Hei
Olen ihan uusi täällä, tuntui että pakko on jonnekkin kirjoittaa. Tunnen yhä olevani jotenkin vähän hukassa itseltänikin kaiken tapahtuneen jälkeen.
Perusfaktat:
Olin teini-ikäinen kun tapasin nykyisen mieheni ja hän oli lähemmäs 30v. Juttelusta/kaveruudesta siirrytiin seurusteluun ja 1,5 vuoden päästä muutettiin yhteen. 9kk sen jälkeen saimme ensimmäisen lapsemme. Nyt 10 vuotta on kulunut siitä ja meillä on useampi lapsi. Joitakin ongelmia meillä toki oli, lähinnä talous. Mies aina puhui (ja kai tunsi olevansa kaveripiiriään huonomassa asemassa), kuinka kavereilla oli varakkaita vaimoja joiden suku tuki ja auttoi. Minulle riitti että pärjäsimme, toki yritin eteenpäin mm. opiskelin jossain vaiheessa ammatin raskauden/vauva-ajan ohessa enkä vain istunut kotona.
Uskottomuus, jossakin laajuudessa selvisi minulle noin 1v7kk sitten. Siivoilin tietokoneen tiedostoja ja etsin varmuuskopioitavia tiedostoja ennen uuden ohjelma asennusta. Sattui sitten silmiini omituinen tekstitiedosto joka piti avata että näki oliko se tärkeä vai ei kun nimestä se ei selvinnyt. Olipa sitten mies vahingossa ilmeisesti tallentanut mailin tietokoneelle puoltavuotta aiemmin, viesti oli selvästi osoitettu naiselle ja kyseli miten naisen päivä oli mennyt ja oliko miehen lähettämä kuva piristänyt päivää. Naisen kuvaa oli komentoinut upeaksi ja kiihottavaksi. Allekirjoitus oli vain nimimerkki jota en tuntenut ja sähköpostiosoitteet myös oudot. Ajattelin että kyseessä ehkä on eräs miehen kaverin posti jonka se on välittänyt miehelle taas retostellakseen uudella valloituksella.
Mutta epäilys jäi kalvamaan. Kamppailtuani itseni kanssa muutaman päivän päätin selvittää asian. Ja kyllä miehelläni oli ko. sähköpostitili. Ja facebookin kautta yhteydessä useampaan muuhun, joiden kuulumisia kyseli joka päivä ja harrasti ”nettiseksiä”. Maailma romahti silloin.
Hän sanoi että syy on minun kun olen tällainen kun olen, että hänen täytyy hakea huomiota muualta ja että minun turha luulla että hän minun edessä nöyristelisi. Seksiäkään ei kuulemma ollut tarpeeksi, hänelle kelpaisi vaikka joka päivä. Mutta että tuo viestittely on vain harmitonta viestittelyä ei mitään muuta. Lähti sitten kaverin kanssa illaksi kaljoille ja minä itkemään kotiin. Jotenkin sitten jatkettiin eteenpäin ja minä vaadin että mies vannoo äitinsä ja isänsä sekä kaiken hänelle rakkaan kautta ettei enää koskaan tee mitään tuollaista ja että on kertonut minulle kaiken. Hän vannoi.
Yritin enemmän ja myös antaa miehelle tilaa, olla raivoamatta asiasta ja nostamatta sitä esiin lyöntikapulaksi jos tuli pientä riitaa. Seksiä n.6 krt/vk. Sitten noin 11 kk tuon sähköposti homman jälkeen tapahtui jotain todella outoa jota en osaa selittää. Olen normaalisti todella sikeä uninen (en heräisi pommiinkaan), mutta silloin keskellä yötä minut herätti erittäin voimakas tunne joka sanoi että mies valehtelee sinulle, aivan kuin joku olisi hiipinyt sängyn viereen ja karjaissut sen. Se säikäytti minut ihan perin juurin. Tuo kokemus ei jättänyt minua rauhaan joten selvittelin voisiko asia olla näin ja se oli. Seksiviestittely oli jatkunut. Tunsin itseni niin lopen väsyneeksi ja uupuneeksi. Tähän mennessä kaiken mies oli kieltänyt, haukkunut hulluksi, sekopääksi joka tarvitsee hoitoa kun sellaista kuvittelin, ja mitään ei myöntänyt ennen kuin minulla oli todisteet ja silloinkin vain ne asiat joista minulta oli todisteet. Mies lupasi että nyt hän viimein heräsi ja lopettaisi kaiken. Hänellä oli treffinhaku ilmoituksia, seksitreffipalstoille ja tavallisille palstoille yms.
