Ihastunut toiseen...
Hei!
Halusin kirjoittaa, että saisin edes osan tästä pahasta olosta pois sisältäni. Jos joku osaisi auttaa, niin kommentit olisivat tervetulleita.
Olen onnettomasti ihastunut/rakastunut. Täytyy heti alkuun sanoa, että olen naimisissa enkä aio pettää miestäni. Tunteitani en näköjään pysty hallitsemaan ja niiden tukahduttamisesta olen saanut pahan olon. Olen 31-vuotias ja olen seurustellut nykyisen mieheni kanssa 17-vuotiaasta lähtien. Avioliitossamme on ylä- ja alamäkiä niinkuin kaikissa liitoissa varmaan on. Jostain syystä minä ihastuin toiseen mieheen noin vuosi sitten. Olen koko ajan odottanut, että ihastuminen menee ohi… mutta sitä se ei näytä tekevän. Mieheni ei tästä ihastumisesta tiedä enkä tosiaan aio kertoa. Tiedän miten järkyttävän paljon se häntä loukkaisi.
Toinen mies on ystäväni ja työkaverini. Sen vuoksi me näemme säännöllisesti. Hän on myös naimisissa. Hän välittää minusta paljon ainakin ystävänä. En tiedä enkä halua tietää hänen tunteistaan minua kohtaan, koska tiedän että tässä elämäntilanteessa meidän välillämme ei voi tulla muuta kuin ystävyyttä. Haluaisin vain selviytyä näistä omista tunteistani. En ole ihastunut rakastumisen tunteeseen. Olen tietoinen siitä, että pitkissä suhteissa voi olla ihastumisia. Olen minä ehkä ennenkin ihastunut, mutta se on ollut ohimenevää ja se ei ole vaivannut näin.
Esim. tänään töissä oli aika paha päivä. Hymyilin kun näin hänen tulevan töihin. Työssä hänen kanssaan keskustellessani jäin kuuntelemaan hänen pehmeää ja matalaa ääntään ja upposin hänen sinisiin silmiinsä ja yritin olla niin ettei muut sitä huomaisi. 😳 Hän auttaa minua työssäni ja tekee joskus pyytämättä enemmän kuin pitäisi, viimeksi eilen ja silloin minulta lipsahti ”Kiitos, olet ihana..” Ja hän punastui. Sen lisäksi että olen ihastunut kuin teinityttö, niin tuntuu että tunnen häntä kohtaan suurta hellyyttä. Voisin vaan silitellä hänen poskeaan ja katsella silmiin. Ja liittyyhän tähän seksuaalisia halujakin. Olen nähnyt unia, joissa rakastelen hänen kanssaan. Joskus kun kukaan ei näe,, katselen häntä sillä silmällä ja monta kertaa olen miettinyt miltä tuntuisi suudella hänen kanssaan tai edes halata!
Viime syksynä ajattelin, että haluaisin olla hänen ystävänsä, kun en kerran muuta voi olla. Ehdotin, että tapaisimme työn ulkopuolella ja siihen hän oli heti valmis. Tutustuimme siis myös toistemme perheisiin ja nykyään olemme sellaisia tuttavaperheitä, jotka vierailevat toistensa luona. Lapsetkin tulevat hyvin toimeen keskenään. Luulin, että hänen vaimonsa tapaaminen auttaisi minua tosiaan tajuamaan, että hän on varattu ja perheen isä, mutta ei sekään näköjään ole näitä tunteita lopettanut.
Olen pohtinut, onko avioliitossani nyt pahoja ongelmia, kun ilman ongelmia ei varmaan toiseen voisi ihastua. En tiedä… Tiedän rakastavani miestäni enkä pystyisi häntä jättämään. Mieskin rakastaa minua ja elämämme on hyvää. Luonteeltani olen miestäni voimakkaampi. Olemme samanikäisiä ja kasvaneet yhdessä aikuisiksi. Meidän nuorin lapsemme on tällä hetkellä 7-v. ja parisuhteellekin on aikaa. Mies harrastaa salilla käyntiä kolme kertaa viikossa, minulla on omat harrastukseni. Emme juuri koskaan riitele. Parin viikon päästä olemme lähdössä kahdestaan viikonloppumatkalle.
