Ihastuminen eron jälkeen seksikumppaniin.
Oh raith, so heres the deal. Olen ollut aika avoin ihminen aina näin seksuaalisesti, ja niin oli aikaisempi seurustelukumppanini myös, mutta ero oli sen verran kipeä kokemus, että se edelleen tuntuu ja on jättänyt selkeät jäljet minuun. Tällä hetkellä pelkästään ajatteleminen seurustelusta saa jo pelot nousemaan pintaan, ärsyttävintä tässä on se että haluan ylläpitää seksielämääni edes jonkinlaisella tasolla, joten olen löytänyt itselleni seksikumppanin (friends with benefits, vai miten ikinä haluattekin tätä kutsua).
Alku on mennyt hyvin, molemmilla oma elämänsä, omat murheensa, satunnaisesti ehkä käydään kahvilla tai leffassa, mutta pääasiallinen keskittyminen ja näkeminen on seksin merkeissä.
Probleema vain on siinä että kumpikaan ei halua, rueta seurustelemaan tällä hetkellä, minua ei yksinkertaisesti nappaa, kyynisyys jne, hänellä koulua ja töitä, jotka haluaa hoitaa alta pois. Mutta olen alkanut ihastua häneen hieman, huomaan itsestäni että jää sellainen tyhjä tunne, kun hän lähtee pois, ja huomaan että olen alkanut pitää sellaisista klassisista pikkuasioista hänessä. Mutta en tahdo alkaa seurustelemaan, en tiedä onko ihan oikea palsta tänne keskustella tästä, onhan minulla muitakin ongelmia, minkä takia täällä sitten olen, mutta ajattelin näin kysyä että mitä mieltä ihmiset tällaisesta, en ole niitä ihmisiä, jotka lähtee seksin perässä baariin ryyppäämään, ja tiedän kyllä että hieman oma vika, jos sitten ihastuu ihmiseen, jonka kanssa harrastaa seksiä, mutta kuitenkin. Ihmisiä, jotka kokenut samaa kenties? Samassa tilanteessa? Eniten pelkään sitä että hurmoksessa etenisin liian nopeasti ja säikäyttäisin hänet pois, ja samalla itselle siitä myös toki jäisi sit paska olo.
Hei hyvä areena puhua tämä tästäkin asiasta - nuohan on täysin inhimillisiä tuntemuksia ja mikäs siinä jos molemmilla on aukipuhuttu asian laita, välit selvät ja silviisiin, mutta jotenkin tuntuu tutulta tuo, että kyllä siinä liikahtaa muutkin inhimilliset tuntemukset kun toisen ihmisen kohtaa silmästä silmään, ihollaan asti ja enemmänkin.
Oletteko keskenäänpuhuneet asiasta?
Minusta se on tosiaankin normaalin ihmisen merkki, jos ihastuu seksikumppaniinsa. Millaisi kyynikoita meidän sitten muka oikein pitäis olla? Ettäkö tunnemme jo melkein syyllisyyttä tuollaisestakin.
Eikös seksi ole kahden ihmisen välistä hyvin tiivistä fyysistä ja henkistä kommunikointia? Siinä on jopa hormonit mukana ja ollaan kenties aivan yhtä toisen kanssa. Inhoan tätä nykyaikaa juuri siksi, koska seksistä on tullut sellainen jotenkin kummalla tavalla irrallinen osa jostakin. Seksiä käsitellään irrallaan, jopa mainoksissa, tai tuotteita kaupataan sillä, kammottavaa. Nainen/mies on pahimmassa tapauksessa irrallisen seksin toteuttamisväline, kylmästi. Hrrrrr...
Haloo ihmiset!
Nautintoa pitää saada, sanotaan. Sitä haetaan kaikin keinoin. Ihmisellä ei tunnu mitään muuta päämäärää elämälleen olevankaan, kuin nautinnon saaminen. Noh, tämä on vähän mustavalkoisesti sanottu, mutta niin se on tarkoituskin tässä yhteydessä.
Eli pointtini onkin, että on täysin normaalia ihastua, jos harrastaa seksiä. Ihanaa! Olet löytänyt tunteesi ja koet sitä normaalia ihanaa asiaa, mikä parhaimmillaan on suotu ihmiselle. Välität tuosta henkilöstä, jonka kanssa olet läheisesti tekemisissä. Juhlaa!! ONNITTELUT!
On melko lailla väistämätöntä, että seksisuhteeseen sisältyy myös tunteita vähintään jossakin määrin. Kenties sitä enemmän mitä useammin tavataan ja tullaan tutuiksi muutenkin.
Mielestäni on tärkeää erottaa se, että heräävätkö tunteet henkisestä yhteydestä - hieno homma - vai ihan siitä, kun aikaa vietetään yhdessä. Eli tavallaan jälkimmäisessä tapauksessa hiukan kuin "ajautuu" vähintään lievään ihastumiseen ilman että välttämättä on aidosti pohjaa suhteelle.
Minusta sinun kannattaa miettiä, että kummasta mahtaa olla kyse. Mikäli ensin mainitusta, se ei voi olla yksipuolista. Ja jälkimmäisessä tapauksessa sen kuin nautit siitä fyysisen ja henkisen yhteyden tasosta, mikä teidän välillänne vallitsee, kuvittelematta sen olevan "elämää suurempaa".
En kuitenkaan näe mitään syytä kokonaan pidättäytyä seksistä elämänvaiheessa, jolloin ei seurustele. Tuollainen mainitsemasi kaltainen tilanne on paljon parempi vaihtoehto kuin satunnaiset baarituttavuudet!