Henkisesti petetty

Henkisesti petetty

Käyttäjä JoPa77 aloittanut aikaan 31.07.2022 klo 08:18 kohteessa Parisuhde, koti ja perhe
Käyttäjä JoPa77 kirjoittanut 31.07.2022 klo 08:18

Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä jo 28 vuotta josta 24 vuotta naimisissa. Lapsia on, osa muuttanut jo pois kotoakin. Minulle selvisi viime vuoden syyskuussa että mieheni on ollut vuosia syvästi ihastunut tai jopa rakastunut naispuoliseen työkaveriinsa. Tämä jonkinlainen suhde on tosiaan jatkunut vuosia, ehkä jopa kymmenenkin vuotta.

Nämä vuodet sisältävät niin paljon asioita tämän toisen naisen kanssa jotka mielestäni eivät kuulu avioliittoon. Mieheni on perustellut asiaa itselleen että koska seksiä/kielareita ei ole ollut, hän ei ole minua pettänyt. Itse näen asian aivan toisin.

Näin sattumalta heidän välisiä viestejä ja asia lähti aukeamaan siitä. Viestit olivat hyvin seksuaalissävytteisiä, täynnä muisteluja siitä mitä ovat tehneet kahdestaan salaa omilta puolisoiltaan ja kuinka ihanaa se on ollut. Kuinka paljon kaivataan toista, kuinka ihanalta toinen tuntuu, kuinka hyvä mieli toisesta tulee. He ovat esim. saunoneet yhdessä useita kertoja, nukkuneet samassa sängyssä, pahimmillaan niin että tämä toinen nainen on nukkunut mieheni kainalossa. He ovat keskustelleet siitä olisiko heistä tullut pari jos tähdet olisivat olleet toisessa asennossa, yhteisen illan päätteeksi pohtineet olisiko heillä ollut seksiä jos tilanne olisi ollut toinen (nainen oli pohtinut eroa omasta liitostaan tässä vaiheessa).

Mieheni tosiaan sanoi että he olivat vain ystäviä ja oli sitä mieltä että mitään ei ole tapahtunut. Minä itse olen aivan päinvastaista mieltä, mielestäni vaikka sitä seksiä ei ole ollut, niin on tapahtunut aivan liikaa.

Kävimme noin puoli vuotta parisuhdeterapiassa selvittelemässä asioita, mutta terapia loppui lähinnä siihen että terapeutti koki että me olemme niin hyvässä tilanteessa että pärjäämme jo ilman häntä. Näin varmasti onkin, me oikeasti olemme hyvässä tilanteessa. Alusta saakka molemmille on ollut selvää että meidän avioliitto jatkuu. Olen kuitenkin itse aloittanut yksilöterapian saadakseni apua omiin tunteisiin/ongelmiin.

Mieheni katuu todella syvästi tekojaan ja ymmärtää nyt täysin että kyllähän hän on minua pettänyt vaikka sitä seksiä ei ollutkaan. Pettäminen ei vaadi seksiä. Pitkään hän yritti selitellä että ei ollut tajunnut olleensa ihastunut. Tajusi kyllä välillä tekevänsä hölmöjä, mutta vain sen vuoksi että välitti tästä naisesta, piti hänestä hieman liikaa. Nyt on kuitenkin jo tunnustanut että kyllä hän tajusi olevansa ihastunut ja tajusi että asiat joita tekee ja viestit joita kirjoittaa ovat väärin, mutta ei välittänyt siitä. Pitää kuitenkin vahvasti siitä kiinni että ei kokenut pettävänsä, mutta ei osaa kuitenkaan sanoa mitä omasta mielestään teki minulle ja meidän suhteelle.