Ystäväni johon olen ihastunut on luonteeltaan hyvin erilainen kuin mieheni. Ystäväni on yhtä päättäväinen kuin minä. Ajattelen että sellaisen miehen kanssa en voisi koskaan elää arkea. Olemme kuitenkin hyvin samalla aaltopituudella. Usein töissä jos jätän jonkin lauseen tai asian kesken, niin hän jatkaa sen loppuun. Joskus tuntuu että hän tietää ajatukseni.
Hei,
Tekstisi oli analyyttisen pohtivaa, olet todella miettinyt tilannetta kypsästi.
Aina ei avioliitossa tarvitse olla ongelmia, vaikka tunteet ulkopuolista kohtaan heräävät. Kyse voi olla myös omasta sisäisestä muutoksestasi, kasvusta, tarpeista. Tämä ihastumisen tunne tuo elämääsi tällä hetkellä jotain sellaista, joka täyttää tarpeitasi. Teillä on miehesi kanssa tois pitkä yhteinen historia, ehkäpä kaipaat jännitystä ja romantiikkaa? Miten saisit sitä omaan liittoosi? Miten hyppäisitte miehesi kanssa arjen ulkopuolelle tutuista rutiineista?
Olet todella viisaasti nähnyt ennakolta kaikki mahdolliset karikot ja ymmärrät mielestäni tosi hyvin sen kuinka arki on jotain muuta kuin tämän hetkinen tunnetila. Ja kaikki se tuska.
Mitkä näet vaihtoehtoina?
Heippa
Joo niinhän ne ammatti ihmiset sanoo että ihastumisia on ihmisen elämässä
Mutta kun sinun juttuasi luen niin kyllä siinä paistaa rivien välistä että
elät onnellisessa parisuhteessa niin ei kannata hölmöillä tunteilla ja hetken
hurmioilla .
Voihan se alussa tuntua upealta mutta arki astuu noin kahden vuoden sisällä.
Vaan toivoisin että juttelisitte puolisosi kanssa kaikista asioista rakentaisitte
yhdessä onnellista parisuhdetta vaatii kummaltakin yhteistä halua ja tahtoa
niin pärjäätte hyvin.
Itselläni ja eukolla meillä on menossa 18 yhteinen vuosi ja me eletään hurjan
onnellisena ei vois paremmin mennä ja samaa minä toivon sinulle ja perheellesi.
Pyri ihastuksesi unohtamaan ja pidä vaan kaverina.
Kaunista kevättä sinulle
Jasse kirjoitti 27.5.2011 9:0
Hei,
Tekstisi oli analyyttisen pohtivaa, olet todella miettinyt tilannetta kypsästi.
Aina ei avioliitossa tarvitse olla ongelmia, vaikka tunteet ulkopuolista kohtaan heräävät. Kyse voi olla myös omasta sisäisestä muutoksestasi, kasvusta, tarpeista. Tämä ihastumisen tunne tuo elämääsi tällä hetkellä jotain sellaista, joka täyttää tarpeitasi. Teillä on miehesi kanssa tois pitkä yhteinen historia, ehkäpä kaipaat jännitystä ja romantiikkaa? Miten saisit sitä omaan liittoosi? Miten hyppäisitte miehesi kanssa arjen ulkopuolelle tutuista rutiineista?
Olet todella viisaasti nähnyt ennakolta kaikki mahdolliset karikot ja ymmärrät mielestäni tosi hyvin sen kuinka arki on jotain muuta kuin tämän hetkinen tunnetila. Ja kaikki se tuska.
Mitkä näet vaihtoehtoina?
