Ihan absurdi huoli lapsen kanssa pärjäämisestä kun mies matkoilla/poissa
Moi,
olen 4kymppinen yhden 4,5 v lapsen akateeminen työtön äiti
Ongelmani on kummallinen juttu – minut valtaa yleensä ihan kohtuuton ahdistus kun mieheni on työmatkalla tai muuten pidempään poissa.
En koe ahdistuvani siitä että hänelle sattuisi matkallaan mitään tms, eikä minua edes pelota yksin kotona – en pelkää pimeää enkä yhtenään tarkastele onko ovet lukossa.
Mutta jostain syystä minusta on ahdistavaa olla poikani kanssa. Tunne on ihan älytön, meillä menee ihan hyvin, teemme mukavia asioita eikä mielestäni vuorovaikutuksessamme ole mitään ongelmaa.
Varsinainen yhdessäoloaikamme ei siis ongelma olekaan – hänen ollessaan päiväkodissa vaan minua huolettaa että miten ilta menee.
Ja se huoli menee ihan kohtuuttomiin, koen saavani lähes paniikinomaisia ahdistuskohtauksia.😞
Onko kellään kokemusta mistään vastaavasta ja miten olette saaneet avun ?
Heippa
kannattaisiko puhua asiasta esim neuvolassa ????
Sieltä saisit varmasti neuvoa, apua, tukea jne
Onko sinulla ketään ystävää / kaveria jolle voisit kertoa iloja ja suruja ??
se kanssa auttaisi.
Kaunista syksyä sinulle
Voitko tarkentaa, mitä mietit, mitkä asiat tarkalleen saavat sinut huolestuneeseen olotilaan? Voisiko niitä ajatuksia niin vähän avata. Se saattaisi helpottaa jollaintapaa.
Onko joku kokemus tms. saanut aikaiseksi sellaista ylimääräistä huolestuneisuutta ja pelkoa?
Tuo vaikuttaa selkeästi vain tunnetasolla olevaksi, kun itsekin tiedostat, että asia voisi olla toisin.