fyysistä väkivaltaa parisuhteessa
Hei. Olen 25w nuori nainen ja olen kokenut fyysistä väkivaltaa parisuhteessa.
Kaikki alkoi siitä ku ex kihlattuni tuli sairaanloisen mustasukkaiseksi minusta
ja hänestä tuli peliriippuvainen.
Muistan sen kuin eilisen päivän kun hän löi minua ekan kerran.
Olin tullut silloin töistä kotiin.
Hän sanoi minulle että jaahas sitä on oltu kaupassa töissä ja palveltu mies asiakkaita jonka jälkeen hän repi minua hiuksista ja löi nyrkillä, niin että minun huuli turposi. Seuraava kerta tuli siitä kun hän syytti minua pettämisestä,
silloin hän tönäisi minut sängyyn repi vaatteista potki ympäri kehoa ja kuristi minua. Tätä jatkui jonkun aikaa. En kertonut aluksi kenellekkään koska en uskaltanut.
Jos joku kysyi että miksi olin mustelmilla sanoin aina,
että olin esim kaatunut portaissa.
Kaverini ja perheeni kuitenkin tajusivat ettei niin ollut tapahtunut
ja pyysivät kertomaan totuuden,
minä kerroin jonkin ajan päästä mitä minulle oli tapahtunut. He järkyttyivät,
he puhuivat minulle järkeä ja sanoivat että tuosta on tultava loppu
ja siitä ei tule loppua ennen kuin jätät hänet ja niin minä tein 3,5 vuoden suhteen jälkeen ja nyt 1 vuoden ja 4 kuukauden jälkeen syyllistän itseäni siitä,
että hän hakkasi minua vaikka tiedostan sen jollain lailla että,
vika ei ole ollut minussa. kenenkään ei tarvitse elää väkivaltaisessa suhteessa!!! Toivon että tämän minun tarinani rohkaisisi muita samanlaisessa tilanteessa olevia..
Moikka..
Minulla on samankaltaisia kokemuksia,
olen nyt ollut kihlattuni kanssa nyt kaksi ja puoli vuotta yhdessä, Hän muuttui hirveän mustasukkaiseksi ja väkivaltaiseksi viime vuoden huhtikuussa.
Siitä lähtien on tullu nyrkistä jatkuvasti... Kihlatullani on päihde ongelma.
Hän on hakenut siihen apua ja tukea mutta jättänyt hoidot aina kesken.
Selvinpäin hän on maailman ihanin ihminen mutta kännissä sairaaloisen mustasukkainen ja sitten nyrkki heiluukin.. En ole pystynyt kertomaan läheisilleni mitään mitä elämässäni oikeasti tapahtuu, ne luulee että kaikki on hyvin.
Enkä uskalla kertoa, pelkään että mitä sitten tapahtuu kun ne saa tietää totuuden.
Enkä vaan pysty jättämään kihlattuani, olen maininnut hänelle asiasta muutaman kerran, selvinpäin hän on asian ottanut aika hyvin mutta sitten kun hän on seuraavan kerran juonut, saan taas kuulla kaikkia ilkeyksiä ja taas hän hakkaa..
Sinun ei todellakaan pitäisi syyttää itseäsi siitä että hän on sinua hakannut.. Onko hän sitten joskus syyllistänyt sinua siitä, vai mistä olet ajatellut että se on sun vikasi?
voimia sinulle!
moikka
ex kihlattuni ei syyttänyt minua mutta aina kun hän löi ajattelin että jos olen sanonut jotain väärää siitä tuo itseäni syyttäminen on peräisin ikävä tuo sinun tilanteesi ☹️ minunkin ex kihlattuni löi minua muutaman kerran kännissä ollessaan mutta useinmiten selvinpäin hakkasi ymmärrän pelkosi kertoa läheisillesi tuosta mitä sinulle tapahtuu itse sain voimia kertoa sen jälkeen kun kaverini saivat tietää asiasta he tukivat kannustivat ja rohkaisivat minua kertomaan myös perheelleni että mitä minun elämässäni tapahtuu kuinka kauan tuota on jatkunut sitä että hän nyrkillä lyö sinua? onko läheisesi/perheesi nähnyt sinut silmä mustana? muista että vaikka kuinka toista rakastaa ja vaikka kuinka toisesta välittää hakkaamista ei missään muodossa tarvitse sietää! miehellä ei ole minkäänlaista oikeutta löydä naista! voimia sinulle!
loukkaannuitko kun et ole mitään vastannut?
