Saan jatkuvasti huonoa palautetta ympäristöstäni. Minua ei mielenterveysongelmieni takia pidetä oikein ”täysipäisenä”, vaikka olen tietyssa suhteellisessa mielessä tervehtynyt ja kaipaisin tavallisia, tuiki tavallisia ihmissuhteita, arkista keskustelua, ehkäpä jopa oikeuden olla ystävä jollekin/joillekin.

Olen pitkällisen terapian ansiosta alkanut ymmärtää itseäni ja rajoituksiani. Ymmärrän ajatteluni kapeuden, ymmärrän jopa luonnehäiriöitäni, jonkinlaista luonnevikaisuuttani. Ympärilläni olevat ihmiset vaikuttavat muilla tavoilla rajoittuneilta, mutta he tarrautuvat siihen, että ovat ”terveen kirjoissa maineeltaan”.

Minussa ei tietenkään ole mitään mielenkiintoista. Olen hyvin, hyvin köyhä. Minulla on vähän, jos lainkaan, koulutusta. Minulla ei ole edes järin sivistyneitä tapoja. Mutta miten voisin kehittyä jos en saa olla tekemisissä muiden ihmisten kanssa?

Minuun sattuu tässä pienessä kylässä tämä yksioikoinen ”pois-pois” signaali, jonka saan kaikkialla, baareissa, kadulla, kaupoissa. Onko minun suuntauduttava johonkin toisaanne suojellakseni itseäni? Miten voin niinsanotusti elää?

Kiitos jos joku viitsii vastata.