Hei!
Minua ahdistaa mieheni ulkoinen olemus. Rakastan häntä yli kaiken, ja koen, että olen aika pinnallinen. Ajattelen paljon mitä muut ihmiset ajattelevat minusta, hänestä ja meistä. En kestä ilkeitä tai myhäileviä katseita puolitutuilta tai vanhoilta ystäviltä. Mieheni on minulle todella hyvä ja ihana, kuitenkin toisinaan häpeän olla hänen kanssaan julkisilla paikoilla. Hänen mahansa vain kasvaa, hän käyttää kulahtuneita, rikkinäisiä ja liian pieniä vaatteita. Hänen kotinsa on aivan kamalan näköinen: tahroja, epäsiistejä kasoja.. Silloin kun tapasimme, hän käytti siistimpiä vaatteita ja hänen hiuksensa olivat aina laitettu. En oikein tiedä mitä ajatella. Olen sanonut hänelle asiasta, ja ollaan saatu myös ihan hyvä keskustelu aikaakin. Se kuitenkin päättyi siihen, että jokainen saa näyttää siltä, miltä haluaa. Haluaisin, että hän pitää itsestään enemmän huolta. Häntä ei näytä kiinnostavan pitää itsestään tai kodistaan huolta, se on ahdistavaa. Enkä pääse häpeästä eroon. Mietin, mitä tyttökaverini ajattelevat hänestä, koska hän on niin renttu ja minä taas huoliteltu. En osaa nauttia hänen seurastaan, ja kasvava maha ja muu siistittömyys haittaa seksihalujakin..
Mikä neuvoksi?
Moi,
Sano suoraan että ulkonäkö haittaa jo seksielämääsi ja esitä suoraan toiveesi, esim. mene suihkuun. Miehille pitää joskus sanoa asiat aivan päin pläsiä ennen kun tajuavat!
Olisko niin että miehesi on itsekäs? Vai arka pelkuri?
Onhan kuitenkin ihan normaalia vaatia että ihminen huolehtii itsestään, ihan sen toisen vuoksi, että on viehättävä ja houkuttelevan näköinen eikä luotaantyöntävä.
Kysyhän suoraan onko hän alkanut vieroittaa sinua näin pois luotaan? Eikö se ole yksi välinpitämättömyyden merkki? Ja epäsiisteys on myös vaaraksi terveydelle, eikä sitä tarvitse sietää. Jos ei suora puhuminen auta niin mieti halautko oikeasti elää siten kuin hän? Onko ristiriita liian suuri ajatellen tulevaisuutta?
Voihan kyllä olla niin, että miehesi on masentunut. Eikä jaksa huolehtia itsestään.
Ja silloin kyllä ei auta vittuilla eikä hävetä.
Onhan nuo tärkeitä asioita, mistä puhut aloittaja. Tosi tärkeää pitää itsestään huolta jo parisuhteenkin kannalta. Tietysti ensisijaisesti siksi, että itse voi hyvin. Siitäpä sitten seuraa parisuhteellekin hyvää.
Ihan eri tavalla itseen tyytyväinen olo, kun huolehtii kunnostaan ja puhtaudestaan. Kaikki on sitten kaikinpuolin mukavampaa muutenkin.
Itse muistan kyllä masennusajoilta, että mm. suihkuun meneminen oli vaikeaa ja moni muukin asia. Toivotaan, ettei hänellä ole masennusta.
Vähän vaikeaa ehkä, jos olette jo puhuneet asiasta ja hän suhtautuu noin....kuulostaa sille, ettei oikein ehkä ymmärrä tuoa asian tärkeyttä? Eikö osaa asettua sinun housuihin? Kyllähän jokainen saa olla sellainen, kuin on, mutta vähän laittaisin eri kategoriaan tuon siisteyden, kuin tyylin.
Noitahan riittää! Miehen kunnia-asia olla haiseva sottapytty. Ei toki ruveta niin ämmämäisiksi, että pestäisiin käsiä, käytäisiin suihkussa edes pyynnöstä, peseydyttäisiin saunassa muutenkin kuin vihtomalla... Ehdottaisin seksilakkoa, mutta sittenhän melkein kaikki naiset joutuisivat olemaan puutteessa, sillä suomalainen mieshän ei naisen edessä nöyristele niin, että rupeisi siisteydestään huolehtimaan! (Tämä on yliampuvaa liioittelua...)
Tuli mieleen, että voisiko miehesi kenties sairastaa masennusta tietämättään? Masentunuthan ei jaksa huolehtia ulkonäöstään eikä siivota kämppäänsä, koska kaikki tuntuu muutenkin samantekevältä. Masennus voi piiloutua aika monen muunkinlaisen oireen taakse.
Masennustestin voi tehdä esim. Terveyskeskuksessa. Netissäkin on pikatestejä, esim. tämä:
http://www.tohtori.fi/?page=3459083
Sairautta voidaan hoitaa lääkkeillä. Juttele miehesi kanssa. Sinuna selventäisin myös, että tilanne käy hermoillesi. Ei suhteessa pysyminen tarkoita sitä, että pitäisi kestää ihan mitä tahansa.