Kiitos vastauksesta. Jännityksestä en välitä, mutta romantiikkaa huomaan kyllä kaipaavani. Ajattelinkin tuossa jokin aika sitten, että olemme miehen kanssa kuin hyviä ystäviä. Seksi välillämme toimii kyllä ja siitä nautimme molemmat. Pienillä kahdenkeskisillä matkoilla yritämme juuri päästä arjen yläpuolelle.
En tiedä mitä vaihtoehtoja on. Parisuhdeterapiassakin olemme muutaman kerran aikaisemmin käyneet ja se oli hyvää, ehdotin miehelle että jatkaisimme vielä, mutta hän ei tahtonut. Ehkä parisuhdetta pitäisi vielä vaan yrittää yhdessä rakentaa.
Eroa en näe tässä tilanteessa ollenkaan vaihtoehtona.
No niin, se siitä kypsyydestä sitten, koska pohdin sitäkin, että kertoisin toiselle miehelle tunteistani. Sen vuoksi että saisin niistä jonkun kanssa puhua. Tiedän että ystäväni välittää minusta ja on todella luotettava.. ehkä asian ääneen sanominen helpottaa. Kertoisin vain, että tunnen niin ja tunnen myös ahdistusta jne. mitään enempää toivomatta. Tosin toivon kyllä ettei ystävyytemme katkea tuohon. Ehkä joku voisi tuon kertomisen jo tulkita pettämiseksi, mutta en tiedä... miten se voi olla väärin, jos sanoo toiselle että välittää. On murheellista, kun en osaa ajatella että oisin itse kamalan mustasukkainen, jos tilanne ois avioliitossa toisin päin.
Hmm.. aika outoa vain neuvoa pysymään kaverina ja olemaan uskollinen. Eikös roosaliina juurikin sanonut, ettei aio miestään pettää eikä jättää. Hänhän vain haluaisi päästä ihastuksesta eroon ja on mielestäni kypsästi tilanteen tasalla.
Mutta miten sitten päästä tunteista eroon. No ainakaan tuo kaveeraaminen töiden ulkopuolella ei auta asiaa millään lailla. Kuten huomasit, vaikka näet työkaverisi perheensä kanssa, se ei tunteitasi saanut kuriin. Siispä kannattaisi ehkä ottaa etäisyyttä häneen niin paljon kuin pystyt. Älä nää työkaveriasi muuta kuin töissä ja tee sielläkin hänen kanssaan vain se pakollinen, älä yhtään enempää. Eli älä anna hänen auttaa yhtään sen enempää kuin on todellakin tarvis, pyydä jotakuta toista jos apua tarvitset.
Panosta parisuhteeseesi ja avioliittoosi. Yritä löytää miehestäsi jälleen ne kaikki ihanat piirteet joihin rakastuit. Mitä ne olivat? mikä hänessä sai sinut syttymään?
Siksi asian vaikeudesta huolimatta suosittelen, että kerrot miehellesi, käytte asian miehesi kanssa läpi - tiedän se loukkaa miestäsi, mutta se myös sulkee ovia itseltäsi, se että menetät itsekontrollin ja ryhdyt pettäjäksi, sen riski vähenee huomattavasti.
Ja sitten se perusjuttu, hankkiutukaa miehesi kanssa romanttisiin tilanteisiin, treffeille kahdestaan, elokuviin, matkoille, parisuhdekurssille ja vaikkapa avioliittoleirille.
Mitä tahansa, että saat karistettua tuon rakkauden tunteen työkaveriasi kohtaan pois ja rakastuisit uudellen palavasti mieheesi.
Ja viimeksi ajattele lapsiasi, ajattele rakastumisen kohteen lapsia, haluatko rikkoa jotain ainutlaatuista, kaksi perhettä, lasten luottamuksen, sinuun, ihastuksesi kohteen perheen, ei älä lähde sille tielle, tee mitä tahansa, että välttäisit sen.
Itse olen ollut 22 vuotta avioliitossa, liittoa on hoidettu pidetty elävän kaiken aikaa, rakkaus on säilynyt, ei ole tullut ihastumisia, sillä rakkaus puolisoon kantaa, pitää erossa tällaisista.
