🙂👍 tosi hienoa, että "pääsit irti" raskaasta entisestä elämästä!!
Varmasti se on vaatinut sinulta voimia. Olet Vahva ihminen!
Toivon sinulle auringon paistetta ja jaksamisia jokaiselle päivällesi🙂🌻

☺️ Kiitos poppanen. Olet aivan oikeassa, voimia se on kysynyt. Olin siihen aikoihin todella väsynyt koko elämään. Varsinkin silloin, kun huumeet tuli kuvioon. Sitä kun ei päälle päin näy selvästi, onko huumeiden vaikutuksen alainen vai ei, kun taas alkoholin vaikutuksen alaisena huomaa heti. Se oli sellaista kyräilyä, ja "salapoliisina" olemista. Tällä tarkoitan sitä, että pengoin talon ylösalaisin, löytyykö niitä huumeita kotoa jostain kätköstä, kun en oikein luottanut sen puheisiin... Ja löytyihän niitä 🤔.

Sinulle toivon, että jaksat sairautesi kanssa🙂👍, sekä myös avioelämässäsi 🙂🌻.

Eihän se elämä helppoa ole aina, sitä täytyy vaan yrittää ja elää päivä kerrallaan. Voimia sinulle, poppanen 🙂👍

Kiitos ja toivotaan, että löytyisi "kohtalotoveri", jonka kanssa pääsisit ajatusten vaihtoon🙂👍

Hei Tummataiva ja muutkin!Löysin tänne sattumalta ja ajattelin kirjottaa oman kokemukseni narkomaanin kanssa elämisestä.
Minulla on sellainen "suhde" takanapäin(kestin vajaan 2 vuotta) ja en ole vieläkään päässyt tuskien ja varjojen yli,vaikka aikaa tapahtuneesta on aikaa..Seurustelin siis narkomaanin (sekakäyttäjän)kanssa ja se hajotti mut täysin..Jätkä hommas mulle häädön työsuhde asunnosta ,piinasi yöllä..(ei antanut nukkua vaan vaelteli pitkin asuntoa,-->ramppasi rapussa,ulkona ja tuli takasin) ja mun piti mennä töihin joka aamu klo6.00.Jätkä heitti (hulluuskohtauksissaan)tv:n ikkunoiden läpi 3.kerroksesta pihalle,piti veistä ja ruuvimeisseliä sängyn vieressä tai takin taskussaan,kantoi hervottoman kokoisia kiviä kotiin keittiön ikkunalaudalle ja "päivysti" ikkunasta ulos tuijottaen ja omia puhuen..myöhemmin löysin pienen pussin missä oli valkoista jauhetta(amfetamiinia)viikko sen jälkeen kun olin pussin löytänyt heräsin siihen,kun ovikello soi ja 4 poliisia oli oven takana..Kotietsintä..etsittiin huumeita ja isoja aseita!Minulla ei ollut hajuakaan aina mitä se tyyppi touhusi enkä oikeastaan jaksanut välittääkään.Mitään ei kotoa onneksi löytynyt..Tyyppi oli joskus 2 kk:den jaksoja linnassakin ja taas päästettiin vapaalle..Olin jotenkin kai läheisriippuvainen ,koska irtautuminen tyypistä kesti niin kauan ja aina uskoin tyhjiin lupauksiin..Minulle on kai jäänyt traumojakin ..koska pelkään hänen löytävän minut ja kostavan.Viimeisin piste iin päälle oli kuitenkin ,että jätkä haki mun reseptillä mun paniikkihäiriölääkkeet apteekista veti naamaasa 10tablettia ja kaljaa päälle ja sen jälkeen oli lähdössä puukko taskussa vaeltelemaan ..yritin estää piilottamalla jätkän kengät..mutta se saakeli lähti sukkasillee talvipakkasee ja mennessää iski mua mun omalla kengällä naamaan ja potkasi mut päin ovenkarmia jonka johdosta sain mustan silmän ja kolme tikkiä takaraivoon...Hätääntyneenä,jätkän häivyttyä soitin hätänumeroon ja ambulanssilla paikattavaksi pääsin.pahoinpitely syytteen nostin..ja sainkin korvauksia,mutta henkinen paha olo seuraa vieläkin eikä rahaa voi mitata parantumiseen sellaisesta mitä joutui kaikkea muuta kokemaan ..Olen sairastanut paniikkihäiriötä vuodesta 1998 ja masennuskausia on tasaisin väliajoin(tällä hetkellä)En tiedä miten pääsen menneestä eroon ,vaikka käynkin "kallonkutistajalla" kerran viikossa ja syön mielialalääkkeitä(ei rauhottavia) ja yritän hokea itselleni ,että ehkä mun vaa oli tarkotus elää vähän aikaa asunnottomana(häädön toimesta en uutta asuntoa saanut),-ja käydä oma aika läpi asioiden sutviutumiseen.(asioilla on näköjään taipumusta järjestyä)
Tällä hetkellä minulla on ihana ,turvallinen mies ja meillä on suloinen tyttö(1v1kk) ..kunpa vaan pääsisin eroon menneisyyden varjoista ja oppisin käsittelemään kokemani traumat...Olisi kiva vaihtaa ajtuksia sinun tummataiva ja muutkin...voimia ja jaksuja🙂