Pari viikkoa kului ja tuo outo herätys toistui. Tällä kertaa uskoin siihen heti, kun se oli oikeassa aiemminkin ja sanoin miehelle että tiesin hänen yhä valehtelevan minulle. En jaksaisi enää valehtelua yhtään, joko kertoisi kaiken tai sitten minä lähtisin, en kestänyt enää. Ja totuus (?) tuli, kun olin töissä seuraavanan päivänä, sähköpostilla. 3 vuotta sitten hän oli pettänyt minua 2 kertaa saman (maksullisen) naisen kanssa. Seksiviestittelyä oli ollut vähintääkin yhtä kauan, kuvia maileja, puheluita eri naisten kanssa, olipa miehellä oma sivustokin jossa oli hänen alastonkuviaan ilman kasvoja tosin. Sen jälkeen kun oli 1. kerran jäänyt kiinni, oli pettänyt minua 3 eri naisen kanssa, joiden vuoksi oli matkustanut toiselle puolelle Suomea. Syytä miksi ei osannut sanoa, ne eivät kuulemma merkinneet mitään. Kukaan hänen tutuistaan/kavereista ei tiedä näistä ja käsinyrkissä sanoi että jos kerron jollekin niin tulen katumaan sitä erittäin, erittäin paljon…🤕
Noin puoli vuotta on kulunut tästä ja olen vieläkin ihan hukassa. Nukunko vai olenko hereillä? 🤨
Olet hereillä. Toivon että se ääni joka sinut herätti sanoisi sinulle,että lähde pois niin pian kun pystyt. Tarinasi kuulosti aivan kamalalta. Miehesihän ei välitä sinusta yhtään. Miksi sinä joudut mielistelemään hätä kun hän on sinua pettänyt? Antamaan seksiä enemmän ja siltikin pettää. Pettää ja uhkaa sinua väkivallalla. Mieshän on täysi kusipää! Olet vielä nuori, sinulla on mahdollisuus saada joku kunnon mies joka oikeasti rakastaa sinua. Yleensä jos joku jää pettämisestä kiinni se katuu edes vähäsen,mutta sinun miehesi kääntää sen sinun syyksesi. Rakasta itseäsi ja lastasi ja lähde sen pahan miehen luota pois.
Huh,
Tuntuupa teidän elonne kulkevan aivan eri raiteilla...
Ymmärsinkö oikein, että ikäeroa on ainakin 10 vuotta?
Mainitsit miehesi kommentit kavereiden varakkaista vaimojen suvuista -joten onko kyse siitä, että miehesi on kakara, joka ei osaa ottaa vastuuta yhteisestä elämästä ja on pohjimmiltaan sitä mieltä, että muiden homma on tehdä hänen elämänsä tyydyttäväksi ja häenellä ei ole mitään velvoitteita?
Minkälaiseksi ajattelet elämeänne 5 vuoden kuluttua?
En ymmärrä minäkään minkä vuoksi jäit miehesi kanssa. Kuten muutkin sanoivat, hänhän ei selvästikään välitä sinusta tipan tippaa. Ikävää sanoa noin, mutta taidat tietää sen itsekin.. Arvosta itseäsi ja lastasi ja lähde. Jaksamisia!🙂🌻
Eroa. Voimia siihen ja onnea uuteen, parempaan elämään joka sinua odottaa! 🙂🌻
CryingNLaughing, hei.
Tuo ääni, jonka kuulit, on oman alitajuntasi ääni.
Öisin prosessoidaan monenlaisia asioita, ja jonkunlaisena summana voi pohdintojen päätelmä olla tuo.
Kun itse on syvällä suhteessa toiseen, on matka sieltä syvästä kiintymyksestä kohti eriytyneempää elämää toisesta pitkä.
Sitä kun tahtoo niin rakastaa ja uskoa hyvää toisesta, ja kun lapset ovat olemassa, sekin hidaste itsenäisempään elämään sitoo ja pitää kiinni jotenkin jumiutuneessa asetelmassa.
On syitä ja on seurauksia.
Aina on molemmilla osuutensa ajautumiseen johonkin (epä)toivottuun(kin) tilanteeseen.
Äitinä on vielä jotenkin syvemmällä parisuhteen uumenissa, lasten hyvinvointi painaa niin paljon, miltei enemmän kuin oma.