Mulla on myös kokemuksiä lähisuhdeväkivallasta. Olin tuolloin parikymppinen, vähän alle, ja hän oli ensimmäinen oikea, pitkäaikainen suhteeni. Ensirakkauteni vieläpä. Ensimmäinen lyönti tuli jo muutaman kuukauden yhdessäolon jälkeen, mutta silti kesti yli kaksi vuotta ennen kuin lopulta annoin periksi ja lähdin suhteesta.
Ymmärrän tuon kokemuksesi heidii, että tunnet syyllisyyttä. Niin minäkin tunsin. Vaikka siihen ei missään tapauksessa olekaan aihetta! Ehkä se liittyy siihen, etä haluaa niin kovasti uskoa, että mies muuttuisi. Helpointahan olisi, JOS itse olisi aiheuttaja, niin silloin voisi myös olla sen hakkaamisen lopettaja. Jos vain muuttaisi jotain omassa käytöksessään, niin miehellä ei enää olisi tarvetta lyödä! Yksinkertaista.
Mutta eihän se niin mene. Niin kauan kun hän ei itse tajua ongelmaansa, ja varsinkaan jos ei tee sille mitään, ei mikään tule muuttumaan. Todennäköisesti pahoinpitelyt vain pahenevat.
Minäkään en tuolloin kertonut asiasta kenellekään. Mieheni ei pahoinpidellyt niin kovaa että olisi jäänyt muiden nähtäviä jälkiä, joten pystyin pitämään kaiken salassa. En ymmärrä, miten kestin! Halusin vaan niin kovasti uskoa parempaan huomiseen. Olin niin silmittömän rakastunut. Olin nuori, naiivi ja kokematon.
No, siitä olen kärsinyt monta vuotta jälkeenpäin. Niistä traumoista siis. Tuosta on nyt kymmenisen vuotta aikaa, ja ihan vasta viime vuosina olen alkanut tosissaan pääsemään yli näistä tapahtumista. Luulen että ratkaisevinta selviämisessäni oli, kun kävin jonkun aikaa narsistien uhrien tuki-foorumilla. Niitä juttuja lukiessani tajusin, että en yksinkertaisesti enää JAKSA murehtia niitä. Ja toisaalta tajusin myös, etten ehkä koskaan tule TÄYDELLISESTI parantumaan niistä haavoistani. Ne kuuluvat omaan elämäntarinaani, eikä niitä saa pyyhittyä pois. Mutta niitä ei tarvitse enää surra.
Heidii, onnitteluni siitä että olet lähtenyt!🙂👍 On ihan liikaa naisia, jotka vaan sietävät sellaista kohtelua koko ikänsä.
Surutyttö, oletko sinä vielä tässä suhteessa? Mitä pitäisit suurimpana syynä siihen että et jätä häntä?
Kuulkaapas nyt! Uskokaa vanhan sanaan, lähtekää pois, niin pian kuin mahdollista. Ihminen joka lyö, lyö niin kauan kuin on toinen jota lyödä, olipa sitten syytä tai ei. Teidän syytänne tai vikaanne se lyöminen ei ole. Toista ihmistä ei saa lyödä, vaikka hän sanoisi tai tekisi, mitä tahansa.
Kihlattuni on hakannut minua vähän yli vuoden verran. On läheiseni kerran nähnyt että mulla oli naama mustana, selitin vain että joku baarissa kävi kimppuuni, eikä siitä sen jälkeen olla keskusteltu. Eilen kihlattuni sitten löi minua ensimmäisen kerran selvinpäin. Se suuttui siitä kun ehdotin että mentäis juhannukseks siskoni mökille ja oltaisiin siellä selvinpäin koko juhannus. Mä oon niin loppu tähän että tarvitsee pelätä koko ajan koska tulee turpaan. Mutta en minä häntä uskalla jättää. Se ei jättäis mua rauhaan vaikka hänet jättäisin, se on sen selväksi monta kertaa tehnyt. Ja joka tapauksessa rakastan kihlattuani, vaikka se mua hakkaakin. Kai mä kuitenkin jollain lailla toivon että se muuttuis ja kaikki jatkuis niinkuin ennenkin. Enkä uskalla/ halua kertoa kellekkään. Eniten pelkään veljeni reaktiota, veljeni on hyvin rauhallinen mutta jos joku sen läheisiä satuttaa jollain lailla ni se ei sitten enään ajattele mitä tekee.
FrancesFarmer olen viellä siinä suhteessa.
