fyysistä väkivaltaa parisuhteessa

fyysistä väkivaltaa parisuhteessa

Käyttäjä heidiii aloittanut aikaan 29.05.2009 klo 19:13 kohteessa Parisuhde, koti ja perhe
Käyttäjä heidiii kirjoittanut 29.05.2009 klo 19:13

Hei. Olen 25w nuori nainen ja olen kokenut fyysistä väkivaltaa parisuhteessa.
Kaikki alkoi siitä ku ex kihlattuni tuli sairaanloisen mustasukkaiseksi minusta
ja hänestä tuli peliriippuvainen.
Muistan sen kuin eilisen päivän kun hän löi minua ekan kerran.
Olin tullut silloin töistä kotiin.
Hän sanoi minulle että jaahas sitä on oltu kaupassa töissä ja palveltu mies asiakkaita jonka jälkeen hän repi minua hiuksista ja löi nyrkillä, niin että minun huuli turposi. Seuraava kerta tuli siitä kun hän syytti minua pettämisestä,
silloin hän tönäisi minut sängyyn repi vaatteista potki ympäri kehoa ja kuristi minua. Tätä jatkui jonkun aikaa. En kertonut aluksi kenellekkään koska en uskaltanut.
Jos joku kysyi että miksi olin mustelmilla sanoin aina,
että olin esim kaatunut portaissa.
Kaverini ja perheeni kuitenkin tajusivat ettei niin ollut tapahtunut
ja pyysivät kertomaan totuuden,
minä kerroin jonkin ajan päästä mitä minulle oli tapahtunut. He järkyttyivät,
he puhuivat minulle järkeä ja sanoivat että tuosta on tultava loppu
ja siitä ei tule loppua ennen kuin jätät hänet ja niin minä tein 3,5 vuoden suhteen jälkeen ja nyt 1 vuoden ja 4 kuukauden jälkeen syyllistän itseäni siitä,
että hän hakkasi minua vaikka tiedostan sen jollain lailla että,
vika ei ole ollut minussa. kenenkään ei tarvitse elää väkivaltaisessa suhteessa!!! Toivon että tämän minun tarinani rohkaisisi muita samanlaisessa tilanteessa olevia..

Käyttäjä helemi kirjoittanut 05.07.2009 klo 10:15

Älä vastaa puheluihin, vaihda vaikka numeroa. Poliisit paikalle, jos reihumaan tulee.
Älä nyt missään nimessä anna periksi ja yleisen rauhan takia ja palaa takaisin, sillä vaikka sinulle luvattaisiin maat ja taivaat, kuu kaupan päälle, niin sitten se helvetti vasta alkaakin, jos tämän jälkeen palaat.

Käyttäjä heidiii kirjoittanut 06.07.2009 klo 17:56

Moikka Surutytto^^

Kiva ku voidaan kirjotella jatkossakin 🙂 ei kiva että se on tullut riehumaan veljesi luokse ymmärrän että sinua pelottaa älä vastaa exsäsi puheluihin tiedän että vastaamatta jättäminen ei ole kovin helppoa mutta jos hän jatkaa tuota että soittelee jatkuvasti ja jos et halua hänelle vastata niin kannattaa vaihtaa puhelin numeroa minulla puhelin numeron vaihto auttoi eron jälkeen eipä ole exsäni sen jälkeen soitellut ja hyvä niin!! viellä tuosta riehumisesta jos hän ei sitä lopeta eikä ymmärrä lähteä kannattaa soittaa poliisit! ja vaikka kuinka toinen lupailisisi sinulle kuun ja tähden taivaalta niin älä palaa suhteeseen takaisin jos niin teet meno muuttuu viellä enemmän hurjemmaksi voimia ja jaksamista sinulle 🙂 🙂🌻 🙂👍

Käyttäjä Miia kirjoittanut 15.07.2009 klo 20:24

Tapasin elämäni miehen, johon rakastuin niin syvästi. Aivan sairas ja vainoharhainen mustasukkaisuus nosti päätään jo parin viikon yhdessäolon jälkeen. Siitä on nyt aikaa muutama kuukausi. Hän pahoinpiteli minut viisi päivää sitten. Selvisin aika vähillä fyysisillä vammoilla, mutta sydän on niin hajalla. Nyt olen saanut selville, etten ole ensimmäinen uhri. Totuus siitä, että tilanne ei tule muuttumaan, sattuu niin kovaa. Mutta jonkun ajatus täällä tulevista lapsista sai omat ajatukseni vähän selkiytymään. Halusin perheen tämän miehen kanssa, mutta nyt tajusin, etten voisi ikinä harkita hänen kanssaan lapsia. Kun lähtötilanne on tämä, että mies on pahoinpidellyt ensimmäisen kerran jo noin kahdeksan vuotta sitten. Ja jatkanut sitä miltei jokaisen uuden naisen kohdalla, tuntematta mitään katumusta. Tiedän, että minun on pakko unohtaa, vaikka se tuntuu niin vaikealta. Tuntuu, etten ikinä tule kokemaan niin vahvoja tunteita, mitä koin tätä miestä kohtaan.

