Tunteeni ovat solmussa. Päätinkin kirjoitella tätä yhtä asiaa auki tänne. Itse olen 28-vuotias, mieheni on 34-vuotias ja yhteistä taivalta kolmisen vuotta takana, josta kaksi vuotta aviossa.

Naimisiin mentyämme on seksimme vakiintunut mieheni haluttomuudesta johtuen kerran kuukaudessa harrastettavaksi asiaksi. Tästä en enää ota stressiä. Suhteemme alkuvaiheessa olin hyvin rikki asian kanssa ja silloin seksiä oli useammin, joskus jopa kerran viikossa. Tämä tietenkin kuulostaa useimpien korviin hyvin vähältä. Edellisen parisuhteeni, kaverieni puheiden ja lehtien seksihehkutuksen ansiosta olin itsekin hyvin hämmentynyt, että missä nyt mättää. Miehethän ovat kyltymättömiä seksinharrastajia. Olin varma, että miehelläni on sivusuhde, missä tarpeitaan tyydyttää. Pelkäsin myös, että en viehätä häntä seksuaalisesti. Mieheni on kuitenkin alusta asti vedonnut haluttomuuteensa, josta kärsi jo ennen meidän suhdettamme. Mieheni entinen parisuhde kariutui, kun mieheni entinen tyttöystävä petti häntä ja syyllisti kovasti miestäni siitä, ettei saanut tarvitsemaansa häneltä vaan joutui muihin miehiin halunsa tyydyttämään.

Vaikeaksi minun tilanteeni teki, että miehelläni on kaveriporukassaan varsinainen panomiehenmaine. Hänellä on nuoruudessaan ollut aivan liian useita naissäätöjä. Hän on elämänsä aikana ollut vain yhdessä parisuhteessa uskollinen ja se oli juuri tuo minua edeltänyt, jossa nainen taas petti häntä. Mieheni kaverit puhuivat hyvin avoimesti mieheni puutteista ja hölmöilyistä kuulleni, koska olettivat minun olevan vain yksi aivoton naissäätö muiden jatkona. Mieheni kuitenkin kohteli minua hyvin ja rakastavasti. Hän kertoi jo tapailumme alussa menneisyytensä typeryyksistä ja siitä, kuinka katui niitä eikä aikonut toistaa niitä meidän suhteessamme. Hän oli aikuistunut ja viisastunut eikä enää ollut sama pojankoltiainen, joka hänen kaverinsa hänen olettivat olevan.

Olimme molemmat suhteemme alusta asti täysin rehellisiä. Miehelleni tämä osui vähän omaan nilkkaan, sillä entisessä suhteessani olin tullut petetyksi ja nyt pelkäsin niin käyvän tässäkin. Epäluuloisuuttani lisäsi se, että vaikka seksimme oli hyvin laadukasta, sitä oli harvoin. Mieheni kuitenkin vannoi, ettei edes ajattele muita naisia siinä mielessä ja vika ei todellakaan ole minussa vaan hänessä itsessään. Keskustelimme avoimesti seksiasioista ja harrastimme sitä hänen halukkuutensa mukaan. Yritin tehdä usein aloitteita ja joka kerta, kun tulin torjutuksi, se tuntui hyvin pahalta.

Aikaa kului ja suhteemme kehittyi. Kait minäkin kehityin henkisesti ja viimeistään naimisiinmenopäätöksen jälkeen tajusin, etten tarvitse seksillä kyllästettyä suhdetta. Meillä kuitenkin on läheisyyttä ja hellyyttä oikein hyvissä määrin. Enää en murehdi seksiasioilla, itse asiassa harvoin mietin edes moista.

Nyt kuitenkin tänään mieheni teki aloitteen seksin suhteen ja panemiseksihan se meni. Mieheni on hurjan seksikäs ja osaa saada minut syttymään hetkessä. Nyt toivuttuani hieman tuosta seksikokemuksesta aloin miettimään (aikaisemminkin olen pohtinut), että miksi mieheni aloitteet ja seksimme aina ajoittuu neljän viikon välein. Tämä on ollut selvä jatkumo jo vuoden. Ja ei, en ole kalenteriin merkinnyt seksikertojamme vaan e-pillereitä syödessäni olen huomioinut, että aina samassa kohtaa laattaa harrastamme seksiä. Onko niin, että miehellänikin on jonkinlainen kuukaudenkierto ja jossain kohtaa vaan seksi on top? Vai onko niin, että itse hormonihirviönä eritän jotain hajua, jota emme tietoisesti haista, mutta joka saa miehen seksituulelle? Tai kenties tietämättäni kuukautiskiertoni tässä kohtaa olen jotenkin käytökseltäni viehättävämpi? Tai sitten mieheni huomaa kalenterista, että ai saakeli nyt ollaan taas yli kuun puolivälissä ja pitää pakottautua seksiin. Mieheni kieltää tuon viimeisimmän. Noista muista teorioistani en ole hänelle edes avautunut. Mieheni sanoo, että ajattele kyllä usein seksi kanssani ja haluaa minua, mutta jokin ärsyke aivoissa ei vaan toimi. Hän myös sanoo, että kun se ärsyke ilmoittaa itsestään, hän haluaa heti toimia.

Olen kait aina ollut hieman epäseksuaalinen olento (paitsi teininä, kun asia oli uusi, kiehtova ja kielletty), joten vähäinen seksi ei ole ongelma nyt, kun siihen osaan jo järkevästi suhtautua. Aluksi etsin netit ja kirjat läpi konsteja, miten korjata seksielämämme. Pitäähän nyt kahden nuoren aikuisen tuoreessa suhteessa olla runsain määrin seksiä. Lopulta havahduin siihen, että minun ja mieheni suhteen kuuluu olla just meidänlainen eikä mitään pakollista seksihurjastelua. Me rakastamme hyvin syvästi toisiamme ja tunnemme maailmoja mullistavaa yhteenkuuluvuutta. Avioliittohan on toisen hyväksymistä sellaisena kuin hän on. Toki minun on helppoa hyväksyä mieheni haluttomuus, kun itsekään en seksiä rehellisesti sanoen kaipaa.

Kun sanon, etten kaipaa niin tarkoitan sitä. Mieheni ollessa halukas ja seksitilaisuuden tullessa en kyllä kertaakaan ole kieltäytynyt. Miettikää; kolme vuotta yhteiseloa eikä naispuolinen ole kertaakaan kieltäytynyt miehensä seksiyrityksistä. En tee sitä miestäni ajatellen vaan omista itsekkäistä tarkoitusperistäni. Kun mieheni on halukas, hän on todella taitava kiihottamaan minutkin haluamaan. Ja se seksi, se on upeaa.

Ööö… Kiitos, että sain tuoda nämä sekavat pohdintani esille…