Rakkaus ja pelko on suurimmat syyt miksen häntä ole jättänyt. Ei se vaan ole niin helppoa, ja ajatuskin siitä että joutuisn selittelemään koko suvulle ja ystävilleni sekä kihlattuni sukulaisille ja ystäville miksi hänet jätin ahdistaa minua ihan hirveesti.
pelkään miten he reagoisivat ja ajattelisivat siitä. enkä pystyisi/ haluaisi/ jaksaisi kertoa kaikille että väkivalta on hallinnut meidän suhdetta jo yli vuoden. En vaan jaksa sitä. en tiedä kyllä kuinka kauan jaksan tätäkään. Mutta jos minä hänet jätän, niin sitten vasta minä jounkin pelkäämään häntä kokoajan.
Hei Surutyttö^^
En ole loukkaatunut sinulle kesti vaan vastata kun minulla ei ole omaa konetta
mitäs sinulle kuuluu? ikävä tuo sinun tilanteesi ☹️ kuinka kauan tuota on jatkunut? miksi miehesi on vieroitushoidot lopettanut? muista se että vaikka nainen tekisi/sanoisi mitä tahansa miehellä ei ole oikeutta lyödä naista! itse olen tyytyväinen että lähdin suhteesta missä minua hakattiin jos olisin jäänyt siihen seuraavksi hän varmasti olisi hakanut minut sairaalakuntoon 😭 onko läheisesi nähnyt sinut mustelmilla? mikä on perimmäsin syy sille että et jätä häntä? toivottavasti viestini tulee perille ja muutenkin voitaisiin kirjoitella toisillemme useammin jos se vaan sinulle sopii? paljon voimia sinulle 🙂🌻
Moikka FrancesFarmer
Itsekkin olen tyytyväinen että lähdin siitä suhteesta ilman perheeni/kavereideni järkipuhetta olisin vielläkin siinä väkivaltaltaisessa suhteessa myöskin jos en olisi kertonut siitä kenellekkään tosin exsäni hakkasi aina minut siihen kuntoo että näkyi isot mustelmat siitä läheiseni arvasit että minua hakataan hyvä että sinäkin olet lähtenyt siitä suhteesta 🙂👍 silloin kun exsäni hakkasi minua ekan kerran ja lupasi ettei tekisi enää niin mutta naivina rakastuneena minä kerta toisensa jälkeen uskoin häntä mutta aina hän kuitenkin petti lupauksensa 😭 myöskin minulle jää tuosta hakkaamisesta henkiset pysyvät arvet ja se tulee seuraamaan minua minun koko loppu elämäni
Surutyttö. Minä tiedän, että lähteminen ei ole helppoa. Niin hullulta kuin se muiden mielestä varmaan kuulostaakin, mutta se voi olla äärettömän vaikeaa jättää mies, vaikka tämä olisi kuinka väkivaltainen.
Toivoisin että ajattelisit sitä, että miten tulet jaksamaan tulevaisuudessa. Oletteko ajatelleet hankkia lapsia? Millaista heillä olisi kasvaa kodissa, jossa on väkivaltaa. Ja miten sinä jaksaisit?! Kaiken muun vastuun keskellä, kun olet ihan loppu jo nyt. Mieti, mikä on SINUN elämääsi? Minkälaista haluat sen olevan? Sinulla on oikeus siihen.
Myös minun eksäni uhkasi tehdä pahaa, vuorotellen itselleen tai minulle, kun olin jättämässä häntä. Pelkiksi puheiksi ne jäivät. Miehesi saattaa vain uhkailla, juuri siksi että sillä hän saa sinut yhä tiukempaan pelon otteeseen. Joskus ne toki jäävät vainoamaan, mutta lähestymiskielto määrätään niissä tapauksissa nopeasti.
Kuulostat siltä että olet todellakin pelon ja kauhun lamaannuttama. Onhan sinulla täällä tuki-henkilö? Kuuntele hänen neuvojaan. Jos vain mahdollista, niin ota yhteyttä johonkin turvakotiin tai jonnekin, mistä saisit apua. Vaikka ongelma onkin miehelläsi, niin myös sinä tarvitset apua. Ennen kaikkea tukea ja ihmisiä rinnallesi, jotta pääsisit eteenpäin.
Eikö perheesi ja ystäväsi seisoisi sinun tukenasi? Voimia sinulle tositosi paljon!
