Ihastunut toiseen...
Hei!
Halusin kirjoittaa, että saisin edes osan tästä pahasta olosta pois sisältäni. Jos joku osaisi auttaa, niin kommentit olisivat tervetulleita.
Olen onnettomasti ihastunut/rakastunut. Täytyy heti alkuun sanoa, että olen naimisissa enkä aio pettää miestäni. Tunteitani en näköjään pysty hallitsemaan ja niiden tukahduttamisesta olen saanut pahan olon. Olen 31-vuotias ja olen seurustellut nykyisen mieheni kanssa 17-vuotiaasta lähtien. Avioliitossamme on ylä- ja alamäkiä niinkuin kaikissa liitoissa varmaan on. Jostain syystä minä ihastuin toiseen mieheen noin vuosi sitten. Olen koko ajan odottanut, että ihastuminen menee ohi… mutta sitä se ei näytä tekevän. Mieheni ei tästä ihastumisesta tiedä enkä tosiaan aio kertoa. Tiedän miten järkyttävän paljon se häntä loukkaisi.
Toinen mies on ystäväni ja työkaverini. Sen vuoksi me näemme säännöllisesti. Hän on myös naimisissa. Hän välittää minusta paljon ainakin ystävänä. En tiedä enkä halua tietää hänen tunteistaan minua kohtaan, koska tiedän että tässä elämäntilanteessa meidän välillämme ei voi tulla muuta kuin ystävyyttä. Haluaisin vain selviytyä näistä omista tunteistani. En ole ihastunut rakastumisen tunteeseen. Olen tietoinen siitä, että pitkissä suhteissa voi olla ihastumisia. Olen minä ehkä ennenkin ihastunut, mutta se on ollut ohimenevää ja se ei ole vaivannut näin.
Esim. tänään töissä oli aika paha päivä. Hymyilin kun näin hänen tulevan töihin. Työssä hänen kanssaan keskustellessani jäin kuuntelemaan hänen pehmeää ja matalaa ääntään ja upposin hänen sinisiin silmiinsä ja yritin olla niin ettei muut sitä huomaisi. 😳 Hän auttaa minua työssäni ja tekee joskus pyytämättä enemmän kuin pitäisi, viimeksi eilen ja silloin minulta lipsahti ”Kiitos, olet ihana..” Ja hän punastui. Sen lisäksi että olen ihastunut kuin teinityttö, niin tuntuu että tunnen häntä kohtaan suurta hellyyttä. Voisin vaan silitellä hänen poskeaan ja katsella silmiin. Ja liittyyhän tähän seksuaalisia halujakin. Olen nähnyt unia, joissa rakastelen hänen kanssaan. Joskus kun kukaan ei näe,, katselen häntä sillä silmällä ja monta kertaa olen miettinyt miltä tuntuisi suudella hänen kanssaan tai edes halata!
Viime syksynä ajattelin, että haluaisin olla hänen ystävänsä, kun en kerran muuta voi olla. Ehdotin, että tapaisimme työn ulkopuolella ja siihen hän oli heti valmis. Tutustuimme siis myös toistemme perheisiin ja nykyään olemme sellaisia tuttavaperheitä, jotka vierailevat toistensa luona. Lapsetkin tulevat hyvin toimeen keskenään. Luulin, että hänen vaimonsa tapaaminen auttaisi minua tosiaan tajuamaan, että hän on varattu ja perheen isä, mutta ei sekään näköjään ole näitä tunteita lopettanut.
Olen pohtinut, onko avioliitossani nyt pahoja ongelmia, kun ilman ongelmia ei varmaan toiseen voisi ihastua. En tiedä… Tiedän rakastavani miestäni enkä pystyisi häntä jättämään. Mieskin rakastaa minua ja elämämme on hyvää. Luonteeltani olen miestäni voimakkaampi. Olemme samanikäisiä ja kasvaneet yhdessä aikuisiksi. Meidän nuorin lapsemme on tällä hetkellä 7-v. ja parisuhteellekin on aikaa. Mies harrastaa salilla käyntiä kolme kertaa viikossa, minulla on omat harrastukseni. Emme juuri koskaan riitele. Parin viikon päästä olemme lähdössä kahdestaan viikonloppumatkalle.
Ystäväni johon olen ihastunut on luonteeltaan hyvin erilainen kuin mieheni. Ystäväni on yhtä päättäväinen kuin minä. Ajattelen että sellaisen miehen kanssa en voisi koskaan elää arkea. Olemme kuitenkin hyvin samalla aaltopituudella. Usein töissä jos jätän jonkin lauseen tai asian kesken, niin hän jatkaa sen loppuun. Joskus tuntuu että hän tietää ajatukseni.