hyvät neuvot tarpeen
Voisiko joku sanoa mitä tehdä. olen ollut aviossa liki 20 v rakastamani naisen kanssa nyt hän kertoi minullle harkinneensa eroa jo pitemmän aikaa koska minä rakastan liikaa ja saan hänet tuntemaan ahdistusta, hän haluaa omaa tilaa ja rauhaa. minulla on kai ”viidenkympin villitys” joka kohdistuu omaan kultaan kun tunnen kuin olisin juuri rakastunut häneen ensinmäistä kertaa ja tahtoisin sen myös näyttää. haluan silitellä ja pitää kainalossa, rutistaa.hän haluaa käydä tyttöjön kanssa tanssimassa ja niinä iltoina en osaa käydä nukkumaan ennenkuin hän tulee kotiin, pelkään olen huolissani. en minä ole häntä kieltänyt menemästä mutta epäilyt herää kun näiltä reissuilta on ilmaantunut email ja tekstari mieskavereita. olen kai hieman mustasukkainen mutta eikö sitä saa hieman ollakin. miten selvitä eteenpäin? miten annan hänelle tilaa? sillä en tosiaan halua häntä menettää!!!
Huono olen neuvomaan, kun oma vaimo muutama vuosi sitten sai minusta tarpeeksi monien avioliittovuosien jälkeen. Anna mennä, hanki oma elämä, sen olen nyt päättänyt ja muutan eri paikkakunnallekin. Minäkin tein kaiken jotta vaimo olisi pysynyt luonani. Silti minä sidoin ja en antanut vaimon elää vapaana. Meille oli vielä sormukset kädessä ja se nyt sentäs johonkin sitoo, vaikka lapset muuttivatkin pois. On lapsenlapset ja omat menot ja oma aviomies ei enää sovi kuvioihin mukaan. En olekaan enää aviomies, olen ahdistus.
Vaikka erosimme, en silti osannut elää ilman tietoa missä vaimo on ja viettää aikaansa. Usein puhutaan miehen 50 villityksestä, harvemmin vaimon. Mitä tämmöinen vapauden kaipuu muuta on kuin villitystä. Kaikki mitä yhdessä koimme, onkin nyt ahdistavaa ja siitä pitää päästä eroon. Aivan sama miten paljon toiseen koskeen.