Huoli poikaystävästä
Oisko teillä vinkkejä, miten voisin kertoa poikaystävälleni, että olen vähän huolissaan hänestä? Sikäli tilanne on kinkkinen, että me vasta seurustellaan, eikä asuta yhdessä, joten tietyssä mielessä minulla ei ole oikeutta turhista hänelle nalkuttaa, hän elää omaa elämäänsä. Mutta tilanne on tämä:
Hän on työtön tällä hetkellä, vaikka puuhasteleekin kaikenlaista järkevää, josta tosin ei saa palkkaa. Rahat on hänellä tosi tiukilla, mitään uutta ei ole varaa ostaa, hyvä että vuokran saa maksettua. Jostain kuitenkin tuntuu löytyvän rahaa juomiseen (pelkään että juo velaksi). Kesän aikana hän on usein montakin kertaa viikossa ollut kaupungilla juomassa, monet kerroista sellaisia, että kotiin tullaan vasta aamulla. Tein eilen ruokaa ison satsin ja halusin yllättää hänet tänään ennen töihin menoa viemällä ruokaa hänelle. Koputtelin oveeen, ja menin asuntoon avaimella sisään, mutta hän ei ollutkaan kotona: oli siis eilinen baarireissu näköjään taas venähtänyt. Tuli lohduton olo, kun asunto oli ihan sekainen ja pölyinen, joka paikassa tyhjiä maito- ja mehupurkkeja, tupakka-askeja, kaikki levällään, sänky petaamatta.
Miten voisin sanoa poikaystävälleni häntä loukkaamatta, että hänen kannattaisi vähän miettiä noita baarireissujaan? Etenkin siksi, kun tuhlaa niihin viimeisiä rahojaan. Ja että miten saisin hänet vähän ryhdistäytymään, siivoamaan kotona? Eihän toista voi tietysti pakottaa, hänen kotinsa se on, eikä minun. Mutta varmaan hänelle itselleenkin tulisi hyvä mieli, jos olisi koti vähän siistimmässä kunnossa, ja mäkin voisin mennä käymään siellä. Ilmankos poikakaverini on viihtynyt viime aikoina mun asunnolla niin hyvin.
Muutenkin minua on nyppinyt nyt kesän aikana se, että me ei olla tehty yhdessä mitään mukavaa arki-iltoina. Ainut mitä me tehdään, on se että tehdään ehkä ruokaa, katsotaan telkkaria tai leffaa. Sekin on tietysti kivaa. Mutta me ollaan aina sisällä, eikä koskaan käydä ulkona tai missään muualla kuin jommankumman asunnolla. Ärsyttää: en halua, että kun kesä on ohi, mulla ei ole ainuttakaan kivaa muistoa siitä, mitä oltais yhdessä tehty. Tiedän, että koska rahat on tiukilla, se tekeminen ei voi olla mitään semmoista, mihin tarviis rahaa. Mutta on niin paljon muutakin mitä voi tehdä. Pieni kävelyretki, jäätelöllä käynti, uiminen, jonkun nähtävyyden bongaaminen tms.
Joskus olen yrittänyt ehdottaa jotain, mutta yleensä vastaanotto on sitä, että ei jaksa, ei huvita, en halua lähteä ihmisten ilmoille. En ole sitten enää edes jaksanut ehdottaa mitään, kun yleensä naamasta tai äänestä kuulee, että poikaystävällä on pää murheita täynnä ja hänen on varmaan vaikea yrittää sitten yhtäkkiä olla hyvällä tuulella ja intoutua lähtemään jonnekin ulos. Ulkoilu ois kyllä siitäkin hyvä, kun meiltä kummaltakin on tämän vuoden aikana jäänyt liikunta aika vähiin, ja kummankin paino on alkanut vähän nousta. Siinä tulis yhteistä aikaa ja liikuntaa sitten samalla. En halua, että ollaan loppuvuodesta ihan turvonneita ja lihoneita.
Mitä teen? Olenko vaan hiljaa ja annan poikaystäväni itse tajuta, mitä pitää tehdä? Vai yritänkö vihjata epäsuorasti, mitä toivoisin meidän/hänen tekevän? Vai otanko asian puheeksi ja sanon suoraan, mitä ajattelen?
Suorapuheisuudessa on tietysti riskinsä - suhde saattaa loppua siihen. Toisaalta, jos pidempiaikainen yhdessäolo kiinnostaa niin se saattaisi olla riskinoton arvoinen onnistuessaan. Huonoa suhdetta ei varmasti kannata kovin pitkään jatkaa - jos ihminen itse ei halua elämäänsä kohentaa, ei toinen sitä voi hänen puolestaan tehdä vaikka kuinka haluaisi. Tukea ja kannustusta jaksaa tarjota aikansa mutta kyllä molempien pitää panostaa. Jaksamattomuus viittaa henkiseen matalapaineeseen, mikä tietysti on tilanteessa ymmärrettävää mutta jatkuessaan tietoinen valinta. Onko hänellä tulevaisuuden suunnitelmia edes itsensä suhteen vai aikooko hän vain keskittyä itsensä säälimiseen ja uhrina olemiseen (=juomiseen ja muka-unohtamiseen).
Olisiko hullua ehdottaa, että yhdessä siivoaisitte hänen asuntonsa - uskon että siisti ympäristö auttaisi hänen mielialaansa kohenemaan edes hiukan.
Sen jälkeen voisit vaikka pyytää, että hän ilahduttaisi sinua lähtemällä mukaan vaikka metsä/rantakävelylle, nauttimaan luonnosta ja luonnon äänistä, tuoksuista, tuulista... vaikka se ei häntä itseään niin kiinnostaisikaan - liikkuminen saattaisi kuitenkin virkistää huomaamattaan hänenkin mielialaansa.
Ei liikaa painostaen mutta - jos häntä yhtään kiinnostaa sinun hyvinvointisi niin kyllä hän sen jollain lailla voi ottaa huomioon, vaikka rahat olisivatkin tiukalla - jos hän käpertyy vain itseensä, voi olla että saat vain murhetta itsellesi yrittämällä miellyttää toista ja mukautumalla hänen mielentilaansa. Lisää vaihtoehtoja ihmiset? Mielipiteitä - aina voi tulla esiin jotain sellaista, mikä aloittajalle itselleen ei tulisi mieleen mutta joka voisi olla toteuttamiskelpoista.
Hei!
Jos olisin itse samassa tilanteessa kertoisin hänelle seuraavaa:
- mitä tunnen ihmistä kohtaan (siis jos rakkautta tai tunteita vielä on) ja miksi
- kysyisin mitkä ovat hänen tunteensa ja miksi
- kertoisin mikä on tämänhetkinen oma tunnetila ja miksi (ottaa päähän/olen huolissani..koska toinen tekee jotain mikä ei tunnu järkevältä ja vie aikaa yhdessäololta
- kertoisin toiveeni millaisia muutoksia hän voisi tehdä ja miksi
- kysyisin mitä mieltä hän on asiasta
Jos vastaus sitten on, että älä jankuta tai mitä se sulle kuuluu, niin mielestäni (huom. siis vain oma mielipiteeni) sinun ei kannata tuhlaa aikaa häneen.
Mutta pidän kovasti peukkuja, että saatte hyvän keskustelun välillenne.
Arka aihe, mutta asiat ei välttämättä selviä ilman rauhallista keskustelua. Älä syyllistä poikaystävääsi sanoilla. Kerro, että olet huolissasi ja haluat vain hänen parastaan. Anna hänenkin kertoa tuntemuksiaan ja ajatuksiaan, niin pääsette jonkinlaiseen ymmärrykseen.