ihastunut ystävääni_ olen naimisissa
Pakko saada avautua jollekin, kenellekään ystävälleni, edes niille rakkaimmilleni en voi asiasta puhua. Olen niin päättänyt, että niin kauan kun en sano ääneen ulkopuolisille tätä, niin kauan pystyn asian unohtamaan ja sivuuttamaan. ☹️ pakko saada ulos tämä teksti, jota en ikinä olisi kuvitellut kirjoittavani.
Ensiksi se perinteinen lähtökohtaselvitys, josta täytyy sanoa rehellisesti että minulla on todella hyvä avioliitto. Mieheni on luotettavin, huomaavaisin ja rakastavaisin mies, puhumme PALJON ja harrastamme yhdessä. Ystäväpiirimme on laaja, meillä on todella hyvät välit molempien vanhempiin ym. Makuuhuoneen puolella on kaikki kunnossa, pikemminkin paremmin kuin hyvin. Kyllä, elän onnellista ja ihanaa aikaa. Olen elänyt jo monia vuosia. ☺️❤️☺️
Sen vuoksi pyytäisinkin vastausta siihen, miten voi olla mahdollista, että olen parin viime kuukauden aikana ihastunut yhteiseen miespuoliseen ystäväämme? Humalassa tämä mies on myös tuonut tunteensa selvästi esiin ja todennut, että mikäli olisin vapaa, olisin hänelle se oikea. Olemme tunteneet 6vuotta tämän ystävän kanssa, joten todellakin tunnen hänet hyvin. ja tiedän pienistä elekielen asioista myös selvinpäin, etten ole hänelle pelkkä ystävä. Tiedän kyllä, että hänen kanssaan saisin erilaisen tulevaisuuden, mutta miksi ihmeessä vaihtaisin täydellisen suhteen mihinkään?? Kyse ei ole siitä, että en rakastaisi miestäni, haluaisi pitää kiinni kaikesta siitä uskomattomasta mitä meillä on.
Kyse on siitä, että millä ihmeellä saan tapettua nämä tunteet? 😭 Tämän ikävän ja kaihon!! Mietin yhteistä kappalettamme (olemme tanssineet yhdessä, mutta ei todellakaan mitään suutelua/muuta) ja itken. Odotan häneltä tekstiviestiä (ihan perusasioista) tai että näkisimme pian. Kun olen hänen lähellään, olo on kuin pikkulapsella. Perhosia vatsassa, hymy huulilla. Ja kaiken muun ajan itken vähän väliä. 😭 Mieheni ja ystäväni ovat huolissaan tästä herkkyydestä, mutta en osaa enkä edes voisi heille sitä selittää. Syy on se, että tiedän olevani maailman paskin ihminen tuntiessani näin jotain toista kuin aviomiestäni kohtaan! Toisaalta tunnen ikävää tätä toista miestä kohtaan. Tämä tunne, tämä olotila ja henkinen puoli syö mut elävältä. 😯🗯️ Järki huutaa koko ajan tunteiden kanssa. Miten ihmeessä tästä pääsee yli? Mitä ihmettä voi tehdä? Minä aina niin eloisa ja pirteä ihminen, joka päivä
Miten minä, ihminen jota on kerran petetty niin pahasti, että tietää miten se toisen tuhoaa, voi edes sallia tuollaisen tunteen itselleen? Miten voi olla mahdollista että edes tunnen ihastusta, ei niille tunteille pitäisi olla tilaa koska kaikki todellakin on hyvin. 😮
Jos olet miettinyt sen tarkkaan, että haluat avioliittosi säilyttää, sen eteen kannattaa tehdä kaikkensa.
Mielestäni sinun pitäisi miettiä, miksi tapailet tätä ystävääsi, vaikka sinulla on ihastuksen tunteita häntä kohtaan? Kun tapaat häntä, se ruokkii entisestään näitä tunteita.
Oikeasti on niin, että tunteita voi tulla, mutta ajan kanssa ne menevät ohitse, jos ei laita liikaa niille painoarvoa. Kaikkea ei voi saada. Jos haluaa avioliittonsa säilyttää, täytyy laittaa oma aviopuoliso ykköseksi ja sen jälkeen tulevat vasta muut ystävät.
