Tänään on ollut taas tosi paha olla,ahdistaa jatkuvasti kaikki asiat…
Ollaan oltu lasten kanssa välillä äitini luona,mutta koskaan ei ole ollut sellaista että saisin vaikka yhden päivän vain olla ja levätä,ei tarvitsisi jaksaa eikä tehdä mitään.Vauvan kanssa päivä,ehkä jopa yökin kahdestaan piristäisi mieltä varmasti kummasti,mutta kukaan ei sitä mahdollisuutta tarjoaisi.
Olen yksin lasten kanssa paljon koska mies on töiden takia paljon pois kotoa.
En jaksa enää ollenkaan käydä lasten kans ulkona,en halua että kukaan näkee minua tai sanoo minulle mitään…hotkin herkkuja aina kun olen ahdistunut ja sitä olen lähes jokapäivä.
Perhekerho täällä olisi,mutta en pysty lähtemään sinne yksin,ilman ketään kaveria…
Isälläni oli paljon mielenterveys ongelmia ja hän ei jaksanut enää elää,minunkin varmasti pitäisi käydä lääkärissä koska olen niin väsynyt ja ahdistunut,usein on mielessä ettei jaksaisi elää.En vain saa itseäni lääkäriin,en tiedä olisiko siitä apua minulle mutta ei elämä voi jatkua näin…
Olen syntynyt v.83 joten nuorena olen äidiksi tullut ja luulin kyllä jaksavani,niin paljon on pitänyt elämän aikana jaksaa ja nyt on tullut seinä vastaan
Hei mami83!🙂🌻
Kirjoitin siihen toiseen aloittamaasi ketjuun vahingossa väärälle henkilölle, kun tarkoitin osoittaa tekstini sinulle. Olen pahoillani. Liitän sen nyt tähän ketjuun pienin lisäyksin:
Onko sinun mahdollista saada isommat lapsesi puolipäivähoitoon jaksamattomuutesi perusteella? Itse aikoinaan voin huonosti lasteni ollessa pieniä ja he olivat päiväkodissa puolipäivähoidossa aamupäivät (2- ja 5-vuotiaasta), että sain aikaa itselleni, aikaa nukkua suruuni (meiltä oli keskimmäinen lapsi kuollut), ja että lapset saivat oikeanlaista hoitoa, leikkiseuraa, ym. Olin tosin yksinhuoltaja. -Vanhempi lapseni oli myös seurakunnan kerhossa kahtena iltapäivänä (3h). Päiväkoteihin sain viedä lapseni omien tarpeitteni mukaan, ei välttämättä joka päivä; etenkin sitten myöhemmin kun asuin kaukana päiväkodista, en aina jaksanut ajaa ja vein nuorempaani pääasiassa eskaripäivinä tai kun oli jotain erityistä. -Toivon todella että tällainen mahdollisuus edelleen on!? -Voit ottaa yhteyttä kunnassasi päivähoidosta vastaavaan tai puhua neuvolassa tai kysyä sosiaalityöntekijältä.
Etsi ihmeessä apua! Sinä saat olla väsynyt äiti. -Auttaisiko sinua, että saisit purkaa syitä jaksamattomuuteesi? Vaikka täällä voit todellakin kirjoittaa ja kertoa millainen olosi on tai mitä tahansa muuta!☺️
Saisitko pyydettyä jotain toista äitiä yhdessä kanssasi menemään siihen kerhoon, mistä kirjoitit? Tunnetko ketään siellä käyvää?😑❓
Hei mami-83🙂
Tiedän tunteen kun ei jaksa edes hakea apua mutta yritä nyt pinnistää ja mennä lääkäriin, hän voi neuvoa sua ja antaa tarvittaessa lääkkeitä. Ethän sä tuolla tavalla jaksa, apua pitäisi saada. Oletko neuvolassa puhunut tästä? Siellä kun käyt vauvasi vuoksi uskoakseni kuitenkin usein niin ota puheeksi jos et pysty lääkärille menemään. Kerroit että olet ollut äitisi luona...eikö hän voisi hoitaa lapsiasi vaikka yhden päivän että saisit levätä ja lerätä voimia vaikka sinne lääkärille menoon? Voisitko kenties puhua hänelle ongelmastasi? Ja tuo puolipäivähoito noille sun isommille lapsillesi olisi varmaan tosi hyvä asia kaikille teille. Ja jos sua auttaa niin kirjoita vaikka tänne. Onko sulla täältä tukihenkilö, pyydä sellainen niin hänkin voisi auttaa ja neuvoa sua asioissa.
Olet nuori ja sulla on paljon edessäsi ja oikeesti, sun kannattaa hakea apua, kyllä sitä saa mutta ei kukaan muu kuin sä itse voi sitä tehdä 🙂👍
Kysy lapsia todella päivähoitoon, he osaavat neuvoa millaista hoitoa teidän paikkakunnalla on tarjota.
Hoitoon pääsee mm. sosiaalisin perustein ja uskon että jos käyt lääkärissä, saat asiasta lääkärinlausunnon, joka kyllä auttaa asiassa.
Mutta kaikki tämä vaatii sen että itse lähdet liikkeelle. Kukaan ei tule sua kotoa hakemaan, eikä voi tietää miten voit, jos et itse kerro asiaa.
Eli vaikka niska-pers-otteella itseäsi patistaen, nyt ulos ja menoksi!!!
Ja mene lasten kanssa leikkipuistoon, siellä tapaat muita äitejä, perhekerhot ovat olemassa. Mannerheimin lastensuojeluliitto järjestää toimintaa useilla paikkakunnilla. Ja kuten joku mainitsikin, neuvola, puhu siellä kaikki mitä mieleen juolahtaa.
Ja: sä olet äiti, ammenna voimaa pehmeistä käsistä, hymyistä, naurusta, sun lapsista. Ymmärrän väsymyksenkin, olenhan itsekkin äiti.
hei mami83 🙂🌻
tiedän tunteesi, itselläni on 5 lasta (11,8,7,3 ja ½.v) ja en kestä enään yhtään lasten huutoa/tappelua/riehumista ja mies on minullakin aina töissä. en saa apua pyydettyä, en yksin kertaisesti kehtaa ☹️. tiedän ettei ole häpeä myöntää ettei yksin jaksa mutta en vai saa neuvolassakaan aukastua suutani ja kerrottua etten jaksa enään. joka kerta kun menen esim. neuvolaan niin tulee semmoinen tunne että olen huono äiti jos sanon etten jaksa 😞 vaikka neuvolassa henkilökunta on tosi ihania mutta silti
olisi kiva kuulla jatkossa miten olet jaksellut 🙂