Vaikkakin avioliiton jatkuminen on minulle pääasia ja olemme saaneet pääsääntöisesti käsiteltyä asioita ihan hyvin, olen silti edelleen aivan rikki tämän asian kanssa. Ei ole sellaista päivää, väittäisin jopa että hereillä ollessa ei ole sellaista tuntia jolloin en ajattelisi asiaa. Olen aivan rikki ja suruissani. Minut on petetty, minun rakkain ja läheisin ihminen on vuosikausi näin julmasti tiputtanut minut toiselle sijalle elämässään ja nostanut tämän toisen naisen elämänsä ykköseksi. Itsetuntoni on niin pohjamudissa kuin vain olla ja voi, minun ylitseni on kävelty pahimmalla mahdollisella tavalla ja vielä oikein poljettu ja tallottu sinne mutaan. En vain kertakaikkiaan voi ymmärtää miten oma rakas mieheni jota rakastan eniten maailmassa on voinut käyttäytyä minua kohtaan näin.

Toinen tunne jossa ryven on suunnaton viha. Tunnen niin suurta vihaa tuota toista naista kohtaan että en olisi ikinä voinut kuvitellakaan vihaavani ketään niin paljon. Hän on sitä mieltä että mieheni on ollut ihastunut häneen, hän ei niinkään minun mieheeni. Siitä huolimatta hän on ollut jokaisella solullaan mukana ihan joka ainoassa viestissä ja tapahtumassa, hän ei ole ikinä sivulauseessakaan maininnut ettei haluaisi mitään tästä. Ja on hän ollut tietyissä asioissa aktiivisempi osapuoli, esim saunomiset ja yhdessä nukkumiset ovat aina tapahtuneet hänen aloitteesta.

Hänen puolisonsa ei ilmeisesti tiedä näistä asioista mitään. Välillä olen haljeta inhosta, halveksunnasta ja vihasta ja olen täysin valmis ottamaan hänen mieheen yhteyttä. Mutta sitten taas ajattelen että siitä voi seurata vaan lisää ongelmia esim. heidän työpaikalla. Ovat siis edelleen samassa työpaikassa, kohtuullisen pienessä yrityksessä jossa (ilmeisesti) kukaan ei tiedä asiasta. Tai en tiedä onko joku epäillyt jotain seuratessaan näiden kahden touhuja vuosien ajan. Mutta nyt nekin touhut on loppu. Kaikki sosiaalisen median tilit on blokattu, myös naisen puhelinnumeron on estetty mieheni puhelimessa. Työasiat, joita on kyllä päivittäin, hoituvat täysin sähköpostin välityksellä. Luojan kiitos nainen tekee noin puolet työajasta etätyötä joten mahdollisuus nähdä työpaikalla on vähäistä.

Mä en vaan tiedä miten tästä selviän ilman että pimahdan lopullisesti tai katkeroidun loppuelämäksi. Järki sanoo että kaikki on nyt hyvin. Että mieheni rakastaa minua ja haluaa olla minun kanssa. Mutta tunteet eivät jätä rauhaan. Suurimpana suru ja ymmärtämättömyys, miksi näin kävi minulle/meille. Mitä niin pahaa olen koskaan kenellekään tehnyt että ansaitsin tämän. Toisena on tuo viha tuota toista naista kohtaan. Erityisesti jos hän ei itse olisikaan ollut ihastunut mieheeni, niin miksi hän ei tehnyt mitään lopettaakseen tätä? Omien sanojensa mukaan on kyllä huomannut jo aikoja sitten että mieheni on ollut häneen ihastunut. Mutta silti on vaan jatkanut ja jatkanut ja heittänyt kokoajan lisää vettä myllyyn esim. lähettelemällä ns. heruttelukuvia yms. Minä vihaan sitä naista niin paljon ja haluaisin pilata hänen liittonsa samalla tavalla kun hän on pilannut minun liittoni! Hänestä ei ole löytynyt edes sen verran naista että olisi pyytänyt minulta anteeksi omaa käytöstään. Olen ollut häneen muutamia kertoja yhteydessä s-postilla ja hän on vastannut minulle kerran ja silloinkin selitteli vaan jotain omiaan oman liittonsa haasteista, ei sanallakaan osoittanut katuvansa tekojaan.