Lopuksi vielä: Vanha sanonta:
Vaimoaan rakastava mies haluaa olla hänen, yksin hänen koko sielultaan ja ruumiltaan. Hän ei jaa itseään toisten naisten kanssa, vaikkei hän pidäkkään itseään täydellisenä aviomiehenä.
Hän on kuitenkin sitoutunut vaimoonsa "myötä- ja vastoinkäymisessä, kunnes kuolema heidät erottaa"
ja sama pätee myös toisinpäin!!
Kiitos vastauksista. Järjellä ajatellen olisi tosiaan parempi, etten ihastukseni kohdetta näkisi enemmän kuin on välttämätöntä...
Olemme muuttaneet tähän kaupunkiin vasta kolme vuotta sitten eikä sosiaalinen verkosto ole vielä kovin laaja. Ihastukseni kohde on ihana, älykäs ja perusluonteeltaan niin positiivinen, että hänen seurassaan viihtyy kuka vaan. Tosin muutto oli hyppy tuntemattomaan. Kyllä minulle silloin riitti, että oma perhe oli lähellä. Omille lapsilleni toivon ehjän kodin säilyvän. Toivon lisäksi, etteivät he löytäisi omia puolisojaan liian aikaisin. Näin nuorena solmittujen liittojen olen kuullut olevan hankalia muillekin. Ne ovat sellaisia ettei voi olla erossakaan vaikka yhdessä ois miten vaikeaa. Pitäisi ensin löytää oma identiteettinsä ennen kuin alkaa rakentamaan parisuhdetta.
Mutta kaikella on tarkoituksensa, niin minä uskon. Miehessäni rakastuin silloin hänen huumorintajuunsa ja älykkyyteensä ja urheilijapojan olemukseen. Hän on kanssani samanikäinen ja häneen sopii hyvin se, että miehet ovat ikuisia pikkupoikia. Joskus se kyllästyttää, koska kannan paljon enemmän vastuuta perheen asioista, mutta siihen ei tule koskaan muutosta, koska se on yksi hänen luonteenpiirteensä.
Jos tiedät pysyväsi päätöksessäsi olla pettämättä miestäsi, tarvitseeko sinun tehdä mitään. Sinulla on haaveesi tuosta miehestä, mutta tiedät että luultavasti se ei toimisi ollenkaan niinkuin nykyinen suhteesi. Sanoisin siis että aseta itsellesi ne rajat, olet oikeastaan ne jo asettanut ja anna tilanteen olla. Et ole loukannut vielä mistäsi kuin ihastumalla ja sitä et voi itse hallita. Pidä se tilanne sellaisena, ihastuksena ja haaveina. Tiedosta että ne ovat haaveita joita ei kannata toteuttaa koska toteuttamalla haave katoaa ja arki tulee tilalle. Käytä ihastumista voimavarana töissä ja keskity mieheesi kun olet kahdenkesken hänen kanssaan. Ihastuminen menee kyllä ohi, voi se kestää useammankin vuoden.
hps0 kirjoitti 28.5.2011 10:10
Jos tiedät pysyväsi päätöksessäsi olla pettämättä miestäsi, tarvitseeko sinun tehdä mitään. Sinulla on haaveesi tuosta miehestä, mutta tiedät että luultavasti se ei toimisi ollenkaan niinkuin nykyinen suhteesi. Sanoisin siis että aseta itsellesi ne rajat, olet oikeastaan ne jo asettanut ja anna tilanteen olla. Et ole loukannut vielä mistäsi kuin ihastumalla ja sitä et voi itse hallita. Pidä se tilanne sellaisena, ihastuksena ja haaveina. Tiedosta että ne ovat haaveita joita ei kannata toteuttaa koska toteuttamalla haave katoaa ja arki tulee tilalle. Käytä ihastumista voimavarana töissä ja keskity mieheesi kun olet kahdenkesken hänen kanssaan. Ihastuminen menee kyllä ohi, voi se kestää useammankin vuoden.
Hyvin kirjoitettu ja ensimmäinen virke on ehdottomasti tärkein.
