Ihastuin toiseen – onko tämä pettämistä – mitä voin tehdä nyt?

Ihastuin toiseen - onko tämä pettämistä - mitä voin tehdä nyt?

Käyttäjä tummapaahto aloittanut aikaan 26.11.2012 klo 16:21 kohteessa Parisuhde, koti ja perhe
Käyttäjä tummapaahto kirjoittanut 26.11.2012 klo 16:21

Minulla on kamala olo. Tarina on aika pitkä.

Olen seurustellut poikaystäväni kanssa 3,5 vuotta ja asumme yhdessä. Viime talvena (2012 vuoden alkupuolella) ihastuin pahasti erääseen toiseen ihmiseen (ihminen X), jota näin yhteisissä riennoissa. Olen pari kertaa ennenkin ihastunut suhteemme aikana ja se on ollut satuttavaa, mutta en koskaan ole tehnyt mitään muiden kanssa, vaikka olisin voinut olla itse rehellisempi ja kertoa asioista. Nyt ihastuin taas, enkä kertonut siitä rakkaalleni, koska jotenkin ajattelin, että jos en puhu, niin mitään ei ole.

Huhtikuussa näin tätä ihmistä X ja olin hänen luonaan pitkään, teimme ruokaa ja lopulta joimme viiniä aamuseitsemään. Päädyimme istumaan vierekkäin ja pitelemään toisistamme kiinni. Olimme selvästi ihastuneita toisiimme. Jäin sinne yöksi (eli sammuin patjalle), emme nukkuneet vierekkäin emmekä suudelleet tms. Seuraavana päivänä rakkaani nyki minusta tämän ulos, eli en edes kertonut siitä itse. Se oli kamalaa, olisi pitänyt itse kertoa kaikki ja tunnustaa ja pyytää anteeksi, eikä antaa toisen joutua arvuuttelemaan.

Ihastukseni ja tämä tapahtuma varmaankin johtui siitä, että minulla oli joitain epäilyksiä suhteemme suhteen ja esimerkiksi halukkuudessa ja seksissä oli ongelmia minun puolellani. Olen myös ollut saman ihmisen kanssa 18-vuotiaasta enkä koskaan todella ollut kenenkään muun kanssa, ja mietin siis, millaista olisi olla jonkin toisen ihmisen kanssa. Olen kuitenkin koko ajan rakastanut poikaystävääni ja halunnut olla hänen. Hän on ihmeellinen.

Seurasi riitelyä, kamaluuksia, ja satutin vielä lisää sanomalla asioita kuten ”en oo varma haluanko seurustella sun kanssa”, ja epävarmuutta ja luottamuspulaa oli pitkään pitkään tämän jälkeen. Olemme hyviä puhumaan (minäkin opin jatkuvasti) ja selvitimme asioita paljon, opin paljon. Asiat olivat ikäviä, mutta aloimme päästä niistä yli.

Ihastukseni alkoi hiipua ja ajattelin, että voin olla neutraalisti henkilön X kanssa. Näin häntä edelleen jossain bileissä ja pystyimme puhumaan normaalisti. Ja… miten pystyin ensinnäkin vielä näkemään häntä? Minun olisi pitänyt lopettaa se kaikki… Ja ei ikinä kuvitella, että tollainen yhtäkkiä vain loppuu. Nimittäin nyt, lauantai-iltana ja yönä, olin taas yhteisissä bileissä, joissa join hirveästi ja biletin enkä halunnut ajatella mitään. Ja törmäsin joskus aamulla siellä tähän ihmiseen X ja istuimme ehkä tunnin kahdestaan ja lopulta päädyimme taas pitelemään toisistamme ja nauttimaan myös fyysisyydestä. Lopulta lopetin ja lähdin, kun tajusin mitä tapahtuu.