Desper, kyllä niitä viljalti on niitäkin, joiden kunnia-asia on huolehtia itsestään 🙂
Kivahan sitä on katsella.
Minäkin ryhtyisin seksilakkoon, jos toinen olisi sottapytty. Voisin tietysti kysyä, mistä siivottomuus johtuu, että vaivaako masennus, kun ei käy suihkussa ja pidä itsestään huolta. Jos kävisi selväksi, ettei ole masennusta, sanoisin suoraan, että miellyttävämpää siisteys. Jos olisi masennusta, kannustaisin hakemaan apua ja auttaisin siinä myös, jos toinen haluaa.
Eveny kirjoitti 4.7.2011 22:5
Desper, kyllä niitä viljalti on niitäkin, joiden kunnia-asia on huolehtia itsestään 🙂
On, Eveny! 🙂 On myös miestyyppi, joka ei ole masentunut, vaan elää vielä perinteisesti Lauantaina saunaan ja sillä siisti -aikakaudessa, nämä miehet, joiden isät ja isoisätkin jo ovat viikolla haisseet. Toinen tyyppi on pohjimmiltaan enemmän poikaporukassa viihtyvät miehet, jotka eivät alennu naista varten laittautumaan. Treffeille he ilmestyvät ajelemattomina ja nuhjuisissa kamppeissa. Miellyttävä ulkonainen olemus ja olisi kai tämän ryhmän mielestä naismaista, sillä heille pahin mörkö on homoksi leimautuminen. Hehän tykkäävät enemmän miehistä.
Älkää ottako tätä liian vakavasti! Meitä on moneksi, miehiä ja naisia.
🙂😀😎
Minulla on vaan kokemusta yhdestä miehestä, en pahemmin muita edes katsele.
Minusta hän on just silloin seksikkäin, kun on ollut viikon työmatkalla metsissä. Nukkunut samoilla vaatteilla laavuissa, ei ajanut partaa, vähäsen itteään huuhdellut jossain purossa.
Sitten, kun se tulee kotiin, minulle tulee lähes kiima, kun koti täyttyy sen tuoksusta.
maanvaiva kirjoitti 5.7.2011 15:2
Minulla on vaan kokemusta yhdestä miehestä, en pahemmin muita edes katsele.
Minusta hän on just silloin seksikkäin, kun on ollut viikon työmatkalla metsissä. Nukkunut samoilla vaatteilla laavuissa, ei ajanut partaa, vähäsen itteään huuhdellut jossain purossa.
Sitten, kun se tulee kotiin, minulle tulee lähes kiima, kun koti täyttyy sen tuoksusta.
Huom! Sentään vähäsen purossa huuhdellut! 😀 Kieltämättä esim. savunhaju tuo oman miehekkään arominsa. Minäkin tykkään rakkaan miehen kainalohien hajusta. Mutta viikon pesemätön persvako ei hurmaa. 😎 Tuoksut ovat mystisiä, rakas ihminen tuoksuu aina hyvälle. Ne feromonit...
Kiitos paljon kaikille vastanneille! Nonniin, jotain pientä muutosta ollaan saatu aikaan. Kun tarpeeksi kauan hänelle asiasta mainitsin (en suostunut tulemaan hänen luokseen ennenkuin on siistiä, huomautuin paidassa olevista tahroista jne.) niin hän itse ehdotti myöhemmin, että mentäisiin yhdessä kauppoihin valitsemaan hänelle vaatteita. Hän on ottanut viestini tosissaan, mutta myös omassa käytöksessäni on kai vähän vikaa. Kun oltiin kaupungilla kiertelemässä kauppoja, sain melkein paniikkikohtauksen ja ahdistuin.. Häpesin vain niin paljon, etten pystynyt keskittymään.. Ehkä kuitenkin vähän liioittelua, jopa omasta takaa. Hmm.. Hän sai ostettua omannäköisiään uusia vaatteita, joskaan nyt muutama uusi paita ei paikkaa kokonaisoletusta.
Hänen elintapansakin poikkeaa huomattavasti omastani. Olen urheilullinen, ruokatietoinen, syön luomua ja tunnen ravintoarvoja.. Hän on pizzaan menevä mies, joka ei haittaisi ellei se näkyisi (niin paljon kuin nyt). En kuitenkaan halua syyllistää häntä syömisessään (olen joskus saanut lapsellisia valituskohtauksia, esim ravintolassa, jos hän on tilannut "väärin" 😟 ) Huomaan, että hän on kuitenkin nyt itse motivoitunut ja minä olen ymmärtänyt oman käytökseni. Ollaan käyty kerran yhdessä lenkillä ja se oli kivaa! Toivottavasti päästään molemmat kultaiselle keskitielle 🙂
Kiva, kun huomaa omaa käytöstään. Se vie aina parempaa kohti, itsen kannalta. Näyttää se monesti olevan, että haluttaisiin muuttaa toista mieleiseksemme.