Puhun omasta kokemuksesta. Itse lakkasin olemasta yhteydessä ihastukseeni. Tunteista on jäljellä nyt vain laimea muisto. Avioliittoni olen säilyttänyt ja olen siitä tavattoman onnellinen.
Ymmärrän sen, että tunteet voivat olla voimakkaita ja jotenkin sekoittavat pään. Kuitenkin ne ovat vain tunteita. Oikeassa rakastamisessa tarvitaan tahtoa. Täytyy päättää, tahdon rakastaa aviopuolisoani ja teen sen mukaisia ratkaisuja. Esim. lakkaan olemasta yhteydessä ihastukseeni.
Kiitos, noin asia varmasti olisi. Mutta kun tämä kyseinen henkilö on meidän molempien ystävä, hyväkin sellainen, niin tapaamisia ei voi välttää. Miten perustelisin aviomiehelleni että en tahdo enää tavata tätä kyseistä ystävää? Entä muille ystäväpiirimme jäsenille? Ei, se ei onnistuisi.
Ette usko miten kovasti välillä taistelen, jotta saan nämä tunteet pois. Ennenkuin ne tuhoavat minut, aviomieheni ja läheiset. 😭
itsensä kadottanut kirjoitti 13.9.2011 15:50
Kiitos, noin asia varmasti olisi. Mutta kun tämä kyseinen henkilö on meidän molempien ystävä, hyväkin sellainen, niin tapaamisia ei voi välttää. Miten perustelisin aviomiehelleni että en tahdo enää tavata tätä kyseistä ystävää? Entä muille ystäväpiirimme jäsenille? Ei, se ei onnistuisi.
Ette usko miten kovasti välillä taistelen, jotta saan nämä tunteet pois. Ennenkuin ne tuhoavat minut, aviomieheni ja läheiset. 😭
En tiedä, voin olla huono neuvomaan, kun en ole moista kokenut, mutta mutta, olisin neuvomassa ihan samaa, ota etäisyyttä ihastuksen kohteeseen - ja jos se ei onnistu kertomatta miehellesi, niin kerro.
Parempi kertoa nyt, kun mitään ei ole tapahtunut, kuin katsoa ja katua - miten tässä nyt näin pääsi käymään.
Uskoisin, että miehesi kanssa saatte, yhdessä otettua etäisyyttä tuohon ihastuksen kohteeseen.
Tuossa linkissä hikuan aiheesta http://www.suhdesoppa.fi/parisuhde/miksi-toiseen-ihastutaan/
Mitä enemmän taistelet, sitä enemmän ne tunteet pitävät sinua otteessaan. Ihastuminen on luonnollista ja ymmärrettävää ja itseasiassa upea tunne! Niin vain käy joskus. Itsekin olen sitä mieltä, että on monta, jonka kanssa voisi olla parisuhteessa. He ovat erilaisia ja kunkin jotkin piirteet viehättävät. Kaikkea ei tosiaan voi saada, eikä sen kaiken tavoittelu ole kannattavaakaan.
Jos sinulla on hyvä avioliitto, kannattaa sen eteen tehdä töitä, niinkuin haluatkin. Tietysti selvää, että vaihtelu tuntuisi virkistävän, mutta seuraukset sitten ovat, mitä ovat.
Olet ainakin myöntänyt itsellesi olevasti ihastunut ja se on jo alku. Tietysti on vaikeaa tunteiden kanssa, jos tapaa säännöllisesti. Jos suhde ystävääsi on muutenkin hyvä, se ruokkii niitä ihastumisen tunteita. Samaa mieltä, että tapaamisia olisi hyvä välttää nyt. Ja sekö onnistuakseen vaatisi sen, että kertoisit asiasta miehellesi? En ole oikein vakuuttunut, että sekään kovin hyvä konsti olisi.
Helppohan tässä on sanoa, että vaali omaa parisuhdettasi. Tunteet menevät ajan kanssa johonkin suuntaan. Päivä kerrallaan. Vielä kysyn, onko arkinen elämäsi esim. uran kannalta tyydyttävää? Ettet ole sillä puolella turhautunut?
