Henkinen pettäminen ja siitä yli pääseminen
Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä 15-vuotta. Koko suhteemme tärkein tukipilari on ollut luottamus ja nyt tuntuu että mitään ei ole enää jäljellä. Kun pienin lapsistamme oli vasta muutaman kuukauden ikäinen, mieheni jäi kiinni ainakin ”henkisellä tasolla” sivusuhteesta exäänsä. Olivat salaa viestitelleet, soitelleet ja tavanneetkin. Mieheni oli avautunut hänelle kaikista ongelmistaan sen sijaan että olisi puhunut niistä kotona. Valehteli viimeiseen saakka minkä kerkesi minulle. Kun jäi kiinni, oli katuvainen, pyysi anteeksi ja vannoi että ei ole mitään. Lupasin yrittää vielä.
Tästä meni noin kuukausi, kun paljastui taas että viestittely on jatkunut. Mieheni muutti pois kodistamme ja jäin yksin vauvan ja kahden vanhemman lapsemme kanssa. Olin täysin murtunut ja shokissa. Yritin selvitä yksin kaikesta, vauvan yövalvomisista, kahden vanhemman lapsen hoidosta, ison talon ylläpidosta ja samalla pitää itseni edes jotenkin toimintakykyisenä vaikka tuntui että en voi muuta kun itkeä.
Tämä oli viimeinen asia mihin olisin ikinä ajatellut suhteemme kaatuvan. Miehelläni oli noihin aikoihin vaikeuksia mielenterveyden kanssa joten yritin ymmärtää häntä vaikka itse olin täysin rikki revitty. Noin puoli vuotta, hän asui eri osoitteessa ja oli oma-aloitteisesti laittanut välit poikki exäänsä koska toivoi että voisimme rakentaa suhdettamme uudelleen.
Otin hänet takaisin, ja olemme yrittäneet puolin ja toisin muuttaa asioita, jotka silloin ajoivat meidät siihen pisteeseen. Mutta tuntuu mahdottomalle rakentaa uudestaa menetettyä luottamusta. Tapahtuman alkamisesta on kohta vuosi, ja nään vieläkin painajaisia siitä naisesta. Olen masentunut, ahdistunut ja saan paniikkikohtauksia. Tilanteen laukaisi uudelleen se, että samat hälytyskellot alkoivat soimaan (puhelin kulkee mukana joka paikkaan, salasanat vaihtuivat vaikka hän itse ehdotti että voin milloin vaan katsoa puhelutiedot yms. jos epäilyttää). Jälleen hän väittää ettei ole mitään mutta vaikea uskoa kun viimeksi valehteli kaikesta. En tiedä mitä tehdä. Rakastan miestäni ja haluaisin pitää perheemme kasassa mutta oma mielenterveyteni alkaa jo olla koetuksella.
Onko muita saman kokeneita, onko tästä mahdollista vielä jatkaa?
Kerran pettää, aina pettää. Näin sanotaan. Oma avioliittoni loppui aikoinaan juuri tähän. Annoin ensimmäisen kerran anteeksi ja otin takaisin. Ei mennyt kuin kuukausi ja näin mökillä merkit vieraasta. Exä yritti valehdella, mutta joutui lopulta myöntämään todisteet oikeiksi. Oli muuten elämäni ainoa oikea rakkaus ja näin pääsi käymään. En olisi ikinä uskonut, mutta oma vika. Sanoin nimittäin jo suhteen alussa, että minä hoivaan sinut elämäniloon takaisin, vaikka sinut menettäisinkin. Olisi pitänyt olla hiljaa... Noo, nykyään on toiset ongelmat.
Lähtisikö miehesi johonkin parisuhdeterapiaan puhumaan asioista? Puhuminen on kultaa. Tai mene ainakin itse purkamaan huoliasi, ennen kuin tilanne pahenee. Pieni ihminen ei jaksa enempäänsä...