Haluan päästä yli

Haluan päästä yli

Käyttäjä Marika89 aloittanut aikaan 25.06.2013 klo 15:29 kohteessa Parisuhde, koti ja perhe
Käyttäjä Marika89 kirjoittanut 25.06.2013 klo 15:29

Auttakaa ihmiset minua pääsemään yli mieheni pettämisestä.

Tarinamme alkoi nelisen vuotta sitten, jolloin tämä pettäminen on tapahtunut. Eli heti suhteemme alussa jouduimme etäsuhteeseen mieheni työn takia. Riitelimme silloin paljon ja mieheni oli suoraa sanottuna todella mulkku minua kohtaan. Etäsuhdetta kesti n. puoli vuotta. Tähän sanon heti, etten ole yhtään mustasukkaista tyyppiä vaan riidat johtuivat enemmänkin siitä ettei nähty juuri ollenkaan.

Mieheni tuli kotiin ja tuntui kuin suhde olisi alkanut alusta ja olimme taas onnellisia yhdessä. Yhteen muutettiin ja mieheni kosi minua n. nelisen kk kotiutumisen jälkeen. Olin onnellinen. Myöhemmin päätimme alkaa yrittämään lasta ja silloin kaikki tuli julki…

Halusin käydä gynegolokisessa tutkimuksessa, ihan vain pois sulkemassa mahdolliset tulehdukset ym. Soittaessani tuloksia (olin siis satavarma ettei minulla nyt mitään ole) terveydenhoitaja sanoo ”täällä näyttäisi olevan klamydia positiivinen”. Menin shokkiin. Kaikista sukupuolitaudeista just se, joka aiheuttaa lapsettomuutta. En ole koskaan mitään halunnut elämässäni niin paljon kuin tulla äidiksi, joten se oli järkystys kuulla. En osannut sillä hetkellä edes epäillä miestäni vaan lähdin vain silmät ja mieli sumussa terveydenhoitajan vastaanotolle ottamaan lääkkeet. (klamydia kerkesi olemaan minulla vuoden, enkä kärsinyt mitään oireita)

Soitin itkuisena miehelleni töihin ja kerroin mitä juuri olin saanut kuulla. Kysyin, onko hän pettänyt ja hän vastasi heti, että ei tietenkään. Mutta kun hän töistä kotiin tuli ja näki minut aivan poissa tolaltaan, alkoi hänen salainen arkku avautua.

Hän oli silloin suhteen alussa töissä ollessaan ihastunut toiseen ja harrastanut seksiä tämän kanssa. Kerran. Humalassa, ilman ehkäsyä. Ensin mieheni väitti, ettei muista kenen kanssa on ollut sängyssä, mutta minähän katsoin mieheni puhelimen ja sieltä paljastui loputkin. Muistan kuinka tämä kyseinen nainen kirjoitteli mieheni seinälle facebookissa, mutta en pitänyt sitä muuta kuin työkaverieleenä. Mieheni oli todella katuvainen, pahoillaan ja rikki ja sanoi inhoavansa itseään jo siitä aamusta ku tajusi mitä oli tehnyt. Uskoin häntä, niin vilpitön hän oli.

Käskin miestäni kirjoittamaan tälle naiselle yksityisviestiä facebookissa ja kertomaan, että olemme saaneet häneltä klamydian ym. Nainen ei koskaan vastannut, ei anteeksi pyyntöä, ei mitään. (tai näin mieheni väittää ja on poistanut kyseisen viestin kokonaan, koska se kuulemma muistutti häntä asiasta aina kun meni viesteihin 🙄 ) Selvennän myös sen, että tämä kysinen nainen tiesi hyvin, että mieheni on varattu ja että tämä nainen on juuri niitä yksilöitä, jotka nauttivat siitä kun saavat varatun lakanoihinsa ja tunteen olevansa parempi.

No, pääsin jotenkin yli ja naimisiin mentiin vuosi tapahtuman jälkeen. Lasta ei vaan kuulunut… Aina humalassa purkauduin aiheesta ja pelko lapsettomuudesta varjosti elämää.

Kaikkien onneksi tulin raskaaksi 1,5 vuoden jälkeen. Voitte varmaan kuvitella kuinka onnellinen ja helpottunut olin. Selvennän myös sen, että olemme todella onnellisia ja rakastamme toisiamme hyvin hyvin paljon ja annoin anteeksi miehelleni kun lapsemme syntyi. Mieheni on siis nykyään kuin toinen ihminen verrattuna suhteen alkuun. Jos hän pettäisi nyt, en todellakaan selviäisi siitä. Siksi tämä yksi syrjähyppy oli helpompi sulattaa kun meillä meni silloin muutenkin huonosti…

MUTTA, yks kaunis päivä kävin koneemme sivuhistoriaa läpi, koska yksi sivu oli hukassa ja mitä sieltä löytyikään. Mieheni oli käynyt tämän kyseisen naisen sivuilla. Miksi? Kaikki se viha ja tuska nousi uudestaan pintaan. Miten tämmösestä pääsee yli? Ero ei ole vaihtoehto, koska meillä menee muuten niin hyvin ja onnellisesti. Mieheni ei edes tiedä, että mietin asiaa vieläkin vaan luulee, että asia on jo jäänyt taakse.

Anteeksi pitkä sepostukseni, mutta toivon suuresti, että saan kohtalotovereita ja vinkkejä pääsemään tämän yli. En jaksisi enää murehtia.

😴