Nämä tunteiden myllerykset tuntuvat vain kertakaikkiaan olevan liikaa ja vielä 10kk jälkeenkin asia on niin jatkuvasti minun mielessä että se myrkyttää elämääni. Olen nyt ottanut sellaisen asenteen että en puhu tästä nyt hetkeen mieheni kanssa, koska se johtaa lähes aina riitaan ja sitä en halua. Yritän keskittyä vain hyvään ja rakentaa yhteistä tulevaisuutta, mutta se on äärettömän vaikeaa hankalien tunteiden keskellä.

Käyttäjä VillaNuttu kirjoittanut 04.08.2022 klo 18:32

Hei JoPa77!

 

Luin tekstisi ja olen pahoillani siitä miten teille on käynyt. En ihmettele yhtään, että tunnet olosi todella loukatuksi ja vaikeat tunteet valloittavat mielesi päivittäin. Kerron nyt minun näkemykseni asiaan, enkä ajattele sen olevan ainoa totuus: Mielestäni puolisosi käytös on ollut pettämistä, vaikkei varsinaista seksiä ole ollutkaan. Vaikka ihmiset mokailevat ja satuttavat toisiaan parisuhteissa, on mielestäni puolisosi toiminta tämän toisen naisen kanssa kestänyt sen verran pitkään, että olisi ollut monta mahdollisuutta valita toisin tai korjata tilanne. Puolisosi on kuitenkin jatkanut tätä säätöä selkäsi takana niin kauan, että jäi kiinni. Luottamuksesi on täysin petetty ja vielä rakkaan ihmisen toimesta. Se on hyvin satuttavaa ja rikkovaa.

Onko terapian tai teidän keskusteluiden kautta selvinnyt, että mitä puolisosi haki tällä suhteella? Mielestäni se on yksi tärkeimmistä asioista, joka tulisi selvittää. Siis ihan pohjamutia myöten kaivaa esiin, että mitä hän sai siitä itselleen kun on pystynyt jatkamaan nuin pitkään.

Ja sanon senkin suoraan, että mistä voit olla varma, ettei sitä ihan varsinaista seksiä ole ollut? Tämän asian voi tietty tulkita monelta kantilta, mutta mielestäni yhdessä nukkuminen kainalokkain ja pusuja vaihdellen(?) ei ole kovin kaukana siitä. Että jos tämän tyyppinen suhde puolisosi ja hänen työkaverin välillä on kestänyt vuosia, niin ihmettelen että miten eivät ole edenneet pitemmälle.

En ihmettele yhtään, että tunnet vihaa tätä naista kohtaan ja haluaisit kertoa hänen puolisolleen tapahtuneesta. Jos aivan rehellinen olen, niin minä todennäköisesti kertoisin. Ennemminkin siitä syystä, että tämän naisen puolisolla on oikeus tietää ja tämä nainen tulee tuskin itse kertomaan.

Viestini ja mielipiteeni voi kuulostaa jyrkälle, koska olen itse kamppailut viimeisen vuoden pitkässä suhteessani luottamuksen, avoimuuden, rehellisyyden ja oman itsetunnon suhteen. Meillä ei ole ollut tilanne sama kuin teillä eikä ole ollut ketään kolmatta osapuolta, mutta tunnistan kyllä nuo tuntemukset mitä kuvailet viestissäsi. On ahdistavaa kun samat tunteet kiertävät kehää päivästä toiseen, eikä niistä pääse irtaantumaan kun aina hetkellisesti.

Haluan kuitenkin kertoa sinulle sen, että et tule tuntemaan tämän hetken kipua aina. Hienoa, että olet aloittanut terapian. Aika tulee varmasti kertomaan pääsetkö tästä asiasta yli. Sinun ei tarvitse tehdä nyt mitään lopullista päätöstä, vaan anna itsellesi aikaa <3