Kiitos, Maanvaiva, äitienpäiväonnitteluista. Sain niitä toki myös nuoriltani, mikä oli ihanaa (kukat🙂🌻, kortti, kakku, brunssi, laulu...) Haudoilla en ole jaksanut käydä (olen toipilaana🤕), joten on tyydyttävä tähän mitä jaksaa.

Toivon, että äitienpäiväsi on ollut ihan hyvä surusta ja ikävästä huolimatta. Kyllä elävä äitisi varmasti sinut tuntee ja ymmärtää ja rakastaa...☺️

Kiitos mun äitienpäivä meni miten meni.
Haudalle istutin, myös mummin haudalle, ruusuja ja sitten alkoi karsea lumisade ja ne kukat sitten siihen kuolivat.
Elävälle äidille keitin kahvit ja tein kakun ja onneksi se on myös mummo joten ei mun niin kauan tarvinnut sitä juhlia. Koska kun sitä juhlittiin mummona, niin minä häivyin omiin oloni.

Minä tänään olen lehdistä lukenut siitä tanssikilpailusta tv ja siitä kun erään kilpailijan äiti myös oli kuollut ja se oli sanonut terveisiä äidilleen yläkertaan ja siitä kuulemma näki kuinka sillä oli hyvät välit äitinsä kanssa.
Sitten olen miettinyt, että näkeekö ihmiset minusta, että mulla on huonot välit tähän elävään äitiini. Koska en paljon halaile julkisesti enkä sitä kehukaan julkisesti. Ja luuleko ihmiset, että mulla oli hyvät välit kuolleeseen äitiini, kun usein itken haudalla?

En minä oikeastaan niinkään välitä mitä ihmiset ajattelevat mun äitisuhteistani. Mutta sitä ajattelen että kuinka tärkeää on äideille, että saavat julkista kiitosta tai että heidän lapsensa julkisesti tuo esiin hyvän äiti-lapsi-suhteen?