Voi Murmeli, tunnen niin paljon myötätuntoa!
Itselläni samanlaisia tuntemiksia, vaikka avopuoliso on maailman lojaalein, vaikka kaverit tekisivät mitä. Reissuja on tehty poikaporukassa paljon ja aina jo ajatuskin suututtaa, ahistaa ja voin pahoin myös fyysisesti. Varsinkin ajatus siitä, että hän juttelisi tai edes joku muu "pojista" juttelee saatika kutsuu pöytäseurueeseen ulkopuolisia naishenkilöitä!!
Tunne johtuu aivan varmasti sinullakin siitä, että tunnet itsesi siinä tilanteessa toiseksi/jätetyksi niinsanotusti rannelle, kun miehesi on kavereiden kanssa pitämässä hauskaa.
Menneet vaikuttavat myös tuntemuksiin ja minun tapauksessani ikäviä tilanteita on ollut liiakseen entisissä suhteissa. Nykyisen mieheni avulla olen pääsemässä vähitellen ajatuksesta eroon, että kaikki miehet pettää ja on sikoja ja valehtelee ja kieroilee. Toki pienikin viite (viesti, uusi tuttavuus FB:ssä, entisistä puhuminen) laukaisee taas tunteen, että jotain olisi vialla, vaikkei näin ole.
Olen itse puhunut lääkärini kanssa mustasukkaisuudesta ja epäluulosta ja siihen kyllä saa apua, mikäli tunnet että tulanteesi on niin paha.

Jaksamisia tunteidesi kanssa! Itse tälläkin hetkellä taistelen itkua ja pahaa oloa vastaan, mieheni ollessa pois kotoa kaveriporukan kanssa mökkeilemässä!!!

Koettu on. Oma tilanteeni oli ja on hyvin erilainen, voisi jopa sanoa, ettei minulla ole "oikeutta" olla mustasukkainen, mutta voi sitä hirveän vihan määrää, joka täyttää tästä sairaudesta kärsivän mielen!

Minua on auttanut 1) terapia 2) ystävät, 3) henkinen kirjallisuus 4) etäisyys ja 5) aika. Tilanne on jo aika hyvin hallinnassa.

Mustasukkaisuus voi tuhota minkä tahansa ihmissuhteen. Totuus on, että toista ihmistä ei voi omistaa, ei milloinkaan, ei koskaan. Avioliittolupauskaan ei ole mikään tae uskollisuudesta, ei todellakaan kuten kaikki tiedämme. Jossain mielessä on vain kyettävä hyväksymään ikuinen yksinäisyys olemassaoloon kuuluvana.

Toisaalta yksinäisyyskin on vain suuri harha. Todellisuudessa olemme kaikki yhteydessä toisiimme näkymättömin langoin. Rakastetun näkeminen yhdessä toisen kanssa viiltää syvän haavan. Niinä hetkinä uskoo, ettei koskaan saa kokea rakastavaa yhteyttä toisen kanssa. Mutta eihän sellaista voi koskaan varmasti tietää! Harhaa siis sekin.

Tyynnytä mielesi ja opettele luottamaan itseesi. Hae voimaa asioista, jotka tunnet ja hallitset parhaiten. Viha on voitettavissa. Mustasukkaisuus on rakkauden varjo. Yritä sulauttaa se itseesi, hyväksy se, ja vähitellen sen polte vähenee. Haava kirvelee pitkään, mutta enää se ei vuoda verta. Mitä enemmän hyökkäät toista vastaan ja rankaiset itseäsi, sitä pahemmaksi olosi muuttuu. Yritä ajatella rakastavia ajatuksia itsestäsi, toisesta ja siitä kolmannesta, niin mahdottomalta kuin tämä tuntuukin. Itse harjoittelen sitä yhä, mutta pientä edistystä on sentään ollut havaittavissa.

Äläkä tee mitään väkivaltaista, mitään mitä tulisit katumaan. Muista ns. kultainen sääntö: Älä tee muille sitä mitä et haluaisi itsellesi tehtävän (Buddha) tai Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille (Jeesus). Tämä on vaikeaa, mutta ainoa tie perille.

