Hei kaikille!
Halusin purkaa sydäntäni täällä kun tuntuu ettei se missään muualla onnistuisikaan..
Olen 27v. puoli vuotta sitten eronnut nuori nainen, elin/asuin n. 2 vuotta narsistisen, väkivaltaisen miehen kanssa. Tuo kaikki piti sisällään niin kauheita tapahtumia, etten välttämättä pysty niitä kaikkia tässä kertaamaan. Suhteessa oli kuitenkin niin erittäin alistavaa, hallitsevaa, myrkyttävää, suorastaan tappavaa henkistä sekä fyysistä pahoinpitelyä, joka vaikuttaa varmasti lopun elämääni. Tietyt haavat eivät arpeudu koskaan. Edelleen pelkään ihmisiä ja ns. vainoharhaisuus nostaa päätään välillä kun kuvittelen että kaikki ’vakoilevat’ tekemisiäni ja menemisiäni. Olen nyt ollut kuukauden päivät eri paikkakunnalla kuin ko. mies, se hieman helpottaa tilannetta ja pelkoja.
Mutta,
nyt ehkä suurempana mielenharmina on nykyinen tuore suhteeni erääseen mieheen. Hän on todella mukava, luonteeltaan kiltti, huolehtivainen, rakastava, hellä persoona. Ja olen kiintynyt häneen.
Vaan koskapa minulla on haavat entisestä helvetistä niin avoinna mielessä ja sielussa sekä sydän rikkinäisenä, on vaikea luottaa häneen ja ’osata’ rakastaa. Pelkään koko ajan etten ole riittävän hyvä hänelle, pyytelen anteeksi milloin mitäkin vähemmän tärkeää ja muutenkin olen varpaisillani.
Ärsyynnyn helposti ja huolimatta hänen tuomastaan vahvasta tunteesta, on minussa viime aikoina esiintynyt jopa jonkinlaisia inhon ja vastenmielisyyden tuntemuksia häntä kohtaan. Välillä, kun hän yrittää koskettaa, työnnän hänet pois, ja tämä taas entistä enemmän ahdistaa varsinkin itseäni.
Kun todella haluaisin vain kerrankin elämässäni rakastaa ja tehdä toisen onnelliseksi, tuntuu, että olen aivan liian hajoitettu ja pilattu siihen. Olen täynnä tunne-elämän vakavia häiriöitä, itken niiden ja menneisyyden taakan takia usein. Takerrun jokaiseen hänen lauseensa sanaan, ikäänkuin etsien niistä jotakin viitettä minussa olevaan vikaan. Syyllistän näin siis melkein kaikesta mahdollisesta ja mahdottomasta
itseäni. Tilanne on välillä kuin umpikuja enkä tunne mahtuvani itseeni saati toiseen ihmiseen, tunnetasolla.
Ymmärtäisikö kukaan minua, olisiko kellään samankaltaisia murheita? Kiitos vastauksesta jo etukäteen, tukea ja apua ei koskaan ole liian paljon.. 😭