Hyvä vai huono suhde ?

Hei !

Kuvitellaan tilanne jossa seurustelet itseäsi vanhemman henkilön kanssa. Hän on kaikin puolin huomaavainen. Ruoka valmiina kun tulet töistä kotiin. Piristää sinua kun olet kipeä. Viettää mieluiten vapaa päivänsä sinun kanssasi vaikka lenkkeilen tai vaan kotona ollen.
On valmis näkemään vaivaa ja yrittämään kaikkensa parisuhteen eteen että se toimisi.Ja on kiinnostunut siitä mitä sinulle kuuluu. Ei ikinä ole vihainen tai hauku.
Eikö kuulosta ihan hyvältä ?

Toinen puoli.
Hiljainen. Kertoo itsestään jotain asioita lapsuudesta ja menneisyydestä hieman takellellen. Hän kertoo myös asioita jotka kuulostavat mielenkiintoiselta yms. mutta jotka ajan mittaan alkavat kuulostaa keksityiltä tarinoilta. Kertomukset muistuttavat elokuvien kohtauksia ja hän on aina ehtinyt jo tehdä tai kokea asian josta kerrot tai puhut.
Hänelle sattuu onnettomuuksia joiden takia on milloinkin tikkejä mustelmia tms. Mutta hän ei suostu näyttämään niitä. Sen jälkeen kun tikit on poistettu haavasta tai tikeistä ei ole jälkeäkään.
Kysyin asiasta ja vastaus oli: Aijjaa sehän on hyvä jossei näy mitään enää.
Sairauksia joista ei ole lääkärin todisteita tai lääkityksiä tai ei halua näyttää niitä… voisin jatkaa listaa loputtomiin.
Ainoa mileen tuleva asia on patologinen valehtelu. Hän ei hae sillä mitään varsinaista hyötyä kuten rahaa , kotia tms. koska emme asu yhdessä ja molemmilla on ok tulot joilla pärjää.

Hän sanoo rakastavansa minua ja on muuten ihanin ihminen mitä tiedän mutta luottamuspula ja puhumisen vaikeus rasittavat suhdetta enkä tiedä kauanko jaksan tätä enää… en tiedä mitä tehdä..

toivoisin mielipiteitä ja kokemuksia miten selvitty vastaavasta.. ? Kiitos jo etukäteen..