Ihastuin toiseen - onko tämä pettämistä - mitä voin tehdä nyt?
Minulla on kamala olo. Tarina on aika pitkä.
Olen seurustellut poikaystäväni kanssa 3,5 vuotta ja asumme yhdessä. Viime talvena (2012 vuoden alkupuolella) ihastuin pahasti erääseen toiseen ihmiseen (ihminen X), jota näin yhteisissä riennoissa. Olen pari kertaa ennenkin ihastunut suhteemme aikana ja se on ollut satuttavaa, mutta en koskaan ole tehnyt mitään muiden kanssa, vaikka olisin voinut olla itse rehellisempi ja kertoa asioista. Nyt ihastuin taas, enkä kertonut siitä rakkaalleni, koska jotenkin ajattelin, että jos en puhu, niin mitään ei ole.
Huhtikuussa näin tätä ihmistä X ja olin hänen luonaan pitkään, teimme ruokaa ja lopulta joimme viiniä aamuseitsemään. Päädyimme istumaan vierekkäin ja pitelemään toisistamme kiinni. Olimme selvästi ihastuneita toisiimme. Jäin sinne yöksi (eli sammuin patjalle), emme nukkuneet vierekkäin emmekä suudelleet tms. Seuraavana päivänä rakkaani nyki minusta tämän ulos, eli en edes kertonut siitä itse. Se oli kamalaa, olisi pitänyt itse kertoa kaikki ja tunnustaa ja pyytää anteeksi, eikä antaa toisen joutua arvuuttelemaan.
Ihastukseni ja tämä tapahtuma varmaankin johtui siitä, että minulla oli joitain epäilyksiä suhteemme suhteen ja esimerkiksi halukkuudessa ja seksissä oli ongelmia minun puolellani. Olen myös ollut saman ihmisen kanssa 18-vuotiaasta enkä koskaan todella ollut kenenkään muun kanssa, ja mietin siis, millaista olisi olla jonkin toisen ihmisen kanssa. Olen kuitenkin koko ajan rakastanut poikaystävääni ja halunnut olla hänen. Hän on ihmeellinen.
Seurasi riitelyä, kamaluuksia, ja satutin vielä lisää sanomalla asioita kuten ”en oo varma haluanko seurustella sun kanssa”, ja epävarmuutta ja luottamuspulaa oli pitkään pitkään tämän jälkeen. Olemme hyviä puhumaan (minäkin opin jatkuvasti) ja selvitimme asioita paljon, opin paljon. Asiat olivat ikäviä, mutta aloimme päästä niistä yli.
Ihastukseni alkoi hiipua ja ajattelin, että voin olla neutraalisti henkilön X kanssa. Näin häntä edelleen jossain bileissä ja pystyimme puhumaan normaalisti. Ja… miten pystyin ensinnäkin vielä näkemään häntä? Minun olisi pitänyt lopettaa se kaikki… Ja ei ikinä kuvitella, että tollainen yhtäkkiä vain loppuu. Nimittäin nyt, lauantai-iltana ja yönä, olin taas yhteisissä bileissä, joissa join hirveästi ja biletin enkä halunnut ajatella mitään. Ja törmäsin joskus aamulla siellä tähän ihmiseen X ja istuimme ehkä tunnin kahdestaan ja lopulta päädyimme taas pitelemään toisistamme ja nauttimaan myös fyysisyydestä. Lopulta lopetin ja lähdin, kun tajusin mitä tapahtuu.
Kerroin tämän poikaystävälleni, ja tuntui että kaikki rakennettu rikkoutui saman tien. En jaksaisi olla olemassa. Hän suuttui ja kaikki vanhat haavat olivat taas auki. Olen lukenut tänään kokemuksia ihmisiltä, joita on petetty, ymmärtääkseni paremmin häntä, ja tiedän miten häneen sattuu ja olen vain mielettömän pahoillani. Ongelma on, että valehtelen itselleni – kuvittelin, että voin nähdä ihmistä X ja että se olisi ok. Se oli kaikki huijausta, sillä pitäisi voida päästää irti sellaisesta ihmisestä ja olla tapaamatta – ja haluta olla tapaamatta.
Kerroin X:lle, että emme enää tapaa, ja olen siinä tosissani. Minua lähinnä ällöttää ja en tahdo koskaan enää nähdä häntä. En mene enään niiden piirien bileisiin – ja alkoholinkäytön ajattelin lopettaa ainakin uuteen vuoteen asti, ellei paljon pidemmäksikin aikaa. Olen tänään tehnyt listaa siitä, mitä minun tulee tehdä, jotta voisimme edelleen olla rakkaani kanssa yhdessä.
Kysymys kuuluu, mistä tiedän että näin ei käy uudelleen? Mitä voin tehdä? En halua olla tällainen, en halua tehdä koskaan enää tällä tavalla väärin. Olen menossa puhumaan ammatti-ihmiselle ja koetan tehdä paljon kotitöitä eli tehdä rakkaani elämän helpommaksi. Aion puhua paljon ja kohdata kaikki hänen tunteensa. Mutta pelkään, etten osaa olla hyvä ihminen.
Muita kokemuksia?