Olen nuori aikuinen, joka pärjää hyvin elämässä. On koulu, työpaikkoja ja hyvä elämäntilanne muuten. En ole ikinä ollut masentunut ennen tätä tapahtumaa.
Tulin hyväksikäytetyksi muutama kuukausi sitten. Lähdin entisen pomoni kanssa muutamalle ”kavereina” niinkuin hänelle sanoin ja kerroin olevani parisuhteessa. Kyllä tiesin hänen katselleen minua töissä ja yrittäneen flirttailla, mutta olin toistuvasti torjunut hänen yrityksensä. No tuolloin lauantaina minulla ei kuitenkaan ollut ketään joka lähtisi kanssani ulos, joten suostuin lähtemään hänen kanssaan ulos. Baarissa hän tarjosi minulle niin paljon juotavaa, että jouduin kieltäytymään osasta. Pilkun aikaan olin jo aika humalassa ja hän ehdotti isolle kaveriporukalle jatkoille lähtemistä ja isossa porukassa uskalsin lähteä myös itse mukaan.
Jatkoilla muistini katkeaa ja herään seuraavana päivänä miehen vierestä alasti. Heti herätessäni pomoni on todella kiinni eikä jätä minua rauhaan. Lähdin taksilla kotiin enkä aavistanut mitään. Kotona vasta saan viestin jossa hän kehuu minua ja tajuan. Katkaisin välit pomooni, ja kerroin poikaystävälleni.
Poikaystäväni tietenkin syyttää minua tapahtuneesta. Ja tottakai se on minun oma vikani, koska olin humalassa ja sinisilmäinen. Mutta tapahtunut palaa mieleeni joka päivä ja vaikka poikaystäväni on antanut anteeksi, luulen sen vaikuttavan suhteeseemme. Eniten minua ahdistaa mitä on voinut tapahtua ja oliko joku näkemässä tätä pomoni kaveriporukasta. Joskus itken koko yön miettien sitä ja meinaan soittaa pomolleni tietääkseni tarkasti mitä tapahtui, mutten usko sen muuttavan mitään.
En usko että halusin harrastaa seksiä pomoni kanssa, mutta en tehnyt mitään ilmoitusta tietenkään kun se olisi leimattu minun syyksi.
Häpeän ja olen miettinyt kaikenlaisia itsetuhoisia ajatuksia päässäni. En tiedä miten pääsisin asian yli. Heti kun luulen voivani paremmin, asia tulee mieleen ja valvon ja itken.
Kiitos kaikille jotka jaksoivat lukea. Miten te olette päässeet hyväksikäytöstä yli? Kuinka elää häpeän kanssa?
Anteeksi huonosta kirjoitustyylistä, olen aika tunteiden myllerryksessä kun kerron tästä ensimmäistä kertaa muille kuin poikaystävälleni. 😭
Heips,
Ihan aluksi varoitus, ei hyviä uutisia minulta; en koskaan ole päässyt yli. Johtunee siitä, että olen hyvin armoton itselleni.
Siitä on 20 vuotta. Ei ollut pomoni, vaan satunnainen tuttava. Paljoa en muista koko hommasta, mutta baari-ilta, aivan liikaa viinaa, jalat tuskin kantaa, roskakatoksessa tämän tyypin kanssa, joka johti liian pitkälle (ällöä tiedän ja helvetin käniräveltämistä), kotiintaksilla ja sammuminen siellä vessan lattiallle. Koskaan en ole kertonut kenellekään asiasta, en edes kumppanilleni (tätä kadun). Syytän itseäni tapahtuneesta, enkä olisi edes tullut ajatelleeksi hyväksikäyttöä itseinhossani, ellei muutama terapeutti olisi tätä minun ymmärrykseeni olisi yrittänyt saada näiden vuosien varrella (ihan ilman minun johdattelua siis). Mutta kuulen sinua kyllä, vaikka itse näköjään haluankin roikkua syyllisyydessäni, joka ei rakenna mitään.
Hei! Haluan kertoa minun tarinani, jota ei tietenkään voi verrata sinun kokemaasi. Mutta yhtäläisyyksiä löytyy varmaankin.
Olin 16-vuotias ja kävin sisäoppilaitosta. Olin tosi ihastunut yhteen meidän luokan poikaan ja tietenkin iltaisin vietimme sitten tyttöjen ja poikien kanssa aikaa asuntoloissa. Joka tosin oli kielletty mutta teinit on teinejä... Eräänä iltana pojat soittivat minulle ja pyysivät meitä tyttöjä heidän asuntolaan ja sanoivat, että ovat saaneet sinne juomista. Tietysti lähdettiin sinne ja meillä oli ihan kiva ilta, pelattiin ja juotiin.
