haluun pois täältä
tämä varmasti kuulostaa typerältä, sitä se onkin.
meillä on äidin ja isän kanssa ihan suhteellisen hyvät välit. ei puhuta kuin ”pakkotilanteissa”, eli mitään ylimääräistä (mitä kuuluu, miten päivä meni). mua ei koskaan ole hakattu, eikä oikeastaan edes uhkailtu. joskus isä sanoi että mulle ois pitänyt antaa vitsaa että olisin oppinut tavoille. siskoja on kaksi, joista vain toinen on viikonloput kotona.
ongelmani on että mulla on kauhean turvaton olo kotona. siellä ahdistaa, pelottaa. joskus illalla kun olen menossa nukkumaan ja joku tulee alakertaan (huoneeni on siellä) jännityn ja avaan silmät. en tiedä miksi, pelkäänkö että äiti tai isä tulee tekemään minulle jotain 😮 en ole luonteeltani arka, ja pelkään ainoastaan kotona.
tämä on häirinnyt unianikin, ja päivisinkin on turvaton olo. riippumatta onko porukat kotona vai ei.
en tiedä mitä tekisin. porukoille en halua puhua. en luota heihin ja ajattelen että he pitäisivät minua ihan tyhmänä, tai ei tajuaisi koko asiaa. joskus, aika useinkin, tuntuu että jossain muualla kuin kotona olisi parempi olla, ja varmasti olisikin 😐
Hei,
Ikävä tilanne - osaatko yhtään ajoittaa milloin tämä turvaton olosi alkoi? Kuinka pitkään muistat tunteneesi näin? Tuleeko tuo olo vain ollessasi yksin huoneessasi vai myös ollessasi samassa tilassa muiden kanssa?
tämän kevään aikana (maalis-huhtikuu) aloin huomata että tunnen näin lähes jatkuvasti, mutta ennen sitäkin on ollut aina välillä tällaista ahdistusta (se oli tosin vähäistä).
se milloin tunnen näin vaihtelee aika paljon. joskus turvaton olo on koko ajan, riippumatta olenko yksin vai muiden seurassa. joskus se on vain kun olen muiden kanssa ja joskus ollessani yksin. sitä esiintyy vain kotona ja jos minulla on joku kaveri niin tosi harvoin ''pelottaa''.
Hei Milsu,
Nyt kun elämme tätä keittiöpsykolgian kulta-aikaa, jolloin etsitään kaikesta salattuja tapahtumia ja tukahdutettuja tunteita, tulee väkisinkin mieleeni josko kotonasi on tapahtunut jotain ikävää, jonka piilotat mieleesi.
Omasta lapsuudestani muistan tilanteen, jolloin me lapset katsoimme rivitalon olohuoneessa yksin ollessamme tv:tä ja joku parrakas mies kurkki pimeästä sisään. Tuo kokemus on jättänyt sellaisen pohjalla olevan epämiellyttävän olon, kun olen yksin maalla - vaikka aikaa on tapahtuneesta vuosikymmeniä.
Selkeästi tuo tunne haittaa elämääsi, joten onko mahdollisa, että juttelisit täällä oman tukihenkilön kanssa asiasta? 🙂🌻
En ainakaan muista mitään mikä voisi häiritä minua, mutta saattaahan olla että jotain on mutta en ns. tiedosta sitä itse ?
Olen yrittänyt jutella asiasta, sitä on vaan niin hankala kertoa ja olen liian monta kertaa kuullut vastauksen ''sä vaan kuvittelet tai yliliioittelet'' :/
Hei! Tiedän tunteesi, koska itselläni on sama ongelma. Nykyisin voi mennä öitä että nukun tunnin tai kaksi ja herään kun näen painajaisia. Kun vanhempani tulevat huoneeseeni, tulee turvaton olo ja alkaa ahdistamaan. :s
En itsekkään puhu vanhempieni kanssa juurikaan, koska sekin tuntuu vaikealta ja olen todella jännittynyt. Itse olen tempperamenttinen ja vahva luonne, ja ilmaisen mielipiteeni usein voimakkaasti, mutta kotona ollessani jotenkin vain se on alkanut tuntua vaikealta, enkä tahdo puhua enään kenellekkään. "Piiloudun" vain omaan huoneeseen ja olen illat täällä. Olen kuitenkin alkanyt nykyisin ulkoilemaan ja olemaan enemmän kavereideni kanssa, ja se on helpottanut. Mutta joka kerta kun tulee kotiin, alkaa jännittämään ja ahdistamaan s: olisi jännittävä saada tietää mistä tämä voi johtua, ja voisiko asialle tehdäkkin jotain🙂
Tuntuu että jos saisi muutta pois kotoa, asiat helpottuisivat paljon.😐