En tiedä mitä tehdä. Olen seurustellut mieheni kanssa noin 1,5vuotta. Muutimme yhteen hyvin nopeasti. Se oli ns. ”rakkautta ensi silmäyksellä”. Meillä oli todella hauskaa ja teimme paljon asioita yhdessä! Hän tuli todella hyvin juttuun kaikkien ystävieni ja sukulaisteni kanssa ja olin aivan myyty. Useasti hän yllätti minut pienillä asioilla ja seksielämämme kukoisti. Pikkuhiljaa toisesta alkoikin sitten paljastumaan uusia, ei niin hyviä piirteitä. Mieheni oli alkuun sairaanloisen mustasukkainen, joka yhtenä iltana kärjistyi siihen, että hän kuristi minua. Hän syytti tästä minua, sillä olin hänen mukaansa aiheuttanut hänelle mustasukkaisuuden tunteen (mm. tanssimassa baarissa). Edelleen hän tästä minua syyttää, vaikka toisaalta tietääkin tehneensä väärin. Nyt mustasukkaisuus on vähentynyt huomattavasti, mutta..Mieheni käyttäytyminen ei ole sellaista mitä parisuhteessa kaipaisin..Me emme tee ikinä mitään asioita yhdessä (toki teemme molemmat vuorotyötä ja olemme usein eriaikaa vapaalla), mutta elämämme on jo jonkin aikaa tuntunut ns. ”kämppiselämältä”. Miehelläni ei ole enää seksuaalisia haluja ja hän väittää niiden johtuvan raskaasta työstä. Olen asian ottanut monesti puheeksi, mutta hän ei pysty aiheesta keskustelemaan vaan näyttää ahdistuvan. En tunne enää itseäni seksikkääksi tai haluttavaksi. Vaikka pukisin mitkä ”seksihepeneet” päälle niin hän saattaa olla niin kuin ei edes huomaisi sitä ja jatkaa vain television katselemista. Muuta läheisyyttä meillä kyllä on, halailemme ja pusuttelemme useasti, mutta ei sitten mitään muuta. Pitkään jaksoin yrittää keksiä kaikkea yhteistä tekemistä ja yllätyksiä miehelleni, mutta hän ei niistä koskaan innostunut joten ”lamaannuin” itsekin. Meidän elämämme on pääosin sitä, että molemmat viettävät vapaa-aikansa joko kotona möllöttämässä tv:n/tietokoneen ääressä tai on omien kavereidensa kanssa jossain muualla. Viikon kohokohta suhteessamme on kun menemme illalla nukkumaan tai käymme ruokakaupassa. Mieheni on alkanut vihaamaan kaikkia ystäviäni ja väittää heidän olevan minulle huonoa seuraa, vaikka asia ei todellakaan näin ole. Oma virheeni suhteessa on taas se, että olen alkanut käymään ravintoloissa useammin kavereideni kanssa, eikä ilta sitten kovin hyvin lähes koskaan mene kun suhteen ahdistavat ajatukset alkavat mielessäni pyörimään loppuillasta ja olen hyvin useasti purkanut turhautumistaan hänelle sitten alkoholin vaikutuksen alaisena. Selvinpäinkin olen useasti hänen kanssaan pyrkinyt asioista puhumaan, mutta hän ei vain yksinkertaisesti osaa puhua ja kertoa ajatuksistaan ja suuttuu minulle kaikesta kritiikistä. Olemme jo muutamaan otteeseen eronneet, mutta aina palanneet takaisin yhteen. Rakastan häntä kovasti, hänen kanssaan on hyvä olla kyseisiä seikkoja lukuunottamatta. Hän osaa olla hyvin hellyyttävä ja hauska, mutta kaipaisin sen miehen takaisin johon alkuun rakastuinkin. Kannattaako enää edes odotella sitä miestä takaisin, johon alkuun rakastuin, vai pitäisikö minun oikeasti lähteä jo tästä suhteesta vai tyydynkö tähän ei niin toimivaan parisuhteeseen.? Tunteeni ovat niin ristiriitaiset. Aamulla saatan ajatella, etten koskaan halua luopua hänestä, ja illalla taas haluaisin pakata tavarani ja häipyä samantien! Olisiko vinkkejä?