Kerroin tämän poikaystävälleni, ja tuntui että kaikki rakennettu rikkoutui saman tien. En jaksaisi olla olemassa. Hän suuttui ja kaikki vanhat haavat olivat taas auki. Olen lukenut tänään kokemuksia ihmisiltä, joita on petetty, ymmärtääkseni paremmin häntä, ja tiedän miten häneen sattuu ja olen vain mielettömän pahoillani. Ongelma on, että valehtelen itselleni – kuvittelin, että voin nähdä ihmistä X ja että se olisi ok. Se oli kaikki huijausta, sillä pitäisi voida päästää irti sellaisesta ihmisestä ja olla tapaamatta – ja haluta olla tapaamatta.

Kerroin X:lle, että emme enää tapaa, ja olen siinä tosissani. Minua lähinnä ällöttää ja en tahdo koskaan enää nähdä häntä. En mene enään niiden piirien bileisiin – ja alkoholinkäytön ajattelin lopettaa ainakin uuteen vuoteen asti, ellei paljon pidemmäksikin aikaa. Olen tänään tehnyt listaa siitä, mitä minun tulee tehdä, jotta voisimme edelleen olla rakkaani kanssa yhdessä.

Kysymys kuuluu, mistä tiedän että näin ei käy uudelleen? Mitä voin tehdä? En halua olla tällainen, en halua tehdä koskaan enää tällä tavalla väärin. Olen menossa puhumaan ammatti-ihmiselle ja koetan tehdä paljon kotitöitä eli tehdä rakkaani elämän helpommaksi. Aion puhua paljon ja kohdata kaikki hänen tunteensa. Mutta pelkään, etten osaa olla hyvä ihminen.

Muita kokemuksia?

Käyttäjä Enkuli kirjoittanut 26.11.2012 klo 18:00

Ihastuminen muihin pitkäs suhteen aikana on normaalia. Ero on siinä vältteletkö ihastuksesi kohdetta ja odotat ihastumisesi laantumista vai teetkö asioita ihastumisen syventämiseen kuten sinä teit. Itse en tuollaisessa tilanteessa hyväksyisi missään nimessä kumppanin ajan viettoa ihastuksen kohteen seurassa. Laskisin tekemäsi jo hyvinkin pahaksi pettämiseksi, sillä itse en ajattele pettämisen rajan menevän seksissä.

Kysyit mitä voit tehdä ettei niin kävisi uudelleen. Mielestäni vastaus on yksinkertainen, et vain tee. Pettäminen on tahdonalaista, suuteleminen on tahdonalaista, seuraanhakeutuminen on tahdonalaista, koskettelu on tahdonalaista... mikään ei käy vahingossa vaan omien päätösten pohjalta. Mikäli haluat jatkaa poikaystäväsi kanssa suosittelisin oikeasti ryhdistäytymään ja lopettamaan moiset leikit. Mikään ei takaa että hän nytkään antaisi anteeksi, saati sitten mikäli pettäminen ja epärehellisyys jatkuu. Minulle kävi aikalailla samalla tavalla kuin mitä itse teit poikaystävällesi. En pystynyt antamaan anteeksi vaikka hän teki hyvin paljon välien korjaamisen eteen ja katkaisi välit tähän ihastuksen kohteeseen. Se oli 8 vuoden suhteen loppu. Tuollainen myös hajoittaa henkisesti hyvin pahasti enkä puolentoistavuoden jälkeenkään usko että tulen ikinä eheytymään tapahtumista tarpeeksi kyetäkseni enää luottamaan toisiin ihmisiin.

Käyttäjä purppuraenkeli kirjoittanut 26.11.2012 klo 21:23

Mietin - kun ei olla avioliitossa silloin ei voi toista hallita - ei voi seurustelu vaiheessakaan ei avo- eikä avioliitossakaan kun ajattelee että mitä voisi olla vapaudenriisto. Mutta jos alkaa miettimään asiaa tält sektorilta ei voi toiseen enää luottaakkaan.
Millätavalla alkaa hallita ihmistä joka ei toimi niinkuin itse toivoisin. Mielestäni avioliitto on tahdon asia, siinä on ehkä hieman "alistuttava" toisen toiveille ja odotuksille - asioista tulee keskustella ja sopia. - Seurustelu ja avo-liitossa ei tarvitse tuntea vastuuta ei ainakaan ole pakko tunnetta.