Hei.

Olen miettinyt onko teitä, siis narkomaanien/päihdeongelmaisten läheisiä enää missään.
Tunnen ja tiedän kuinka kauan arvet pysyy ja paljon ongelmia niistä tulee vielä jälkeenkin päin.

Elin 6vuotta parisuhteessa päihdeongelmaisen kanssa, suhteessa syntyi kaksi lasta.
Olin tukihenkilönä miehelle,
ja tunsin, että olin myös henkisen väkivallan alistamana.
Mies on pääasiallisesti amfetamiinin käyttäjä, tai oli.
Nykyään en tiedä.
Mutta miehelle maistui myös viina hyvin ja muutkin huumeet.

Lapsille mies aina välillä soittelee, mutta hyvin harvoin eikä ole tavannut n.vuoteen.

Itse elän nyt uudessa parisuhteessa, jossa ei ole päihdeongelmaa.
On huomattava ero, kun päihteet ei pyöritä yhtä ihmmistä ja samalla koko perhettä.

Toinen "huumeasia", myös äitini oli huumeidenkäyttäjä.
Olin myös hänelle tukihenkilönä ja äidin kautta opin paljon huumeista ja riippuvuuden tuomasta kurjasta olosta.
Äitini oli kuivilla, ilman mitään reilun vuoden.
Kunnes marraskuussa ratkesi takaisin sinne pimeälle puolelle.

Nyt kolme viikkoa sitten äiti kuoli,
syytä ei vielä tiedetä,
mutta uskon ettei elimistö enää jaksanut huumeita ja niiden tuomaa rasitusta.

Nyt on outoa kun ei ole enää tuettavia.

Se huumemaailma on aika raadollinen,
mutta meille läheisille mielestäni vielä raadollisempi.
Sillä päihdeongelmaisille on hoitopaikkoja, on ilmaiset keskustelumahdollisuudet+ kaikkea muuta.

Mutta meidät läheiset jätetään pärjäämään ihan itsekseen,
meidän täytyy tukea ja apua, kanssasisaria etsiä yksin vaikka netin kautta.
Monesti myös läheinen on todella väsynyt, peloissaan ja rikki.
Kuin olisi huumekierteessä ilman huumeita.

Tulipa pitkä tarina, toivottavasti jollekin on tästä hyötyä ja apua.🙂🌻

Hei vilttitossu!
Ensinnäkin, - osanottoni äitisi poismenoon. Sinulla on varmasti ollut raskasta, kun ympärilläsi oli kaksi päihdeongelmaista, ja vieläpä niin läheisiä. Itselläni exäni käytti amfetaania, myös muutakin huumeita...
Elämässä ei jaksanut miettiä oikein mitään, kun elämä oli sellaista kun se oli. Tuntui että kaikki asiat pyöri vain exän päihdeasioissa, se vaikutti myös minuun . En ajatellut sen kummemmin tulevaisuutta,(työtä, koulutusta) vain sitä hetkeä mikä oli. Nyt kun kaikki on toisin, ajattelen tulevaisuutta valoisampana, kun itselläni on myös kaveri, jolla ei päihdeongelma, ja - tosiaan, - siinä on huomattava ero.
Olin ikäänkuin "vankilassa", josta ei päässyt mihinkään, kaikki näytti niin toivottomalta. Ja jännitys ja pelko päällä, mitä tulee tapahtumaan. Nyt ollaan paremmalla suunnalla.

Toivon sinulle ja perheellesi aurinkoista kevättä !🙂🌻;