Minä kuitenkin join sitten liikaa ja minulla oli tosi huono olo. Sanoin kavereilleni, että lähden takaisin meidän asuntolaan. Kuitenkin kompastuin portaissa ja kaverit auttoivat minut takaisin poikien asuntolaan. Tytöt veivät minut erääseen tyhjään huoneeseen lepäämään ja minä siitä muka hermostuin, koska olisin halunnut sittenkin olla muiden seurassa. Lähdin sieltä huoneesta sitten pois ja tämä ihastukseni sattui tulemaan ovella vastaan. Hän ohjasti minut omaan huoneeseensa ja minä en tietenkään vastustellut.. Olihan hän minusta ihanimmista ihanin.
Seuraavana aamuna heräsin hänen sängystään ilman vaatteita. Tämä poika sitten totesi siihen, että vaatteeni ovat hänen ovensa takana. Eli poikien asuntolan käytävällä. Sieltä sitten hain vaatteeni, puin ylleni ja juoksin omaan huoneeseeni.
Samana päivänä tämä poika heitti rahaa minun pulpetilleni ja sanoi, että ei käyttänyt kortsua. Minun oli mentävä terkkarille ja jouduin tekemään raskaustestin ja sain jälkiehkäisyn.
Koko meidän koulumme piti minua sen jälkeen helppona ja "tyttönä, jolta saa pikkurahalla". Ja minä siedin sen nimittelyn ja kohtelun, koska luulin asian oikeasti olevan näin. Sillä enhän muistanut mitä oli tapahtunut.
Meni vuosi, kun kesken työpäivän minulle iski flashbackeja tilanteesta. Muistin yhtäkkiä, kuinka olin kieltäytynyt tekemästä mitään, olin vain halunnut nukkua pahaa oloani pois. Seuraavaksi muistan kuinka huudan, että "sattuu!" ja minua viskellään sängyllä haluamiin asentoihin.
Menin tuosta muistikuvasta niin paniikkiin, että soitin entiselle luokkakaverilleni ja kysyin mitä sinä iltana oikein tapahtui. Hän kertoi, että olivat kuulleet, kuinka olin huutanut mutta tämä poika oli lukinnut oven. Muut pojat olivat yrittäneet murtaa ovea, mutta eivät olleet onnistuneet. He olivat menneet myös ulkopuolelle hakkaamaan ikkunoita ja olivat nähneet mitä minulle tehtiin. Mutta kukaan ei halunnut puhua siitä.
Miten minä selvisin asiasta? Huonosti. Kesti melkein 10vuotta ennenkuin tajusin, että kaikki minun muut "ongelmat" ovat seurausta tuosta tapahtuneesta. Pari vuotta sitten kerroin tapahtuneesta äidilleni ja niin hänkin sai vastauksen minun vaikeaan elämään.. Ja minähän olen nyt 28v.
Mutta tuo ei määrittele minua eikä tuo tapaus määrittele myöskään sinua! Älä anna ikinä tuon syödä itsetuntoasi ja vioittaa sinua henkisesti omana itsenäsi. Sinä et ole ollut helppo tai seksinhakuinen seuralainen, olet ollut uhri. Ja sinä olet selvinnyt siitä tilanteesta, nyt vain suuntaat elämäsi eteenpäin ja kohtele itseäsi armollisesti ☺️❤️☺️❤️
Hei!
Luin yllä olevan viestiketjun ja toivon sydämestäni, että kukaan teistä hyväksikäytetyistä ei syyttäisi asiasta itseään. Helppoa se ei varmasti ole, mutta toivon, että pääsette syyllisyydestä vielä eteenpäin. Hyväksikäyttö on myös niin iso asia itse käsiteltäväksi, että toivon teidän hakevan asiantuntevaa apua tilanteeseenne, jotta tapahtuma ei kuormittaisi niin paljoa elämäänne. Yksi kirjoittajista oli ainakin puhunut asiasta terapeutin kanssa, mikä on erittäin viisaasta.
Apua saa toki pienemmälläkin kynnyksellä ja nopeammin, eli suosittelen ottamaan yhteyttä esimerkiksi tämän sivuston Net-tukeen tai Net- tuli Liveen, josta saa apua koulutetulta tukihenkilöltä netin kautta. Avun hakemisen voi aloittaa myös omasta terveyskeskuksesta, josta ohjataan asianmukaisen tuen pariin.
Lisäksi sivustolta http://www.mielenterveysseura.fi/fi löytyy kriisikeskusten yhteystiedot, joista saa apua kasvokkain sekä kriisitilanteita varten puhelinnumero valtakunnalliseen kriisipuhelimeen: puh.010195202 (Arkisin klo 9.0007.00 Viikonloppuisin ja juhlapyhinä klo 15.0007.00)
Viestiketjun aloittaja puhui myös itsetuhoisita ajatuksista, älä jää niiden kanssa yksin! Apua on saatavilla, hae sitä rohkeasti. Itse olen ollut hädässä, hain apua ja se kannatti. Toivon sitä myös teille ketjuun kirjoittaneille.
Kaikkea hyvää jatkoon, ette ole yksin!