Kiitos vastauksista ja ennen kaikkea tuosta linkistä!! Helpotti lukea asiasta.
Uskon että kertomalla miehelleni, ei asiaa saataisi selväksi. Päinvastoin, pahentaisi tilannetta. ja aiheuttaisi tarpeetonta pahaa mieltä miehelleni. Toki pystyn tilanteita hoitamaan niin, että ainoastaan mieheni näkee tämän ystävämme, emme yhdessä. Mutta ainahan se ei onnistu ☹️
Työelämässä ei todellakaan ole kaikki hyvin, nykyisestä työstä en saa irti enää mitään. Työltä puuttuu se motivaatio, tekemisen voima. Tätä on jatkunut jo pidempään, uutta työpaikkaa olen kyllä etsinyt, mutta vielä ei ole löytynyt. Tuntuu vaan niin "typerältä" että tämä työtilanne aiheuttaisi tällaisen hel.....n parisuhdepuolella 😑❓
Kaiken lisäksi puolet päivästä menee miettien sitä, miten tämä tilanne on mahdollinen. Sätin itseäni ja itken. Eihän mitään ole tapahtunut, joten välillä ärsyttää tämä ns. marttyyrimainen olotila. Se vie voimat ja saa voimaan henkisesti todella huonosti ☹️ Pelkään että jos en pian pääse tästä olosta ja näistä tunteista eroon, alkaa se vaikuttamaan myös lähimmäisiini. 😭
Otappa yhteyttä vaikkapa seurakuntiin tai kriisikeskukseen, josta kaiketi saa aika nopeasti ajan. Jos et halua kertoa nyt miehellesi ja kun nyt olet itse selkeästi tosi pulassa ja ahdingossa tunteinesi, niin varmasti tilanteeseen tuo helpotusta keskustella jonkun auttajan kanssa kasvotuksin.
Itsellä oli tilanne, joka vaikutti aivan toivottomalle ja parin kerran keskusteluapu toi aivan uusia näkökulmia asiaan ja sitä kautta helpotusta.
Nyt vaan huollat suhdettasi mieheesi. Ihastus menee lopulta ohi, tiedän sen kokemuksesta. Olin yli 10 vuotta suhteessa jonka aikana ihastuin kahdesti. Ensimmäinen meni ohi vuodessa, mutta toisessa ikävä kyllä toinen osapuoli oli aktiivinen ja ylitin rajan. Älä koskaan ylitä rajaa, paluuta ei ole. Miehesi on sinun suuri rakkautesi, kirjoitat sen ja tiedät sen, ja teillä on upea suhde.
Usko minua. Ihastus menee ohi, jos työstät omaa ihanaa suhdettasi ja teet päätöksen. Tunteillehan ei voi mitään, mutta ne haalenee kun et saa vastakaikua. Rakkaus ja ihastus ovat aivan eri asioita, rakastat kumppaniasi ja olet vain ihastunut toiseen. Se ei ole stressaamisen väärti edes. Vältä tilanteita joissa joudut olemaan kaksin kaverinne kanssa tai muutenkin.
Ihastumiset ovat mahdollinen osa suhteita, mutta kun ne menevät ohi ja niiden kuuluukin mennä. Se on elämää. Pidä upeasta miehestäsi kiinni kynsin hampain!
Voisinpa itse matkustaa ajassa taaksepäin ja saada kaiken ihanan mitä esim. sinulla nyt on. Minullakin olisi jos en olisi pilannut kaikkea. Toivotan onnea ja kaikkea hyvää.
tunturisopuli kirjoitti 14.9.2011 22:51
Nyt vaan huollat suhdettasi mieheesi. Ihastus menee lopulta ohi, tiedän sen kokemuksesta. Olin yli 10 vuotta suhteessa jonka aikana ihastuin kahdesti. Ensimmäinen meni ohi vuodessa, mutta toisessa ikävä kyllä toinen osapuoli oli aktiivinen ja ylitin rajan. Älä koskaan ylitä rajaa, paluuta ei ole. Miehesi on sinun suuri rakkautesi, kirjoitat sen ja tiedät sen, ja teillä on upea suhde.