Kiitos viestistäsi.
Minä olen aina ollut niin yksin ajatuksieni kanssa, mutta silti olen toivonut etten ole ainoa joka kärsii samasta ongelmasta. Typerintä on se, ettei minulle ole koskaan annettu syytä olla luottamatta.

Tänään sain elämäni ensimmäisen paniikkikohtauksen. En tiedä miten jaksan mennä töihin, tai selvitä tästä ajasta ylipäänsä.

mun tilanteeni on hyvinkin sama kuin sulla. puolisoni ei enää jaksanut tilannetta, vaan lähti ja jätti. olin jo hakenut apua tuohon ongelmaan, mutta se ei riittänyt. mutta apua on saatavilla. psykoterapian uskon auttavan.

Etsiskelin viestejä mustasukkaisuudesta ja löysin tämän, tässä moni asia muistuttaa niin paljon omia tuntemuksiani, että ajattelin jatkaa ketjua.

Olen seurustellut pian vuoden miehen kanssa, josta olen äärettömän mustasukkainen. Minulla on taustalla kokemuksia miehistä joihin ei voi luottaa ja kun vihdoin tapasin luotettavan oloisen miehen ajattelin, että olen turvassa. Mutta ei! Hänen kanssaan minussa on lauennut mustasukkaisuusongelma. Todella paha. Miehellä on ystävänä kaksi entistä ihastusta. Tämä on asia, joka on minulle aivan sietämätön. Kummankin kohdalla tutustuminen on alkanut siitä, että mieheni on ollut ihastunut, mutta ajan saatossa muuttunut ystävyydeksi ja kaveruudeksi ja ihastustunteet ovat jääneet pois. Kumpaakaan hän ei ole edes suudellut, mutta toisen kanssa muutaman kerran nukkunut jommankumman ollessa yksinäinen. Nämä naiset ovat tällä hetkellä hänen kaveripiirissään ja asia on minulle järkyttävän kauhea. Toisesta hän oli heti tutustuttuamme avoin ja kertoi millainen ystävyyden tausta on, ja tapasinkin tämän naisen aika pian jo heti alussa. Toisen kanssa kävi niin, että hän oli luonani (asumme eri kaupungeissa) ja kaupungilla ollessaan kävi kaveriporukalla kahvilla, tämä nainen kuului tähän porukkaan. Hänestä selvisi vasta jälkikäteen ystävyyden taustat. Minua ahdistaa, tunnen oloni petetyksi (koskapa en itse halua hänen takiaan enää hengata eksien kanssa), olo on ihan fyysisesti paha. Syytän, syyllistän, ilmaisen ahdistustani päivittäin. Hänen mukaansa, se, että voi olla kaveri, kertoo siitä että mitään tunteita ei ole olemassa. Mutta yök, toinen näistä on jopa nukkunut hänen kanssaan, minä en ihan totta vaan kestä!!! Välillä päässä ihan sumenee ja en tiedä kestänkö tilannetta, jossa toisella on tällaisia kavereita. Hänen kotonaan on myös toiselta saatu lahja, valokuva (ei ihmisestä vaan enemmän sellainen taidekuva mun miehen tennareista). Tämä on kuulemma lahja kaverilta.

Tuo mustasukkaisuus on vaikuttanut myös muilla tavoin käytökseeni. Olen muun muassa itse alkanut hieman aktiivisemmin kirjoitella facebook-kommenteissa erään entisen ihastukseni kanssa (joka on ystävieni kavereita ja jota olen kerran suudellut) ja yhtenä iltana baarissa huitelin juttelemassa hänen kanssaan jättäen poikaystävän istumaan omien ystäviensä seuraan. Haen ikäänkuin tasoitusta. Itseasiassa en tunne tätä ihmistä kohtaan mitään, toki pidän hänestä ihmisenä, enkä pidä vääränä tällaisen puolitutun kuulumista elämään. Mutta oma mustasukkaisuus on syynä siihen että olen aktiivisemmin hakenut hänestä juttuseuraa.