Käyttäjä surutyttö^^ kirjoittanut 31.07.2009 klo 16:45

Sulle helemi. Olen vaihtanut numeroni ja laittanut sen salaiseksi.
Poliisit on moneen kertaan soitettu muttei se mitään ole pidemmän päälle auttanut.
En mä sitä takaisin ota vaikka se sitä ruinannut onkin.
Mä haluan jatkaa elämääni eteenpäin,
eikä ex kihlattuni kuulu uusiin suunnitelmiin millään lailla.

Käyttäjä surutyttö^^ kirjoittanut 31.07.2009 klo 16:47

sulle heidiii. Tiedän että exkihlattuni takaisin ottaminen olisi suuri virhe enkä sitä tee. kiitos.. Kyllä tämä tästä pikku hiljaa muuttuu paremmaksi, toivottavasti ainakin.

Käyttäjä heidiii kirjoittanut 03.08.2009 klo 15:38

sulle surutytto^^

toivottavasti kaikki sulla muuttuu paremmaks mitäs muuta sulle kuuluu?

Käyttäjä surutyttö^^ kirjoittanut 11.08.2009 klo 16:46

sulle heidiii
Niin toivottavasti. siinähän se päivä kerrallaan.

Käyttäjä surutyttö^^ kirjoittanut 17.08.2009 klo 16:30

sain työpaikan johon kuuluu työ- suhde asunto. aloitan työt ensikuun lopussa ja muutan jo ensi kuun alussa sinne. tuntuu vaan vaikeelta muuttaa toiseen täysin vieraaseen kaupunkiin ja jättää kaikki tänne. Uusi työpaikkani on täältä missä nyt asun noin 300 kilometrin päässä. En tiedä miten jaksan aluttaa kaiken alusta. Pelottaa toi, mutta kai se siitä pikkuhijaa..

Käyttäjä heidiii kirjoittanut 27.08.2009 klo 17:46

sulle surutytto^^

mullakin oli vaikeeta muuttaa takas kotikaupunkii ja yrittää alottaa elämä uudestaa mut nyt se on ruvennu pikkuhiljaa sujumaan mitäs sinulle kuuluu?

Käyttäjä surutyttö^^ kirjoittanut 23.09.2009 klo 08:06

moikka. no kai se tästä pikkuhiljaa.. juuri muutin.. eiköhän tää elämä tästä pikkuhiljaa paremmaks muutu.

Käyttäjä yonski kirjoittanut 16.12.2009 klo 09:55

heips,
lueskelin äskettäin viestiketjua ja oli niin tutun kuuloista tekstiä että oli pakko kommentoida. Itsellä takana rankka ja raastava ero ihmisestä joka yli 4 vuotta henkisesti ja fyysisesti pahoinpiteli mua. Pakkasin tavarani ja muutin enkä päivääkään ole katunut sitä päätöstä. Entinen elämäni oli tarkkaan kontrolloitua,negatiivista,itkuista,valheellista ja ennenkaikkea Onnetonta!! Nyt erosta on n. vuosi ja olen vain nauttinut kaikesta mitä elämä tuo tullessaan. Elämäni tärkeät ihmiset ovatkin sanoneet minun olevan jälleen iloinen,positiivinen oma itseni! Pitkä prosessi kantoi siis hedelmää!! Eksäni on antanut minun jo pidemmän aikaa olla rauhassa,enkä enää pelkää vaikka törmäisinkin häneen. Olen myös vihdoin löytänyt miehen elämääni,ja olipa outoa huomata että toinen ei arvostele,tuomitse,manipuloi ja on ennenkaikkea iloinen ja tasapainoinen...!! ja että parisuhteessa ei tarvitse pelätä, pettyä koko ajan,tapella, pelätä että kumppani suuttuu kun viivyt kaupassa 10minuuttia pidempään kuin normaalisti, ja että miehesi voi oikeasti olla sitä mieltä että voit pukeutua ja meikata kauniisti ilman että olisit menossa baariin etsimään seksikumppania!! Tervettä siis kaikella tavalla!!
Tällaista siis on olemassa!!! Muistakaa se!!! ☺️❤️