Usko minua. Ihastus menee ohi, jos työstät omaa ihanaa suhdettasi ja teet päätöksen. Tunteillehan ei voi mitään, mutta ne haalenee kun et saa vastakaikua. Rakkaus ja ihastus ovat aivan eri asioita, rakastat kumppaniasi ja olet vain ihastunut toiseen. Se ei ole stressaamisen väärti edes. Vältä tilanteita joissa joudut olemaan kaksin kaverinne kanssa tai muutenkin.
Ihastumiset ovat mahdollinen osa suhteita, mutta kun ne menevät ohi ja niiden kuuluukin mennä. Se on elämää. Pidä upeasta miehestäsi kiinni kynsin hampain!
Voisinpa itse matkustaa ajassa taaksepäin ja saada kaiken ihanan mitä esim. sinulla nyt on. Minullakin olisi jos en olisi pilannut kaikkea. Toivotan onnea ja kaikkea hyvää.
Tunturisopuli, kirjoitat hyvin ja asiaa, olet oikeassa, paremmin ei voisi neuvoa.
Päätät vaan sitotua vain ja ainoastaan omaan avioliittoosi, ja todellakin välttelet kaikenlaista kontaktia ihastuksesi kanssa, etenkään kahdestaan, jottei raja tulisi yllätetyksi ja et tulisi rikkoneeksi perhettäsi.
Itse olen niin hektisellä alalla töissä, ettei minulle ihastuksia - onneksi ole kahdenkymmenen avioliittovuoden aikana sattunut, mutta muutenkin liittoa on hoidettu, pidetty sitä elävänä.
Tuo miehelle kertominen ihastumisesta, siitä on lähipiirissä esimerkki, ensin tuli räjähdy, sitten riitelyä, mutta perusteellisen juttelun ja asian puimisen jälkeen kaverini oli sitä mieltä, että hyvä kun kertoi, paneutuivat täysillä sen jälkeen suhteeseensa ja välttelivät ihastuksen kohdetta, nyt ihastus on kuulemma unohtunut ja kaikki on taas hyvin.
Tässäkin selvittiin helpommalla kuin pettämisestä kärähtämisessä, vaikka ei se helppoa ollut näinkään.
Mutta pohdi sitä, uskallatko ottaa riskiä, vai saatko välteltyä muuten ihastuksesi kohdetta riittävästi.
Ihastuksen kohdettahan katsotaan monesti lasien läpi, nämä lasit suodattavat pois sen kaiken, mitä ei haluta ihastuksen kohteessa nähdä, siksi ihastuksen kohde on aina ns. täydellinen.
Vasta ryhtymällä suhteeseen ja pääsemällä arkeen ihastuksen kanssa totuus selviää, ei se kummepaa ollut kuin ex-puolison kanssa, joskus mennään jopa huonompaan suuntaan.
Kukapa sitä tuossa vaiheessa (ihastumis) edes pahinta puolta (lue totuutta) itsestään näyttäisi, vain kiilloitettua julkisivua.
Tunturisopuli ja Mara, näimpä juuri!
Olen kyllä samaa mieltä edellisten kirjoittajien kanssa. Silti se ei muuta tuota tunnepuolta ainakaan vähään aikaan, joten kärsimän sinun ilmeisesti pitää vielä jonkin aikaa. Ihastus voi kestää ja kestää, mutta hyväksymällä sen voi ohittaa aikanaan. Ja kun et mene tuon pidemmälle, siitä jää ihan kaunis muistokin.
Älä säti itseäsi tunteistasi. Jokin asia on elämässäsi siinä pisteessä, että tarvitset tuon "ihanan" tunteen, vaikka se nyt hankalaa sinulle onkin. Tarkkaile, mikä sinun elämässäsi on tunnepuolella negatiivisinta, sillä tuolle "ihanalle" on vajaus siellä.