Moikka Surutyttö^^
En minäkää uskaltanut jättää exssäni heti syystä että rakastin häntä todella paljon ja myöskin pelkäsin häntä kuollakseni mutta toiselle paikkakunnalle muuttaminen auttoi asiaa nyt minun ei enää tarvitse pelätä häntä kun pääsin hänestä mahdollisimman kauas sinun pitää miettiä kuinka kauan jaksat tuollaista ei ole kivaa pelätä koko ajan koska saa seuraavaksi turpaansa sinun kannattaa hakea apua koska sinä olet tässä se uhri oletko mieittinyt yhteyden ottoa turvataloon? muista myöskin se että jos jätät hänet ja hän uhkailee sinua ja joudut pelkämään häntä jatkuvasti niin on olemmassa se lähestymiskielto minäkin olisin hakenut sitä jos minulla ei olisi ollut paikkaa minne mennä sinun pitää alkaa ajattelemaan elämääsi oletteko ajatelleet hankkia lapsia minkälaista heistä olisi asua väkivaltaisessa kodissa sinulla varmasti olisi perheen jäseniä tukenasi jos vain uskaltaisit kertoa heille paljon paljon voimia sinulle 🙂🌻
Menneisyydessäni on väkivaltaisia ihmisiä jo lapsuudesta asti.
On hirvittävän vaikeaa lähteä ja olla pois sellaisen ihmisen luota joka on ihana ja sitten julma. Kun muutenkin on vaikeaa lopettaa seurustelu. Mitkä tunnesiteet ne ihmisiä yhteen sitoo jotka tuntuvat tuskalta erotessa? Itse mietin sitä että onko se vain pelkoa, väsymystä, masennusta, nauretuksi tulemisen pelkoa että on valinnut moisen miehen tai minulla ainakin jotain ahdistusta ja suojelu halua sairasta kohtaan, kun jo lapsena sain nähdä ja kokea julmaa käytöstä ja sitten kuitenkin se sama ihminen oli aivan ihana ja rakastin paljon. Siinäpä se onkin kova vääntö mikä olisi parasta. Ehkä se kuitenkin on parasta että pyytää Korkeimmalta apua myös sille lyöjälle.
Moni vaan kuvittelee että tämän suhteen lopettaminen olisi helppoa,
mutta sitä se ei todellakaan ole, vaikka kihlattuni onkin minua hakannut.
Joo, olemme me ajatelleet hankkia lapsia,
mutta sen ajatuksen olen pyyhkinyt jo ajat sitten kokonaan pois.
En halua että lapseni joutuisivat elämään tälläistä elämää..
Ja tiedän etten jaksaisikaan mitenkään jos tässä tilassa viellä olisi jotain lapsia.
Tätä minä olen elämältäni kaikkein vähiten toivonut.
Niin, se saattaa olla että ne jäävät vain uhkailuiksi,
mutta silti ne uhkailut on otettava vakavasti.
On minulla täällä tukihenkilö, ja se on saanut minulle lisää voimia ja rohkeutta, niinkuin tekin muut joitten kanssa olen nyt täällä kirjoitellut ISO kiitos siitä.
Mä olen nyt ollut perjantaista lähtien veljeni ja hänen perheensä luona.
Heille olen kertonut kaiken.
He ovat luvanneet auttaa minua ettimään uuden asunnon ja muutossa,
niin ettei minun tarvitse enään nähdä kihlattuani.
Olen siis päätttänyt jättää kihlattuni. En enään vain jaksa tätä enää.
kihlattuni avasi itse minun silmäni hakkaamalla minut niin että minulla on melkein koko naama ja kroppa mustelmilla ja kaksi kylkiluuta murtui.
Ehkä parempi niin,
nyt ainakin ymmärrän että en halua vaarantaa omaa henkeäni kihlattuni kanssa. Vaikka tämä onkin rankkaa ja vaikeaa muttei minulla ole enään muuta vaihtoehtoa.
Moikka Surutyttö^^
Jättäminen ei todellakaan ole helppoa kiva kuulla että sinulla on oma tuki henkilö josta sinulle on ollut apua 🙂👍 kiva kuulla myöskin että meistä muista kirjoittajista on ollut sinulle apua 🙂 todella hienoa attä olet kertonut perheellesi mitä sinulle on tapahtunut kiva että he auttavat sinua löytämään kämpän hienoa että sinulla on paikka minne mennä ikävää kuntoo sinut on hakattu minutkin on hakattu samaan kuntoo 😞 paljon onnea kämpän etsimiseen 🙂 voi hyvin 🙂🌻 p.s kirjoitellaanhan viellä? olisi kiva kuulla jatkossa että mitä sinulle kuuluu
joo, kirjoitellaan. Tää on vaan niin rankkaa, mun kihlattu tai siis ex kihlattu soittelee mulle koko ajan ja tuli se eilen tänne mun veljen luo riehumaanki. Mä pelkään sitä ihan kauheesti. Kiitos sulle paljon.