Ensimmäisen rakastumiseni kanssa tilanne oli jotakuinkin tuollainen kuin näen sinun tilanteesi. Tosin tuolloin poikakaveri vietti öitäänkin x-tyttöystävän kanssa. -Minua oli helppo muiluttaa - kilttiä ja hyväuskoista luottavaista tyttölasta. Sanoisin josko noin kaipaa toisen seuraa ja tekee mieli viettää aikaa toisen kanssa niin oman "rakkaan" "kiusaaminen" pitäisi lopettaa. Poikaystäväsi kärsii oikeasti ja itseluottamus, itsetunto keskinäinen luottamus saa kolauksen. - Myöhemmin voi tulla "oikea" pettäminen.
Ammattiauttaja on ihan hyvä juttu - sen jäleen voikin sitten katsella asioita uudessa valossa.🙂👍

Käyttäjä eheytynyt kirjoittanut 27.11.2012 klo 17:05

Olen purppuraenkelin kanssa eri mieltä. Ei mielestäni avoliitto ole sen häilyvämpi sitoumustasoltaan kuin avioliittokaan. Seurustelu on myös sitoutumista. Ainoa ero on siinä että avioliitossa tahdotaan olla sen toisen kanssa aina kuolemaan saakka. Mutta ei avioliitto sinänsä usein muuta juuri mitään. Ainoastaan sen, ettei toisesta niin vaan pääsekään eroon halutessaan. Mutta toista ei voi hallita missään seurustelu/avo/avioliitossa. Se on sairasta jos sen niin ajattelee. Luottamusta voi kyllä olla ilman hallitsemistakin. Suhteethan on täynnä kompromisseja ja niitä tulee tehdä. Mutta pettäminen on ainoa mielestäni missä ei kompromisseja tehdä. Eli niin ei vain tehdä koska se satuttaa toista.

Käyttäjä helemi kirjoittanut 28.11.2012 klo 09:15

Tuota voi työstää kuvittelemalla, miten sinä itse kokisit, jos toinen tekisi sinulle noin.

Käyttäjä pikkuinen mörkö kirjoittanut 29.11.2012 klo 21:05

On normaalia että seurustelun aikana ihastuu silloin tällön. Kysymys onkin juuri siitä, tekeekö ihastumiselle jotain vai ei.
Jos haluat jatkaa kumppanisi kanssa, on valitettava totuuus että ihastusten kanssa ei kannata jäädä istumaan iltaa, vann pitää matalaa profiilia kunnes ihastuminen hiipuu. Olet kuitenkin jo nyt tehnyt väärin rakastasi kohtaan.
On mahdollista että luottamus on jo mennyt niin pitkälle ettei sitä voi korjata. Jos ei,niin ei kannata jäädä ottamaan riskiä siitä, kestäisikö parisuhde vielä yhden pettymyksen.
Kyse on kuitenkin omasta tahdosta.
Itse en ole kokenut seksuaalista petämistä, mutta meidän suhteessa pettämisessä olikin kysymys alkoholista. Noin kolmen vuoden ajan, joka viikko hän lupasi minulle hakea apua, ja lopettaa juomisen. Kolmen vuoden ajan petyin aina uudesaan ja uudestaan. Joka kerta kun mies tuli kotiin kännissä ja sekoili, olin petetty. Taas. Turhat lupaukset siitä että asia ei toistu, pahentavat tilannetta. Joten päätä mitä aiot tehdä, niin satutat kumppaniasi mahdollisimman vähän. Jos hän ei pysty luottamaan sanaasi, peli on usein menetetty. Niin meille kävi.