Tsemppiä. 🙂🌻
Kiitos tuestanne ja neuvoistanne <3
Tunturisopuli: KIITOS <3 kirjoituksesi iski kyllä suoraan sydämeeni! Aivan kuin tuntisit minut, meidät, niin todellinen tekstisi oli. Luin sen useaan kertaan läpi ja voin rehellisesti sanoa, että ansiostasi olen ottanut askeleen eteenpäin. Olen näinä iltoina ja öinä käynyt asiaa läpi, miettinyt miten järjestelen tulevia tapahtumia ja näkemiskertoja niin, että en joudu kaksin ja mieheni on aina mukana. Toivon niin kovasti, että jossain vaiheessa voin antaa itselleni anteeksi ja kaikki olisi kuten ennen meidän ja ystäväni kesken. Vielä se ei onnistu, ei näillä tunteilla joita minulla vielä on.
Mara: Näitä asioita kun olen miettinyt, paljon jo ennenkuin rohkaistuin kirjoittamaan edes tänne, niin en missään vaiheessa ole katsonut niiden "vaaleanpunaisten" lasien läpi tätä ystäväämme. Niin typerältä kuin se kuulostaakin, hänessä on muutama sellainen piirre, mitä en ikinä hyväksyisi miehessäni. Senkin takia tämä koko asia tuntuu niin järjettömältä, hullulta! ☹️ Sen päätöksen olen tehnyt, että miehelleni en asiasta kerro. Uskon että pystyn välttämään ystävämme kanssa kaksin jäämistä / näkemiskertoja vähentämään. En halua satuttaaa miestäni asialla. En myöskään halua että minun järjettömyys vaikuttaa heidän ystävyyteen.
Teille kertominen näin kirjoituksen välillä onnistuu, mutta ääneen puhuminen tekisi asiasta isompaa kuin mitä se on. Minulla on sydänystävä, jonka kanssa jaamme ihan kaiken. Tästä en kuitenkaa voi puhua edes hänelle, jotenkin tuntuu siltä, että jos sanon ääneen että olen ihastunut, se pahentaa asiaa. Se tekee asiasta suurta ja pysyvää. Pitämällä tämän hiljaa sisälläni, se vähitellen katoaa. Siihen ainakin haluan uskoa. Kiitos myös sinulle, minulle on iso asia, että jaksatte antaa neuvoja ja tukea.
Et voi edes uskoa kuinka suurta onnea koen siitä, että joku on saanut jotain apua viestistäni. Joskus kun tuntuu ettei mistään tule mitään tai kaikki virheet joita olen tehnyt ovat täysin turhia ilman minkäänlaista positiivista kaikua.. On ihanaa että olet päättänyt ottaa askeleen eteenpäin! Olen todella onnellinen puolestasi. Toivon että jaksat käydä tuon matkan. Ja mielestäni ei ole myöskään hyvä idea kertoa miehellesi kun mitään ei ole tapahtunut, eikä hän saisi kuin tosiaan pahaa mieltä. Joudut kamppailemaan tunteidesi kanssa yksin, mutta se ei olekaan miehesi taistelu vaan sinun. Ja selviät ihan varmasti voittajana!
Rakkautta ja upeaa tulevaisuutta perheellesi toivottaa täältä tunturisopuli 🙂
Te kaikki jotka olette täällä tähän vastanneet, olette tehneet sen niin tyhjentävästi ettei mieleen juolahda muuta kuin, että auttaisiko/helpottaisiko ihastuksen tunteen heikkenemistä se, jos hakeutuu johonkin muuhun esim. joku käynti jossain kangaskaupassa tai kirjastossa tai jossain musikaalissa jne. joka antaa muitakin ihania tunteita elämään.
Eli vahvistaa omaa hyvää oloa.
Hakeutuen esim. jonkun sellaisen ystävän luo kylään tai sopii kävelyä tai shoppailukierrosta kaupungilla tms. hänen kanssaan - varsinkin jos vaistoaa, että tämä joku ystävä on ollut pitkään aikaa kaukana eikä ole pitänyt yhteyttä?
. Jos vaikka voisi omalla seurallaan huojentaa jonkun toisen oloa, siinä on sitä itse anteeksisaamisen tuntua kun jos voi esim.aikaansa tai seuraansa antaa edes tovin.
Saadessaan antaa saa myös itsekin saada.