Jos taas et luota, että pystyt pitämään ihastuksen vain ihastuksena joka menee ohi ja pelkäät pettäväsi jossain sopivassa tilanteessa, edes epäilet pettäväsi - silloin pyri nimenomaan kauemmas tuosta miehestä.
Älä kiusaa itseäsi liikaa siinä tapauksessa, vaan tosiaan etäisyyttä ja lisäksi sata lasissa panostat suhteeseesi miehesi kanssa.
Haluaisin kertoa tarinan, tuttavapiiristäni, mutta en tiedä sopiiko se tälle palstalle, noh modet ottakaa pois jos ei sovi.
Tuttavaperheen mies rakastui tulisesti erääseen naiseen, otti eron, noin puolen vuoden kuluttua mies tajusi, kun arki oli astunut suhteeseen, että hän haluaa vanhan vaimonsa takaisin, ei onnistunut.
Tarinalla oli kamala loppu, tämä mies jätti jälkeensä viestin, ettei kestä elää ilman entistä vaimoaan, meni latoon ja ampui itsensä.
Äärimmäinen esimerkki ja vielä karmeampi olis tiedossa, sitä en toki tähän kirjoita, mutta näin voi käydä kun ihminen sokaistuu uudesta ihanuudesta ja lähtee mukaan, arjen koettaessa voi tilanne olla pahimmillaan tämä.
Unohtui vielä kirjoittaa nykyään otsikoissa viihtyvä Iso-Arska, esimerkki mitä tapahtuu jos salasuhteeseenajaut ja omatunto rupeaa jollain osapuolella myöhemmin kolkuttamaan.
Olkoon varoituksena kaikille jotka pohditte salasuhdetta.
Ei siis mitenkään erityisesti AP:lle tarkoitettuna.
Hei,
En oikein tiedä onko erityisen viisasta purkaa tunteitaan ihastuksensa kohteelle - entäpä jos hänkin avautuu ja kertoo rakastavansa sinua palavasti. Sitten omantunnontuskien ja vaikeuksien kautta päädytte siihen samaan jotopäätökseen johon niin monet ennen teitä - elämme vain kerran ja tunteemme ovat ainutkertaiset, emme voi olla epäerehellisiä itsellemme yms. yms..... hirvittävä määrä tuskaa ja rikottuja tulevaisuuksia.
Jos perheesi ja miehesi ovat sinulle tärkeitä ja todella haluat jatkaa avioliitossasi, ota etäisyyttä ihastukseesi, vaikka kuinka tahtoisit muuta. Tilanteenne nimittäin tuskin tulee pysymään stabiilina. Mihin suuntaan se liikahtaa ja minkä hinnan siitä on valmis maksamaan... menetetty ystävyys vai menetetty avioliitto?
Jasse kirjoitti 31.5.2011 9:14
Hei,
En oikein tiedä onko erityisen viisasta purkaa tunteitaan ihastuksensa kohteelle - entäpä jos hänkin avautuu ja kertoo rakastavansa sinua palavasti. Sitten omantunnontuskien ja vaikeuksien kautta päädytte siihen samaan jotopäätökseen johon niin monet ennen teitä - elämme vain kerran ja tunteemme ovat ainutkertaiset, emme voi olla epäerehellisiä itsellemme yms. yms..... hirvittävä määrä tuskaa ja rikottuja tulevaisuuksia.
Jos perheesi ja miehesi ovat sinulle tärkeitä ja todella haluat jatkaa avioliitossasi, ota etäisyyttä ihastukseesi, vaikka kuinka tahtoisit muuta. Tilanteenne nimittäin tuskin tulee pysymään stabiilina. Mihin suuntaan se liikahtaa ja minkä hinnan siitä on valmis maksamaan... menetetty ystävyys vai menetetty avioliitto?