Täällä kanssa huonon itsetunnon omaava ja mustasukkainen nainen!
Meillä tosin on käynyt niin, että pahimmat pelot on käyneet toteen ja mieheni on pettänyt minua. Olin jo päässyt pahimmasta mustasukkaisuudesta yli, mutta nyt se on taas tullut takaisin aika rajusti. Vaivalla rakennettu luottamus on nollassa ja itsetunto vedetty lokaan.

Toisaalta taas tämä on helpottavaa. "Pahin" on tapahtunut ja siitä on selvitty, jopa niin hyvin että jatkamme yhteisen elämän rakentamista. Paljon korjattavaa on edessä, mutta meillä on mahdollisuudet myös entistä vahvempaan suhteeseen.

Jotkut ehkä ihmettelevät, miksen jättänyt pettävää miestä.
No, tunsin puolisoni katuvan aidosti, enkä halunnut heittää monen vuoden suhdetta menemään, ennenkuin olen yrittänyt vielä kerran.

Voi, kurjaa kuulla, että olet kokenut tuon petetyksi tulemisen. ja hienoa, että olet noinki hyvin osannut lähteä käsittelemään asiaa! Itse tiedän todella mitä on, kun odottaa sen pahimman tapahtumista.

Minusta tuntuu, että minulla tämä on ihan kroonista. Olen jotenkin varma siitä, että lopulta ihmissuhteessa käy huonosti enkä voi lakata kontrolloimasta.
Haluaisin vähän avata koko tämän suhteen tarinaa osaltani.

Tapasin miehen kesäkuussa. Minulla on tosi rikkinäinen tausta suhteissa, muutama mies on käyttäytynyt petollisesti ja yksi väkivaltaisesti. Itsekin olen huonon itsetunnon vuoksi ollut vähän "säätäjä", on ollut helpompi jossain vaiheessa lähteä mukaan päällekkäisiin deittailuihin ja olla ottamatta kaikkea niin vakavasti, että ei jäisi "kakkoseksi". Pitkän yksinolon myötä sain kuitenkin itseni tasapainoon ja olin valmis odottamaan molemminpuolin luotettavaa suhdetta. Kesäkuussa tapasin nykyiseni ja hän totta tosiaan vaikutti ihmiseltä, jonka lähellä oli levollinen olo. Ajattelin silloin mielessäni, että tästä tulee suhde, jossa en lähde kiusoittelemaan toista esimerkiksi mustasukkaiseksi tekemällä, puhu paljoa muista miehistä ynnä muuta, mitkä olin itse kokenut aiemmin ikäviksi asioiksi. Sitten kuitenkin kävi niin, ettei kaikki ollutkaan niinkuin olin ite ajatellut, toisella on oma tausta ja omat periaatteet ja petyin. Alussa se johtui juuri näistä kahdesta kaverista, jotka ovat vanhoja ihastuksia. Asia oli äärettömän vaikea ja kärsin heti raastavasta mustasukkaisuudesta. Hän halusi olla asian kanssa avoin ja kertoa ystävyyksien taustat ja esitelläkin minut pian toiselle näistä ystävistä, ja olo oli ja on ristiriitainen. Toisaalta on hyvä, että hän on avoin, toisaalta tieto lisää tuskaa. No mutta, mustasukkaisuuden aiheita tuli lisää. Täällä olenkin kirjoittanut joistakin asioista, jotka ovat suhteessa aiheuttaneet mustasukkaisuutta ja epäluottamusta.(Olen kirjoittanut miehen käynnistä pornochatissa, ei juttelemassa vaan ihan siellä forumilla katsomassa sivua ja sitten siitä, miten jonkun näyttelijän kehuminen saa minut jopa kuukausiksi kiehumaan.) Tämä on saanut minussa aikaan sen, että olen itse sortunut vanhaan malliin, alkanut hakea huomiota vanhoilta säädöiltä ynnä muuta. En todellakaan ole tehnyt mitään pahaa, mutta laittanut joskus viestin ja toisen ihmiselle, jonka kohdalla kyse ei todellakaan ole platonisesta kaveruudesta vieläkään (sen vuoksi en olekaan henkilön nykyinen kaveri, en halua olla), hakenut baarissa huomiota vanhoilta ihailijoilta tai siellä olevilta muilta miehiltä. Viatonta flirttiä, mutta huomionhakua omassa turvattomassa olossa.

