omistan itsekkin diagnosoidun masennuksen eikä tämä ole helpottanut yhtään... ☹️
Hei,
Ihanaa, että sinulla on isosisko jolle saat purkautua. Toivottavasti hän saa moottorin rullaamaan, jotta isäsi todellakin hakee apua. Toivon todella, että hän saa isäsi havahtumaan. Isäsi tarvitsee nyt päihde- ja mielenterveyskuntoutusta.
Ymmärrän hyvin, että haet lohtua ja turvaa, mutta ole varovainen, ette joudu hyväksikäytetyksi.
Itsellä on masennuksen ties monesko relapsi, joten siitä veneestä tiedän jotain.
Itkettäävaan kirjoitti 2.6.2015 16:35
Moikka jälleen kaikille. Vikalla kouluviikolla asiat eivät menneet kuten odotin. Jouduin isäni kanssa todella isoon riitaan pienestä asiasta. Isä alkoi puhelimessa huutamaan minulle törkeyksiä siitä kuinka hänen elämänsä on pilalla meidän lasten ja vaimon takia. Alkoi suututtaa joten iskin luurilla. Siitä se lähti.
Jouduin lopulta pakenemaan kaupunkiin enkä halunnut mennä kotiin. Vihaisia viestejä alkoi tulemaan siitä kuinka olen itsekäs enkä ymmärrä muita. Laitoin perään viestejä joissa yritin kertoa omaa oloani, mutta vältellen liian syyttäväksi menoa ja liian voimakkaita lauseita (kuten vihaan sinua - joka teki mieli laittaa, mutta en laittanut)
Lopulta murruin ja vuosin tiedot isolle siskolle, kerroin kaiken perheen tilasta ja tästä isän vihamielisyydestä. Hän kysyi esimerkiksi alkoholista, ja kerroin kaiken. Hän sanoi että isällä on alkoholiongelmakin, ja hän tarvitsee apua. En tiennyt ongelmasta, vaikka tiesin miten isä juo. Sisko on 27-vuotias. Hän soitti isälle ja velvoitti häntä hakemaan apua. Minulle sanoi ettei tarvitse enää olla peloissaan. Olin silti paossa koko päivän. Illalla kotona isä käyttäytyi normaalisti eikä ole tähänkään päivään asti puhunut tapahtumista mitään.
minä olen voinut aika kehnosti ja olen hakenut lohtua lukuisista miessuhteista... Tällä hetkellä juttelen yli 20 miehen kanssa, ikäjakauma jopa 35 asti. Kaikki siis etsivät kumppania minusta. En tiedä miksi se saa rauhoittumaan kun tiedän jonkun miehen rakastavan, mutta olen aina käyttänyt tätä reittiä pakokeinona asiasta. Se on tosi noloakin joskus. Olen tosin samalla turhautunut elämään. Omistan itsekkin diagnosoidun masennuksen eikä tämä ole helpottanut yhtään... ☹️
Sinä olet varmasti hyvä itsenäsi. Mielestäni on hienoa, että kerroit isosiskollesi asiasta ja hän on teitä auttanut. Pidä tiivis suhde isosiskoosi yllä. Pitäkää sisaruksina yhtä, jos isänne riehuu mielenterveys- ja päihdeongelmiensa takia. Te tarvitsette toisianne ja tulette aina rakastamaan toisianne, vaikka se nyt voikin olla vaikeaa. Isosiskosi ainakin rakastaa sinua, koska on puolustanut sinua ja vaatinut isääsi menemään hoitoon.
Luotettavaa miestä ei kannata nyt ruveta hakemaan, vaan luottamus on sinussa, vaikka välillä ehkä hukassa. Vaikka sinulla olisi 30 miestä yhtä aikaa, isäsi ei muutu yhtään mukavammksi. Lopulta joudut hakemaan lisää ja lisää etkä pääse kuitenkaan pahaa oloasi karkuun.
Mitä mielestäsi rakkaus on? Saatko sitä varmasti näiltä miehiltäsi? Ole varovainen miesten kanssa, he eivät aina hoida asioita vastuullisesti...
Niin, kyllä se tosi on että sitä isänkorviketta ei sieltä monista miessuhteista varmastikaan löydy. Pelkäänpä että tulet tyttö kulta vanhingoittamaan itseäsi tuon kanssa!
Niin pahalta kuin se kuulostaakin, kaikilla ihmisillä ei ole puhtaita jauhoja pussissa. Suojele itseäsi.
Isäsi tarvitsee apua omalla tahollaan, ja te loppuperhe omallanne. Sitä en osaa mennä neuvomaan mistä siellä Suomessa sitä kannattaisi alkaa hakemaan, (asun ulkomailla) mutta eiköhän esim koulunterveydenhoitaja, sosiaalitoimisto, mikä vaan terveys-ja sosiaalialan yksikkö osaa vastata ja neuvoa eteenpäin? Ja ehkä täällä joku tietää?
Jos äitisi ei jaksa, lyökää te sisarukset viisaat päänne yhteen ja alkakaa etsiä apua asiaan! Ihan varmasti jotain löytyy, noinhan ette kai halua jatkaa?
Raskasta se varmasi on, mutta kyseessä on teidän elämänne ja tulevaisuutenne. Ja varmasti se isäkin kärsii, omalla tavallaan ja tahollaan. Uskon, että toivoa on!
Jaksamista!🙂🌻