Tuo jäi minulta kirjoittamatta, tuo ensimmäinen asia, älä missään tapauksessa mene purkamaan tuntojasi ihastuksellesi jos pidät avioliittoasi arvossa ja haluat jatkossakin tehdä niin, muussa tapauksessa tuo jassen skenaario voi olla totta, hirvittävä määrä tuskaa, kaksi rikkinäistä perhettä.
Kannattaa tosiaan noudattaa tuota neuvoa, eli etäisyyttä, ihastukseen,mahdollisimman vähän tekemisissä hänen kanssaan, sillä tosiaan menetetty ihastus/ystävyys on paljon vähempiarvoinen kuin rikotut perheet.
Ajattele järjellä älä tunteella.
Nimenomaan järki käteen. Minun vaimoni kertoi vuodenvaihteessa ihastuneensa työkaveriinsa ja tämä asia on ollut pitkin kevättä esillä.
Voin kokemuksesta sanoa että pidä kaikki tunteet ja asiat omana tietonasi ja yritä päästä irti ihastuksestasi. Sitä ei voinut kuvitellakkaan kuin pahalta voi tuntua, kun oma rakas kertoo ihastuneensa toiseen. Tämä kevät on ollut minulle yhtä taistelua päivästä toiseen, ja olen miettinyt että kaikkein paras olisi ollut ettei vaimoni olisi puhunut minulle mitään, kun kerran halusi jatkaa suhdettamme.
Tee kaikkesi päästäksesi irti ihastumisestasi, ja säästä rakasta miestäsi tältä raastavalta tunteelta.
Tsemppiä 🌻🙂🌻
Mä puhun toiselta puolelta, olen mies jonka kumppani ihastui toiseen kriisissämme ja olen puolestani kiitollinen siitä että hän kertoi minulle tästä kolmannesta pyörästä. Tällä hetkellä en oikein kestä tilannetta, että hän tapailee toista miestä eikä aikaa liikene minulle, mutta siihen lienee tyytyminen ja minun täytyy painua tutkimaan itseäni ja hakemaan apua omaan tunnekramppiini, joka lienee osasyyllinen tohon kumppanini taipumiseen toisaalle.
Puhuminen auttaa aina, on vain mietittävä kenelle kertoo missäkin vaiheessa.
Puhuminen auttaa aina, aluksi vaikka ammattiauttajalle tai ihmiselle, joka on tilanteesta täysin ulkopuolinen ja luotettava. Siinä puhuja saa itse hahmottaa itselleen tilannetta, ja sitähän tämäkin palstakirjoittelu hyvin palvelee. Ulos puhuessaan vaimentaa häpeän turmiollista vaikutusta ja vääntää häpeältä ensiniskat nurin. Sitten tiedostaa ite paremmin mitä ylipäätään ajattelee. Piilottelu lisää vain häpeää ja "väistely-yritysten" määrä näyttäytyy lukemattomana kun sille polulle lähtee. Tästä on tuttavapiirissä ja omassa elämässä hyviä esimerkkejä 😋
On ihanaa kun on tunteita, monenlaisia. Ihastuminen suhteen ulkopuoliseen ihmiseen kertoo jostain, joka haluaa tulla ulos pimennosta. Se on otettava lahjana, moka on lahja ja tuo tullessaan myös mahdollisuuden tarttua elämään niin kuin itse haluaa. Ja se toinen osapuoli, jos itse haluaa.
Hei Rosalina!
Viestistäsi on kulunut jo vuosia, mutta toivoisin voivani kuulla mitä sinulle ja avioliitollesi kuuluu tänään? Löysin kirjoituksesi sattumalta, sillä olen etsinyt apua oman avioliittoni ensimmäiseen kriisiin.