Kerroin eilen miehelle tuosta tekstiviestityksestä eksän kanssa, koska löysin viestin joka oli minusta aika inhottava jo miestäni kohtaan (tämä tekstailu tapahtui humalassa enkä edes muistanut viestin sävyä ☹️ ). Omatunto laittoi kertomaan. Mies vihaisena ja loukkaantuneena sitten sanoi, että ja hänellä on ollut huono omatunto niin pienestä jutusta kuin että tiedosti ystävän häissä, että jos olisi ollut sinkku olisi siellä voinut erään kanssa tulla hääjuttua. Että morkkis jo tuosta tiedostamisesta. Tämä sai aikaan taas uuden mustasukkaisuuden, jota mun psyyke ei enää kestä. ☹️
Hän selitti, että kyseessä oli meidän alkuaika ja siellä oli huomioinut kuinka eräs seurueesta katseli häntä niin että sen saattoi tulkita kiinnostukseksi. Ja että se oli tuntunut kivalta, antanut kelpaamisen tunteen ja oli toki ollut selvää, ettei itse ole kiinnostunut muista kuin minusta. Mutta tämän mahdollisuuden oli tiedostanut. Oon ihan murtunut moisesta. En koskaan kuule sanoja, että kyllähän siellä joku katseli, vaan eipä tuntunut missään kun oon sun kanssa. Sen sijaan kuulen, että huomio on tuntunut mukavalta ja että saanut olon että kelpais jos ois vapaa.

Hei Pilpero,
Täällä tämän viestiketjun aloittaja. En ole aikoihin käynyt täällä foorumilla, mutta sattumoisin tulin pitkästä aikaa kurkistamaan ja huomasin viestisi.
Minua oikeastaan harmittaa ja surettaa kun en osaa auttaa sua ollenkaan. Olemme edelleen yhdessä ja pääasiassa meillä menee mieheni kanssa hyvin - vaikka tilanne on edelleen sama.
Ainoa mitä osaan sanoa on se, että täällä on ihminen joka ymmärtää täysin sun tunteesi ja itseäni ainakin helpottaa niin suuresti etten ole ainoa - vaikkakin mustasukkaisuus on tunne, joka voi olla niin kamala etten toivoisi sitä kenellekään.
Puhuit myös noista melkeinpä fyysisistä oireista mitä saat. Minulla meinaa myös silmissä sumentua ja melkein oksennus tulla. Oma mieheni on tosiaan ennen meidän seurustelun alkua suudellut yhden meidän yhteisen ystävänaisen kanssa. En voi olla heidän kanssa samassa tilassa ja olen katkaissut välit kyseiseen naiseen, sillä en siedä ajatusta että he ovat joskus suudelleet. Asiasta kirjoittaminen sai nytkin kylmät väreet aikaan..

Sen voisin vielä sanoa, että olen edistynyt hiukan siten etten aina sano mustasukkaisuuden tunteesta ääneen. Ennen lauoin kaiken miehelleni mitä mieleen tuli pahasta olosta ja mustasukkaisista tuntemuksista - jotka johtivat aina siihen että mies loukkaantui tai tuli riita. Totta kai sitä loukkaantuu kun joku syyttelee ilma syytä tai perusteita. Opettelin siihen, että pohdin asiaa hetken mielessäni ennen kuin sanon mitään ääneen. Sitä kautta olen oppinut hillitsemään myös ajatukseni! Ikään kuin päädyn ajattelemaan mielessäni, kuinka turhia ja typeriä ajatukseni ovat. Vaikea selittää mutta kannattaa kokeilla jos ymmärsit mitä tarkoitan.

Tsemppiä ja jaksamista!
Ps. Kannattaa myös lukea itsetunnon parantamisesta ja mustasukkaisuudesta kirjallisuutta - se rauhoittaa vähän.

🙂🌻🙂🌻🙂🌻