Teillä taitaa olla oikein perusteellisen palaverin paikka, ulkopuolinen selvittelijä tukenanne.
Toivottavasti rohkenet - ja jaksat -
voimia!
Itse perusteellisen oloisena ihmisenä antaisin miehelle mahdollisuuden, mutta ei ilman asioiden perin juurin selvittelyä, ennen eron ajattelemista enempää.
Kiitos kaikille viesteistänne. Tunsin että annoin silloin kun mies jäi 1. kerran kiinni noista viesteistä, että annoin sen toisen mahdollisuuden. Mietin että koska parisuhteessa on kaksi ihmistä olen minäkin omalta osalta ollut jotenkin edes auttanut tätä tilannetta. Pidin miestä tietysti täysin vastuussa päätöksestään lähteä tuolle tielle, olisi voinut yrittää selvittää meidän tilannetta jotenkin, vaikka kertoa tunteistaan tai vaikka lopettaa avioliiton ennen tuollaista jos haluaisi kerran toisen naisen. Varsinkin kun tällaisesta asioista oli puhuttu hypoteettisella tasolla aiemmin ja sovittu että toimittaisi juuri noin jos joskus meidän suhde päättyisi umpikujaan.
Menin ihan hajalle tuon 1.kerran jälkeen, en saanut nukuttua, itkin, jne. tuntui etten meinannut pysyä kasassa ja kuitenkin koska mies lupasi, aloin yrittää kaikkeni jotta pääsisin asiasta yli. Sen jälkeen kun hän jäi 2. kerran kiinni ja lopulta sitten kertoi mitä oli tehnyt... se toivottomuuden ja avuttomuuden tunne oli sanoin kuvaamaton.
Tuli tunne että tein mitä tahansa, yritin miten kovasti tahansa en voisi tehdä avioliittomme puolesta mitään. Moni teistä ihmettelee miksi en lähtenyt. Koska tiedän että tunnemyrskyissä ei pitäisi tehdä mitään elämää koskevia suuria päätöksiä, varsinkin kun päätös koskisi myös meidän lasten elämän kulkua.
Asiasta ollaan puhuttu, hiukan myös tuon tänne lähettämäni 1. viestin jälkeen. Mies kuulema jatkoi sen 1. kiinni jäämiskerran jälkeen koska ei osannut/ei ollut valmis vielä lopettamaan tuollaista toimintaa mutta että sen 2.kerran jälkeen päätti että nyt hän lopettaa tuollaisen. Tuota noin vuoden aikaa tuossa välissä jona työstin ja yritin päästä yli siitä että oli jäänyt kiinni 1.kerran eihän hän pitänyt mitenkään merkittävänä.(mitä siitä?!) 😐 Luullen ettei alusta aloittamisen pitäisi olla nyt yhtään sen vaikeampaa kuin mitä se olisi ollut silloin ennen näitä viimeisintä 3. naista.😐
Tässä olen vielä sekä talouden että suurimmilta syiltä lapsien takia. Yritän löytää itsestäni vastauksen että löytyykö vielä minun tunteistani tarpeeksi jotta voisimme yrittää. Luottamusta mieheen on luonnollisesti 0% vaikka joskus tuntuu että jokin osa luottaa hetkeksi häneen enemmänkin. Mietin vain että johtuuko se siitä että miehen ulkoinen olemus (puhetapa, katsantotapa jne.) tuottaa automaattisesti tunteen yhtä luotettavasta ja lämpimästä ihmisestä kuin Gandhi.
Ongelmaa tässä tuottaa se etten tiedä onko hän kuin Gandhi joka on tehnyt erehdyksen johtuen elämän vastoinkäymisistä vai onko hän k.pää joka esittää Gandhia erittäin taitavasti. Tästä tämä hukassa olo pohjimmiltaan johtuu.
Ehkä lapsillekkin olisi jo parempi,että eroatte. Muistan kun itse olin 5-vuotias ja äiti ja isä erosi niin silti tunsin suurta helpotusta etten joutunut elään enää nii ankeissa olosuhteissa. Miksi haluat olla miehen kanssa joka pitää sinua löysässä hirressä?
Hei!
Ihan tuntui kamalalta, kun luin tuota tarinaasi. Sinussa ei tosiaankaan ole mitään vikaa. Toivottavasti pääset eroon miehestäsi. Tuntuu kuitenkin, että on noinkin pitkää harrastanut "kaikenlaista" , ei varmaankaan osaa enään lopettaa. Tsemppiä ja voimia. Ero ei koskaan ole helppo.🙂👍