Mitä tehdä, kun tuntuu, että kaikki seinät kaatuu päälle ja tuntuu, että aika loppuu. Ikää päälle 30v, ei lapsia, +6v parisuhde…maisterinpaperit valmiit, uraa ei (it’s a long story). Viimeiset vuodet olen käynyt töissä, opiskellut ja remontoinut kämppää. Nyt tuntuu, että pitäisi valita joko jälkikasvu tai uranluominen – ja toisaalta, että olen jo liian vanha kumpaakin. Viimeinen vuosi on ollut rankka, ja nyt alkaa kriisi olla näköjään täydessä kukassaan. Mieheni on ihana, luotettava, kärsivällinen ja kaikinpuolin hyvä mies. Itseni tunnen väsähtäneeksi ja vanhaksi, libido on kateissa ja itsetunto heiluu.

Olimme juuri kaksissa häissä, ja kokemus oli hyvin ristiriitainen…”Te olette sitten seuraavana”, juu ei olla, koska mies ei usko avioliittoon. ” Kyllä teidän pitäisi hankkia lapsia, kun tuo X pitää niin paljon lapsista”, niin, toisten lapsista. Olen monta vuotta odotellut, että minulle selviäisi, haluanko lapsia vai en…eipä ole. ”Kadut sitten myöhemmin, jos et hanki yhtäkään”, ehkä niin, mutta ei niitä pidä hankkia vain tuosta syystä. Tiedän, että olisin hyvä vanhempi, mutta en tiedä, haluanko olla. Ärsyttää vain, että muut kuvittelevat, että heillä on oikeus kommentoida asiaa.

Tein myös klassiset eli juttelin liikaa toisen miehen kanssa. Miksi? Koska välillä sitä kaipaa jonkun toisen huomiota tai tahtoo nähdä, liikuttaako omaa miestä mitenkään. Onhan se hieman epäkypsää, mutta toisaalta inhimillistä. Tiedostan kyllä, että kyse on oman kriisini lieveilmiöstä eikä siitä, että suhde olisi kriisissä. Kyseinen mies ei edes ole sellaisessa tilanteessa, että etsisi suhdetta – hänellä tuore ero takana. Eli tavallaan kaksi herkässä tilassa olevaa ihmistä hakivat huomiota toisiltaan tietäen, ettei mitään muuta voi tapahtuakaan. Itse asiassa uskon, että hän oli vain kohtelias minua kohtaan ennemminkin kuin imarreltu saamastaan huomiosta. Ei siis mitään ihastumista, vaan pelkkää huomionhakua. Silti tunnen syyllisyyttä, että juttelimme niin paljon. En usko, että oma mies ymmärtää, vaikka olen sanonut, että minulla on kriisi. En tiedä, yritinkö tahallaan tehdä hänet mustasukkaiseksi ja tajuamaan, ettei halua menettää minua, vaikka tiedän, ettei se ole toimiva lähestymistapa.

En tiedä, onko tänne kirjoittamisesta mitään apua, mutta jotain minun on tehtävä, että selviän eteenpäin.