Hetero rakastunut lesboon
Minulla on nyt ongelma, joka vaikeuttaa elämääni nyt kohtuuttoman paljon. Kävi nimittäin niin, että tapasin kesän alkupuolella aivan uskomattoman naisen. Kolahti ns. kertaheitolla. Tapasimme muutamia kertoja ja juteltavaa riitti. Ajatukset asioista osuivat yhteen paremmin kuin kenenkään muun kanssa koskaan. Muutaman kerran tavattuamme nainen ilmoitti olevansa lesbo, eikä miehet kiinnosta kuin kaverina/ystävänä. Koska nainen on kuitenkin aivan mahtava persoona jatkoimme tapailua/yhteydenpitoa päivittäin. Olen viettänyt hänen kanssaan aikaa tuntikausia ja päivittäin. Nyt tätä on kuitenkin jatkunut jo kuukausien ajan ja nainen ehdottomasti haluaa olla ystäväni, kuten myös minä haluaisin olla hänen. Tunteeni kuitenkin vaatisivat enemmän.
Olemme jonkin verran keskustelleet asiasta, mutta en suoraan ole hänelle uskaltanut tunteistani puhua. Pelkään menettäväni hänet kokonaan jos niin teen. Olen kuitenkin varma, että hän tunteeni tietää. Niin paljon olemme yhteyttä pitäneet ja tapailleet. Minulla on ollut nyt viimeiset 2-3 kuukautta liian vaikeaa. Nukkumisesta ei tahdo tulla mitään ja muutenkin kaipaan naisen läheisyyttä jatkuvasti. Läheisyyttä en varmaankaan koskaan tule saamaan. Enää en vaan tiedä, mitä tehdä. Vaikeemmaksi tuntuu elämäni menevän päivä päivältä. Haluaisin elää onnellista elämää, mutta näin se tuntuu mahdottomalta. En voi välejäkään katkaista, koska tunnun nyt olevan niin reunalla etten kestäisi välirikkoa. Mitä ihmettä voin tehdä? Oma pää ei nyt tähän ratkaisua löydä, ja hyvin vaikea on uskoa että sitä löytyisi mistään. Elämäni ei voi jatkua näinkään, sillä ennenpitkää tässä tulee raja vastaan.. ja sitä rajaa pelkään tosissani.
Minulla on elämäni aikana ollut naissuhteita ihan kohtuullisen paljon, eli tässä ei ole kyse siitä ettei naisia löytyisi. Olen tähän jäänyt nyt todella pahaan koukkuun enkä muita naisia pysty edes ajattelemaan.
Ongelmallinen tilanne. Mietin, että jos olisit kiinnostunut heteronaisesta, joka ei olisi kiinnostunut sinusta, olisitko yhtä pahasti "koukussa"? Ajatteletko kenties, että ehkä naisen olisi mahdollista sittenkin kääntyä heteroksi (tai aiankin rakastua sinuun), etkä siksi osaa päästää irti?
Hmm. En valitettavasti osaa antaa mitään järkevää neuvoa, muuta kuin kornisti todeta ajan parantavan haavat...
Rusakko kirjoitti 04.11.2005 klo 15:24:
Ongelmallinen tilanne. Mietin, että jos olisit kiinnostunut heteronaisesta, joka ei olisi kiinnostunut sinusta, olisitko yhtä pahasti "koukussa"? Ajatteletko kenties, että ehkä naisen olisi mahdollista sittenkin kääntyä heteroksi (tai aiankin rakastua sinuun), etkä siksi osaa päästää irti?
En usko, että näin koukkuun olisin jäänyt, jos kyseessä olisi heteronainen, joka ei minusta olisi kiinnostunut. Ainakaan koskaan niin ei ole käynyt. Ehkä minulla jotenkin alitajunnassa on tuo "kääntyminen" heteroksi. Tiedän kyllä, ettei niin tule käymään. Vaikea tällähetkellä uskoa, että aika tähän auttaisi. Välit kun naiseen ovat enemmän kuin hyvät ja yhteydenpito aktiivista. Olisiko minun pakko katkaista nämä välit kokonaan? Minun on hyvin vaikea sitäkään tehdä koska nautin naisen seurasta niin suunnattomasti.
Jos olet sinkku, niin kokeile ihmeessä, tai tarvitseehan sinun tietysti tuntea myös fyysistä vetoa häneen. Kuitenkin ihminen rakastuu henkilöön, mutta parisuhteeseen kuuluu oleellisesti myös seksi. Kannattaisi varmaan avoimesti keskustella tämän naisen kanssa asiasta, jotta ketään ei matkan varrella loukkaannu. Täytyy myöntää, etttä itselläni ei ole kokemusta asiasta.
Rakkaus ja ihastuminen ovat kauniita asioita, niin kauan kun siihen liittyy kaksi aikuista ihmistä ja ketään ei toivonmukaan satuteta siinä.
Zemppiä tulevaisuuteen päätät sitten mitä vaan.
Hups. Toivottavsti saan edellisen viestini pois. Mulla jäi oleellinen huomaamatta. Alkuperäinen kirjoittaja olikin mies.
Nyt nolottaa 😳 ja kieltämättä oma tyhmyyteni naurattaa 😀 Sun ongelma ei tietystikkään naurata. Olen pahoillani. Pitäis vissiin käyttää noita silmälaseja, jotka sattuu olemaan kirjahyllyllä 😉
En osaa sanoa, mikä olisi paras ratkaisu. Tuntuu, ettei hyvää ystävyyttä kannattaisi heittää hukkaan, mutta toisaalta ymmärrän tilanteen olevan sinulle hankala. Itse olen yleensä rehellisyyden kannalla ja minusta sinun ehkä kannattaisi kertoa naiselle tunteistasi, jos vain suinkin pystyt. Toisaalta sinun pitää tosissaan miettiä, miksi rakastuit ja mikset osaa päästää irti. Että miten todellisia tunteesi ovat. Parasta on varmaan vain yrittää päästä eroon "mitä jos sittenkin..." -tyylisistä ajatuksista.
Rusakko kirjoitti 14.11.2005 klo 11:09:
En osaa sanoa, mikä olisi paras ratkaisu. Tuntuu, ettei hyvää ystävyyttä kannattaisi heittää hukkaan, mutta toisaalta ymmärrän tilanteen olevan sinulle hankala. Itse olen yleensä rehellisyyden kannalla ja minusta sinun ehkä kannattaisi kertoa naiselle tunteistasi, jos vain suinkin pystyt. Toisaalta sinun pitää tosissaan miettiä, miksi rakastuit ja mikset osaa päästää irti. Että miten todellisia tunteesi ovat. Parasta on varmaan vain yrittää päästä eroon "mitä jos sittenkin..." -tyylisistä ajatuksista.
Ei kannattaisi minunkaan mielestä ystävyyttä hukata, mutta pelkään pahoin kuinka tässä tulee käymään. Olen kyllä miettinyt, miksi näin on päässyt käymään. Yhtä ainoaa selitystä en keksi, mutta kokonaisvaltaisesti olisi tuo ihminen vain ollut sellainen, jonka kanssa olisin elämäni halunnut jakaa. Se ei vain taida mitenkään olla mahdollista. Noista "mitä jos sittenkin" -ajatuksista tuntuu olevan ihan mahdoton päästä eroon. Olen nyt miettinyt, josko minun pitäisi jotenkin vain saada "viha" -päälle. Toisaalta tuntuu järjettömömältä alkaa nostattamaan negatiivisiä asioita/tunteita pintaan, koska siihen ei ole mitään muuta syytä kuin tämä minun hankala tilanteeni.