Arjen pyörittäminen ei ole mikään piece of cake. Pienen vauvan kanssa olo on niin intensiivistä, että ei siinä meinaa isompien lapsien riitelyyn energiaa riittää.
Itse olin todella uupunut vuosi sitten, kun pienempi lapseni oli muutaman kuukauden ikäinen, ja vanhempi 2 vuotta. Tuntui, että olin jatkuvasti kärttyinen, ja itkuherkkä. Tiuskin ja karjuinkin lapsille, josta koin sitten kauheaa syyllisyyttä. Puhuin neuvolassa asiasta, ja sain ajan neuvola psykologille. Kävin kerran ennen kesää juttelemassa, ja sain vähän perspektiiviä omiin toiminta tapoihini.
Et sinä ole mikään epäonnistuja, jos hait apua! Päinvastoin!! Ajattele, kuinka hienoa on, että itse tajusit olevasi avun tarpeessa. Kyllä me äiditkin väsymme, varsinkin kotona olevat. Elämään pitäisi saada muutakin, kuin kodin hoitaminen. Omat jutut, oli ne mitä tahansa, on tosi tärkeitä.Jos hoitaa itseään, jaksaa paremmin hoitaa tärkeitä lapsiaankin. Jos äiti ei voi hyvin, ei muukaan perhe voi hyvin. Se pitää hyvin paikkansa.
Jaksamista!!!

Kokemukseeni perustuen voin todeta ja sanoa, että arjen pyörittäminen on hyvin itsestäsi kiinni. Se, mitä katsot tärkeimmäksi ratkaisee, onko tärkeää se että vauva voi hyvin vai se että koti on siisti ? Helppo vastata. Ei liene tärkeintä se, että joka paikka on tiptop, kun lapsi on vauvaiässä. Tärkeintä on keskittyä olennaiseen, eli vauvan hoitoon. Itselläni on kaksi lasta, ja väliä 11 kk. Eli pieniä olivat ja hoitoa vaativia. Olin väsymyksestä kireä ja kiukkuinen, mutta silti hoidin lapset, joskus oli koti imuroimatta, astiat pöydällä, mutta ei ne siitä minnekään häviä. Joskus on hyvä realisoida itselleen asiat oikealla tavalla.
Ajattelin että tämä on vain pieni hetki elämässäni, ja minä sen kestän, koska haluan niin. Vauvat ovat ihania, sille ei voi mitään jos vauva itkee paljon tai on sairas tai käyttäytyy arvaamattomasti. Se on elämää, ja äideillä on paljon tukipaikkoja, joista hakea apua, jollei ole miestä auttamassa. Äidin on kuitenkin hyvä levätä välillä, ja silloin astuu kehiin joko kodinhoitaja tai muu avustaja, jonka kyllä saa ulkopuolelta.
Jos oma mieli ei ole vakaa, on syytä hakea ammattiauttajan apua. Tällä palstalla aiemmin kirjoitti äiti, joka ravisteli ja pahoinpiteli lastaan. Kirjoitin sinne asiasta enemmänkin. Nyt jo koululaisten äitinä, hoidan aamulla kotityöt, ja ajattelen useinkin sitä, miten nopeaan aika on mennyt. Iltapäivisin sitten lapset saapuvat koulusta, ja alkaa toisenlainen arjen pyöritys. Äidin elämä on tätä, ja siihen kuuluu vastuu. Vaikka lapsi olisi yllätyslapsi, se on silti yhtä ihana, ja tavallaan syytön maailmaan tulemiseensa. Yleensäkin se pahan olon kosto lapselle, vauvalle on julmuutta. Vauva ei osaa käsitellä asioita, ja itku on viesti että huonosti menee. Jos et hoida lastasi, olet välinpitämätön, ja lapsi kärsii siinä missä äitikin. Toivon voimia ja hyvää mieltä, ja uskoa huomiseen, sitä on olemassa vielä!🙂