Kirjoitan siksi, että hätkähdin, kun huomasin tilanteemme olevan lähes täydellisen samanlainen kuin teidän aikoinaan! Paitsi, että mieheni on se osapuoli, joka on ihastunut toiseen. Olemme yli kolmekymppisiä, yhdessä 16-vuotiaista lähtien, saman ikäisiä, meillä tosin ei ole lapsia ja avioliittomme on käytännössä ollut lähes pelkkää hyvää... Ulkopuolisille olemme aina olleet dream couple ja monet ovat sanoneet, että jos me joskus eroaisimme, heidän uskonsa parisuhteisiin kuolisi. Näin olen itsekin kokenut. Emme myöskään riitele paljoa, tai ainakaan riidan aiheet eivät ole olleet vakavia. Huumorikin on ollut keskeinen osa suhdettamme. Sekin vastaa tilannettanne, että muutimme vuosi sitten ulkomaille uuteen ympäristöön. Mieheni on meistä se vahvempi ja joutuu kantamaan vastuun isoista asioista.
Hän on nyt ihastunut vahvaan ja täysin erilaiseen naiseen kuin minä olen. Ongelma on, että nainen on vastannut tunteisiin ja he ovat ehtineet ihastua selkäni takana. (Koska olemme aina luottaneet toisiimme sataprosenttisesti, en osannut epäillä mitään.) Vaikkakin kyseessä on ollut vasta kuukauden mittainen ihastus, oli mieheni jo harkitsemassa avioeroa. Minä pystyin olemaan shokistani huolimatta vahva ja rakentava, sekä taistelemaan, kunnes sain hänet jälleen muistamaan miksi aikoinaan halusi kanssani naimisiin ja ymmärtämään, että hän ei ole voinut tässä ajassa ehtiä rakastua ihmiseen, ainoastaan niihin haaveisiin ja kuvitelmiin, joita ihastunut ihminen kehittelee suhteen alkuvaiheessa.
Tästä kriisistä on seurannut paljon hyvää, joskin olemme vielä keskellä sitä, eikä mieheni ole vielä päässyt täysin yli ihastuksestaan. Olemme viimein huomanneet, että vaikka aina olemme suhteessamme puhuneet, emme kuitenkaan ole itsekään ymmärtäneet mitä olemme halunneet. Seksi on ollut hyvää, mutta mieheni on kokenut sen suorittamiseksi, eikä kuitenkaan ole osannut pukea tunnetta sanoiksi. Minä tiedän kyllä mitä hän tarkoittaa ja olen alkanut ymmärtää mikä tähän on johtanut. Mieheni on aikaa myöden kadottanut tunneyhteyden minuun, eikä asiaa ole myöskään auttanut hänen täydellinen antautumisensa työelämälle. Minä taas olen sisäisesti kärsinyt siitä, vaikka kotikasvatuksesta oppineena olenkin häntä aina parempiin suorituksiin kannustanut.
Olisin siis kovasti kiinnostunut kuulemaan pääsitkö yli ihastuksestasi? Haluaisin niin kovin kuulla, että se on mahdollista. Jos tilanteenne olisi vielä tuore, neuvoisin oman kokemukseni perusteella sinua kertomaan ihastuksestasi miehellesi, sillä se voisi pakottaa hänet kohtaamaan suhteenne kriisin ja saisitte yhdessä tilaisuuden pelastaa suhteenne.
Kaikkea hyvää! Martha
Kiitos Martha kommentistasi, minä myös toivoisin lukevani, miten tämän ketjun aloittajan kävi.
Se on totta, että jos ei kerro ihastuksestaan, ei tule yhteiselle tiskille kumppanin kanssa asiat, jotka piilossa vaivaavat nykyistä suhdetta. Silloin niiden on mahdollista tulla näkyväksi, kun toinen uskaltautuu hajalliseksi, epätäydelliseksi, ihastujaksi. Sehän ei ole vielä pettämistä.
Tunteita tulee ja menee, sillä on merkitystä mihin niiden antaa johtaa ja mitä askeleita itse ottaa, tekoja. Jos on avoin itselleen, voi ehkä olla myös kumppanilleenkin ja jos olisi vielä itsellinen, niin tekisi vähemmän kipeää selvitellä eroa tai yhteen palaamista.
Martha tuo tekosi, että menit päin miestäsi kertoen teidän yhteisistä hyvistä jutuista kuulosti hyvältä. Miten teidän sitten kävi loppuviimein? 🙂👍